10 v vanhempi "äitipuoli"?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tuulia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tuulia

Vieras
Hassu ongelma....

Eli olen seurustellut jo jonkun aikaa erään miehen kanssa. Miehellä on edellisestä liitostaan tytär. "Hauskaa" tässä on se, että olen vain 10 vuotta vanhempi kuin tuo tytär. Tyttö ei vielä ole minua tavannut, ja hirvittää jo etukäteen suhtautuminen.

Sen verran vielä tarkennusta että mies on eronnut edellisestä vaimostaan jo yli kymmenen vuotta sitten, joten sen ei pitäisi enää olla ajankohtainen ongelma. Ja mies on tullut isäksi tosi nuorena, joten meidän ikäeromme ei ole mikään mahdoton, 7 vuotta. Meidän ikäeroamme en näe minään isona asiana.

Miten reagoisitte jos saisitte melkein itsenne ikäisen "äitipuolen"? Oletetaan tietysti että vanhempanne olisivat eronneet jo aikoja sitten.

Sanon vielä sen että en missään nimessä kuvittele rupeavani miksikään äitihahmoksi tai muuta, käytin tuota "äitipuoli" sanaa vain selventääkseni asiaa.
 
Oho! :D No ehkä vaan sitten suurentelen asiaa päässäni. Ja onhan tyttö itsekin jo aika lailla aikuisten kirjoissa, joten ehkä hänkin osaa suhtautua asiaan.

Huh, minua vaan jännittää...
 
Mie oon 8 vuotta vanhempi mitä tytärpuoli, mun mies saman ikäinen kuin mun äiti :D

Eipä ole koskaan ollut haitaksi, 8v ollaan oltu ukon kans yksissä.

Kerran oltiin baarissa tytärpuolen kanssa kun joku Jeppe tuli häntä jututtamaan, moi mitäs sulle diibadaabaa.. Ja juttu luisti mukavasti heidän kesken..Kysyi sit et oot lähteny kaveris kans bilettään. Tytärpuoli sanoi et ei kun äitipuolen ja jo tuli Jepelle kiire johonkin toisaalle :D :D
 
Mun miehen "äitipuoli" on häntä 6 vuotta vanhempi. Kaverilla on itseään vanhempia "sisarpuolia" ja tuommoisia 10-15 vuoden ikäeroja nykyisen kumppanin lapsiin nyt tuntuu olevan vaikka kellä.
Ei sillä ole aikuisena merkitystä, kun ei ole mitään "äitipuoli-lapsipuoli" suhdetta enää.
 
Ei mua mitenkään haitannut se, että isäpuoleni on mua vain 12 vuotta vanhempi. Hän on mulle lähinnä kaveri eikä koskaan ole ottanut mitään isällistä asennetta muhun. Toimii hyvin.

Älä turhaan stressaa. Äitipuolen ei tarvitse käyttäytyä jollakin tietyllä tavalla. Ole oma itsesi. Se suhteenne muotoutuu siitä hiljalleen.
 
Turha kai tuollaista on miettiä. Turha kai on edes yrittää suuremmin asettautua äidiksi/äitipuoleksi. Varmaan itse tuossa tilanteessa yrittäisin löytää roolin, että olen lapsen isän kumppani ja voin yrittää tulla läheiseksi ystäväksi lapsen kanssa, aikuisystäväksi. Mutta ei se äitirooli kyllä tuohon kuvioon istu.
 
ei sillä iällä ole väliä. tärkeintä on, että tulee toimeen toisen kanssa. oskus samanikäiset eivät tule toimeen ollenkaan ja joskus 20 v. ikäeroiset tulevat tosi hyvin jutuun. Perhesuhteissa on tietenkin tärkeää, että tulee toimeen keskenään, samoin työpaikalla,. mutta ei kaikkien aknssa voi tulla heti alkuun tosi hyvin toimeen. Pitää tehdä töitä sen ihmissuhteen eteen jos haluaa sen onnistuvan.
 

Yhteistyössä