P
pää räjähtää!
Vieras
Oon totaalisen loppu ja tänään kirosin ja huusinkin joka tuntu tosi pahalta. Mulla on käsivarret ruvella kun toi lapsi puristaa ja leukaluu ja kurkku kipeä kun se iskee yhtäkkiä täysillä päällä taaksepäin jos sylissä puen tai vaihdan vaippaa. Käsien ja naaman peseminen on ihan hirveetä, huutaa ja heittäytyy letkuksi. Muutenkin uhmakas, ja niin äänekäs että mä sekoan kohta. Tuntuu kuin lahkeessa olis koko ajan uikuttava koiranpentu joka kerjää huomiota ja ruokaa vaikkei ole edes nälkä. Hirveetä sanoa näin omasta lapsesta, mutta tältä tuntuu. Vai kestänkö vain huonosti äitiyden haasteet? Mietin välillä miten mä jaksan olla loppuelämäni äiti ja oliko tämä virhe.
Olen kaikkeni yrittäny, on rutiinit ja lapsen ehdoilla eletään. Silti tuntuu että päivät on yhtä kaaosta ja mä en jaksa enää kuunnella, mä en jaksa mitään.
Olen kaikkeni yrittäny, on rutiinit ja lapsen ehdoilla eletään. Silti tuntuu että päivät on yhtä kaaosta ja mä en jaksa enää kuunnella, mä en jaksa mitään.