1-vuotiaan eroahdistus ja isovanhemmat

[vierailija]

Meillä on reilu 1-vuotias lapsi, jolla on ollut muutaman kuukauden ajan "paheneva" eroahdistus minua (äitiä) kohtaan. Vieraissa paikoissa seuraa tarkasti mitä teen ja minne menen, hakeutuu usein syliin ja jos katoan näkyvistä tai lapsi joutuu "väärän" ihmisen syliin, alkaa järkyttävä huuto. En itse koe eroahdistusta rasittavana tai taakkana, mutta asian ovat ongelmaksi ottaneet lapsen isovanhemmat ja tädit. Nyt lapsen mummi ehdotti lapsen "kouluttamista" niin, että viemme lapsen heille hoitoon ja jätämme hänet sinne huutamaan äidin ja isän perään - tottuupahan muihinkin ihmisiin. Lapsi on ollut viimeksi hoidossa yli puoli vuotta sitten pakollisien menojen vuoksi eikä ole ollut hoidossa ikinä muuten vaan. Näkee kyllä isovanhempiaan 1-2 kertaa kuussa eikä vierasta.

Olen ilmoittanut, etten anna lasta hoitoon kun on eroahdistus enkä varmasti jätä itkemään äidin perään. Olen saanut anopit ja tädit kiinni puhumasta lapselle siihen sävyyn, että "älä itke tai äiti ei tule ikinä takaisin" tai "oletkos tyhmä kun vain äiti kelpaa" tai "et sinä nyt äitiä tarvitse". Meillä onkin ollut sitten kolmas maailmansota pystyssä, kun olen sanonut napakasti, että minun lastani ei missään tilanteissa haukuta tyhmäksi ja että jos lapsi haluaa äidin niin äidin hän myös saa.

Totutamme kuulemma lapsemme "liian hyvään" ja teemme itsellemme karhunpalveluksen... Onko kenelläkään muulla ollut vastaavanlaista tilannetta? Kauanko eroahdistus on jatkunut?

 

[.....]

Ei noihin ole yksiselitteisiä vastauksia.
Nuo haukkumiset nyt ovat typeriä, se on selvää. Mutta kannattaa kyllä totuttaa se lapsi olemaan myös muiden hoidossa. Jonain päivänä se on vain pakko jättää muiden vastuulle, ja jos ei ole ikinä moista kokenut, niin on aika kamalaa lapselle.

 

[vierailija]

Onhan tuo tyhmää jos lapsi on koko ajan vain äidin kanssa. Muualla maailmassa jo vauvat saavat olla muiden ihmisten syleissä. Ehkä hilppasen sosiaalisempia ihmisiä muualla. Suomalaiset viihtyvät vain yksinään.

 

[.....]

Ei noihin ole yksiselitteisiä vastauksia.
Nuo haukkumiset nyt ovat typeriä, se on selvää. Mutta kannattaa kyllä totuttaa se lapsi olemaan myös muiden hoidossa. Jonain päivänä se on vain pakko jättää muiden vastuulle, ja jos ei ole ikinä moista kokenut, niin on aika kamalaa lapselle.

Ja joo, itsekin sain noita kommentteja siitä, miten totutan lasta olemaan liikaa äidin kanssa. Ja voi olla, että totutinkin. Mutta tuo riippuu myös tosi paljon lapsesta. Oma poikani on pienestä saakka ollut tosi ujo ja pelokas vieraiden seurassa, joten kynnys hoitoon jättämiselle on ollut iso.

 

[vierailija]

Minusta on oikein hyvä että lapsi oppii luottamaan muihinkin aikuisiin kuin äitiin. sun täytyy tietysti ite ensin tajuta että et ole ainut joka voi tarkota lapselle turvaa tai lohtua.
Huutamalla ei tietysti mitään voita vaan täytyy aloittaa ihan pieneilöä hetkillä erosta äidistä. Toivottavasti lapsen isä edes hoitaa lasta yksinään?
Lapsen isovanhempien läsnäollessa voitte harjoitella vaikka niin että alkuvierastuksen jälkeen lapsen ollessa hyvällä tuulella käyt vaikka viemässä roskat tai kipaset postilaatikolle. Moikkaat iloisesti lähtiessäsi, ja kun lapsi huomaa että tulet pian takaisin hän lakkaa huolehtimasta. Sitten voi vähitellen pidentää poissaoloaikaa.

 

[vierailija]

Todella junttimaisia sukulaisia ja hyvä jos olet tehnyt selväksi ettei tuollaiset puheet käy päinsä. Törkeitä juttuja.

Lapseni ovat erittäin reippaita ja sosiaalisia, mutta temperamenttisina kaikki vaiheet eroahdistuksesta uhmaa on olleet voimakkaita. Voimakas eroahdistus ei välttämättä kerro arkuudesta. Ikään kuin siinäkään mitään pahaa olisi...