1,5 vuotias repii ja on mahdollisimman hankala koko ajan

[pää räjähtää!]

Oon totaalisen loppu ja tänään kirosin ja huusinkin joka tuntu tosi pahalta. Mulla on käsivarret ruvella kun toi lapsi puristaa ja leukaluu ja kurkku kipeä kun se iskee yhtäkkiä täysillä päällä taaksepäin jos sylissä puen tai vaihdan vaippaa. Käsien ja naaman peseminen on ihan hirveetä, huutaa ja heittäytyy letkuksi. Muutenkin uhmakas, ja niin äänekäs että mä sekoan kohta. Tuntuu kuin lahkeessa olis koko ajan uikuttava koiranpentu joka kerjää huomiota ja ruokaa vaikkei ole edes nälkä. Hirveetä sanoa näin omasta lapsesta, mutta tältä tuntuu. Vai kestänkö vain huonosti äitiyden haasteet? Mietin välillä miten mä jaksan olla loppuelämäni äiti ja oliko tämä virhe.

Olen kaikkeni yrittäny, on rutiinit ja lapsen ehdoilla eletään. Silti tuntuu että päivät on yhtä kaaosta ja mä en jaksa enää kuunnella, mä en jaksa mitään.

 

[vieras]

kuullostaa ihan 1.5 vuotiaalta.. se on vaan niin.

 

[voisinpa neuvoa]

Ymmärrän sua hyvin, oma nuorempi lapsi ollut pienen ikänsä hankala...Varmasti tuo on rasittavaa, vaikka onkin ikävaihe. Saatko olla koskaan omissa oloissasi? Onko sulla mahdollisuutta päästä välillä pois kotoa ilman lasta??

 

[hengitä]

Ekaks hengität ja rauhotut!

SItten otatte käyttöön jonkimoisen jäähyn, jos ihan pinna palaa, niin lapsi vaikka omaan huoneeseen ja ovi kiinni! Silloin saat taas muutaman minuuti rauhaa ja pystyt olemaan johdonmukainen...

Lisää ulkoilua/aktiviteettia lapselle.

Joka kerta kun tekee jotain tuhmaa, laskeudut alas ja kiellät. Jos tekee toiste niin jäähylle ja viet sinne niin kauan kunnes istuu hetken paikoillaan... Toimi meillä aika hyvin..

 

[olisiko]

parempi elää omilla ehdoilla eikä lapsen ehdoilla.

Vinkuroiva lapsi tarvitsee jämäkästä ei sanaa. Ei tarvitse lyödä eikä uhkailla vaan sanoa selkeästi ei ja vaikka lapsialkaa pillittämään,isnun on pysyttävä ei sanassa. Muuten lapsi ottaa ylivallan ja on aikanaan hirmulisko koulussa. Ja teininä haistattaa sinulle.

 

[hmph]

Lapsi vaistoaa äidin pahan olon.
Niin se vaan on, että nyt on syytä katsoa peiliin. Oletko kenties levähdystauon tarpeessa?

 

[vieras]

Kivittäkää vaan, mutta jos lapsi tahalteen satuttaa, niin minusta on kyllä oikeus vähän nippasta takaisin, jos ei muuten usko. Tietysti ensin kannattaa kokeilla muita konsteja...

 

[Halinappi]

Kuulostaa ihan samalta kun meidän poika tuossa iässä, itse asiassa poika on nyt 4,5v nyt ja uhma sen kun pahenee Ei meinaa mikään kelvata ja jos jokin asia ei mene pojan mielen mukaan niin alkaa korvia raastava huuto ja kiljuminen ja jankuttaminen ja ja.... Meillä huutoa melkein aamusta iltaan, nyt varsinkin ku pojalla on sellanen vaihe että pitäis saada tehdä just niinku ite haluaa. Tyypillinen neljä vuotias kuulemma, maustettuna vain todella kovapäisellä luonteella Mä oon ajatellu niin että ei tämä loputtomasti kestä, kyllä jossain vaiheessa helpottaa tuo uhma

 

[m]

Kivittäkää vaan, mutta jos lapsi tahalteen satuttaa, niin minusta on kyllä oikeus vähän nippasta takaisin, jos ei muuten usko. Tietysti ensin kannattaa kokeilla muita konsteja...

Samoilla linjoilla olen..

 

[ap]

Kyllä mäkin ei-sanaa käytän kymmeniä kertoja päivässä mutta kirosanat tulee vasta silloin jos olen totaalisen uupunu. Pari kertaa olen käsivarresta repimisen jälkeen läppäissyt kädelle ja sanonut että "äitiä sattuu, ei saa". Silti vaan jatkaa. Ja ulkoilee paljon, just sen takia että lähtis se liika energia enkä minä ainakaan oo kohteena kuten sisätiloissa.

Omaa aikaa on iltaisin kun lapsi nukkuu. Yleensä mä vain istun hiljaa itekseni kun on 13 tuntia elänyt siinä hullunmyllyssä.