10-12kk imetys, nukkuminen, syöminen, kiukuttelu, eroahdistus...?? Miten muilla?

[Bastet]

Olen menossa kesällä joksikin aikaa päivätöihin, kun poika täyttää 1v. Työssä käyn noin kolmen kuukauden ajan ja mies hoitaa poikaa tämän ajan kotona. Nyt mietityttää miten mahtavat isänsä kanssa kotona pärjäillä! Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta...?

Tähän asti olen imettänyt poikaamme päivällä n. 4-5 kertaa ja yölläkin useamman kerran. Nukahtaa lisäksi päiväunille usein rinnalle ja silloin herää heti, jos siirryn muualle tai siirrän pojun omaan sänkyyn. Nukahtaa suht hyvin myös vaunuihin (kun ei pääse tällä hetkellä vaunuissa pyörimään kaikissa talvivaatteissaan ja toppauksissaan). Kiinteitä syönyt hyvin, mutta nyt syömistilanteet ovat aika villejä ja koko ajan pitää touhuta jotain, eikä meinaa ilman "harhautusta" saada syötettyä. Yöt nukutaan perhepedissä, jotta me vanhemmat saadaan edes jonkin verran nukuttua. Tankkaa maitoa useamman kertaa yöllä, kun ei tunnu rauhoittuvan muulla konstilla. Omassa sängyssään pyörähtää jatkuvasti konttausasentoon ja herää siihen, eikä nukahda omin avuin. Päivisin eroahdistusta ja oman tempperamentin kehittymistä on ilmassa, kun jatkuvaa kitinää ja kiukuttelua esiintyy. Äidin syli helpottaa. Välillä tosin heittäytyy ihan lattialle itkupotkuraivarein, kun ei saa jotain haluamaansa (jokin vaarallinen esine, kuuman hellan koskettaminen tms.)

Näitä erityisesti pähkäilen:

Olemme yrittäneet korvata edes yhtä päivän imetyskertaa korvikkeella, mutta mikään merkki ei tunnu sopivan. Voidaanko siirtyä suoraan äidinmaidosta lehmänmaitoon vai mitä mies antaa pojulle minun ollessani koko päivän töissä...? (Pumppaamalla ei tunnu heruvan kovinkaan paljon omaa maitoa, joten en voi jättää jääkaappiin kovinkaan paljon omia tuotoksia) Muutenkin imetyksen lopetus pyörii mielessä...

Miten saamme pojan nukkumaan päiväunet omassa sängyssään ilman äidin läsnäoloa? Tai nukkuuko muiden yli 1-vuotiaat vaunuissa, miten mahtaa sujua kesällä?

Miten muiden tämän ikäisten syömistilanteet? Leluja olemme yrittäneet välttää kasaamasta pöytää täyteen, mutta tuntuu ettei saa mitään syötyä, jos ei tarpeeksi mielenkiintoisia asioita ole pöydällä katseltavana/heiteltävänä..

Mitä tehdä, jos tuota eroahdistusta vielä on, kun äiti lähtee töihin?

Milloin siirto oman sänkyyn/huoneeseen olisi järkevää?

Ja vielä, meneekö tämä kiukku-kitinä vaihe nopeasti ohi, ja miten näihin kiukutteluihin pitäisi tämän ikäisen kohdalla reagoida eli pitääkö antaa kiukuta hetken vai heti lohduttaa vai viedä huomio samantien johonkin muualle...??

Ehkä osin turhia pähkäilyjä, mutta jos joku ystävällinen jaksaa valaista tätä tempperamenttisen esikoisen äitiä, olen hyvin kiitollinen. Mukava ainakin kuulla miten muissa perheissä tämä ikäkausi on sujunut?

:heart:

 

[iiris-77]

Moi!

Itse lähdin töihin ekaa kertaa pojan ollessa alta vuoden ja mies jäi kotiin. Alktäuvaiheessa tein etätöitä ja imetin poikaa useita kertoja päivässä. Mutta niin se vaan meni, että imettäminen väheni pikkuhiljaa. Viimeinen imetyskerta oli just tuo aamuyön imetys.

Vuoden tienoolla meidän oli pakko laitta poika perhepedistä myöskin omaan sänkyyn kun ei siitä nukkumisesta tullut mitään. Joidenkin kuukausien jälkeen meni jo omaan huoneeseen ja yöt on mennyt hienosti.

Jos taas haluat eroon, ne imetykset on vaan lopetettava? Onko teillä tutti? Jos on niin sillä saa vähän rauhotettua, muuten sun on vaan lopetettava yöimettäminen, ole vaikka yksi yö pois kotoa niin että lapsi on isänsä kanssa. Nopeasti se tottuu, mutta jos ite oot vieressä niin menee vaikeammin.

Vuoden iässä meillä alotettiin luomumaidolla ja aika hissukseen poika sen hyväksyi. Olenkin joutunut antamaan kalkkilisää koko ajan.

tuo kitinä ja syöttämisongelma - no omasta kokemuksesta voin sanoa, että alkoi jo silloin alta vuoden eikä ole todellakaan loppunut pikemminkin päinvastoin. Ruoan syöminen on yhtä tuskaa meillä. Hoidossa toki pieni syö oikein hienosti kaikkea ja paljon. Kotona sitten nirsoilee...

Ja kyllä yli 1-vuotiaat nukkuu vaunuissa jos on siihen tottuneet. Raittiissa ilmassa on oikein hyvä nukkua!

Syöttämisestä vielä, että jos lapsi on yksinkertaisesti vaan huono syömään niin siinä on vähän pakko kokeilla kaikkia keinoja. Toisille auttaa se, että ei pakota vaan nostaa pois pöydästä ja katsoo onko seuraavalla aterialla sitten jo nälkä. Toisille auttaa muumit tai telkkari joissain tilanteissa (meillä iltapuuro ei uppoa millään ilman muumeja. Lelut, lehdet...kaikenlaista voi kokeilla. Eikä kannata syyllistää itseään siitä että antaa lapsen touhuta muuta, kyllä sitä ehtii "kasvattaa" hyville ruokatavoille vielä myöhemminkin

Tsemppiä!

 

[Bastet]

Kiitos Iiris-77 kommentistasi. Kyllä se meillä varmaan siitä sitten lähtee tosiaan sujumaan. Ehkä turhaan jännäilen näitä tiettyjä asioita etukäteen. Meillä ei ole kelvanneet tutit eikä tuttipullot koskaan, joten niistä ei saada oikein apua. Pelottaa vähän, kuinka pulassa tuo isukki sitten pojan kanssa onkaan, kun ensimmäinen työpäiväni koittaa

 

[Pantalaimon]

Meillä aloitettiin imetyksistä luopuminen pikkuhiljaa lapsen ollessa 11 kk:n ikäinen. Ensin luovuin yöimetyksistä, eli siirsimme pojan omaan sänkyyn ja lopulta omaan huoneeseen nukkumaan. Pari viikkoa meni aika levottomasti, mies hoiti yöheräilyt ja minä nukuin korvatulppien kanssa sohvalla. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli kuitenkin nopeasti ohi, ja todella pian lapsi nukkui jo koko yön putkeen. Nykyisin 1 v 4 kk heräilee vain jos on hampaita tulossa tai on kipeä. Kun yövieroitus oli päällä, tarjosin syliä ja rintaa mahdollisimman usein päivisin. Suosittelen siis, että hoidatte tuon yövieroituksen alta pois (jos yösyötöistä haluatte luopua), ennen kuin menet töihin. Näin lapsi saa kuitenkin tankata päivisin tarvitsemaansa läheisyyttä, eikä vieroitus ole ihan niin rankka kokemus.

Meilläkin nukahdettiin aiemmin sekä yöunille että päiväunille rinnalle. Ensin luovuttiin yöunille nukuttamisesta ja lopuksi myös päiväunille nukuttamisesta. Parhaiten se onnistui niin, että mies alkoi laittaa pojan nukkumaan iltaisin. Edelleen lapsi tarvitsee vanhemman vierelleen, kun nukahtaa, mutta silittelyt ym. varsinaiset nukutustoimet on jääneet jo pois.

Päiväimetyksiä aloin vähentää pikkuhiljaa yksi kerrallaan. Tuntui, että lapsikin oli siihen valmis, koska ei enää kovin usein pyytänyt päästä rinnalle. Lehmänmaitoon totuttelu aloitettiin meillä hapanmaitotuotteilla 10 kk:n iässä, ja 1-vuotiaana alkoi saada tavallista maitoa aterioiden yhteydessä. Kiinteiden menekki kasvoi selvästi, kun yöimetykset loppuivat. Päiväimetykset lopetin, kun lapsi oli 1 v 2 kk:n ikäinen.

Meilläkään ei koskaan kelvannut tutti tai tuttipullo. Vettä oppi juomaan nokkamukista n. 5 kuukauden ikäisenä, ja nokkamukista joi myös tavallista maitoa. Meillä kelpasi parhaiten Emman silikoninokkainen muki sekä Aventin taikamuki, jossa oli venttiili. Niistä lapsi pystyi itse säätelemään maidon määrää, eikä tikahtunut jatkuvasti. Nyt harjoitellaan jo tavallisesta lasista juomista, ja pehmeät nokkamukit ovat vaihtuneet kovanokkaisiin.

Sain yllättäen töitä, ja poika aloitti perhepäivähoidossa, kun hän oli himpun verran vajaa 1 v 3 kk:n ikäinen. Oli ihan hyvä, että vieroitus oli silloin jo hoidettu alta pois. Lisäksi on ollut mukava huomata, että hoidossa lapsi nukahtaa todella helposti, paljon helpommin kuin kotona. Meillä oli kova eroahdistuskausi juuri ennen hoidon aloitusta, mutta se ehti onneksi mennä ohi. Niitä kausia tulee ja menee, eikä toisaalta vanhempien elämää voi kokonaan suunnitella niiden mukaan. Teillä kuitenkin jää isä hoitamaan lasta, tuttu ja turvallinen vanhempi, joten en usko, että heillä tulee olemaan kovin suuria ongelmia. Lapsen temperamentti toki vaikuttaa paljon. Parasta on, ettei hyvästelyjä töihin lähtiessä venytä pitkään. Sanoo iloisesti vaan hei hei, ja lähtee ovesta, vaikka lapsi alkaisikin itkeä. Yleensä itku rauhoittuu ihan hetkessä, ja isäkin voi tehdä osansa järjestämällä jotain mielenkiintoista puuhaa heti kun äiti on lähtenyt.

Meilläkin on tuota kiukuttelua; tuntuu, että sitä enemmän mitä vanhemmaksi lapsi tulee. Toisaalta, se on lapselta myös luottamuksen osoitus vanhempia kohtaan. Hänellä on turvallinen olo ja uskaltaa ilmaista myös negatiivisia tunteitaan. Tietty se aiheuttaa välillä vanhemmille riittämättömyyden tunteita, etenkin jos koko päivä on ollut pelkkää kiukkua ja uhmaa. Mutta eiköhän sekin helpota ajan kanssa. Olen huomannut, että iso osa kiukusta johtuu siitä, ettei lapsi osaa vielä ilmaista itseään kunnolla. Varmasti sekin helpottaa, kunhan niitä sanoja alkaa löytyä.

Summa summarum: Imetyksestä vieroittamiseen kannattaa varata aikaa ja kärsivällisyyttä. Rinnatkin ehtivät tottua paremmin harveneviin imetyskertoihin, kuin jos yrittäisi kovin nopeasti lopettaa. Äidistä eroon joutuminen on aina lapselle iso juttu, ja sitä kannattaa harjoitella jo etukäteen. Luota kuitenkin mieheesi. Hän on kuitenkin lapsen isä, ja on tosi upea juttu, että hän pystyy ja haluaa hoitaa lastanne kotona! Kesään on vielä lapsen mittapuulla pitkä aika: hän ehtii kasvaa ja kypsyä aika paljon parissa kuukaudessa! Tsemppiä, kyllä se siitä!