Kaikki keitot ainakin on siinä mielessä mukavia, että ne kun keittää ja maustaa sipulilla, yrteillä jne, niin siitä voi sit ottaa lapsen annoksen erilleen ennen suolan lisäämistä.
Sen lisäksi keitto on ns. helppoa hienontaa haarukalla sopivaksi lapselle, ja lisätä lientä kosteuttamaan ruoka sopivan paksuiseksi syödä.
Purkkiruuathan on melko nestepitoisia, että kotiruokaan siirtymisessä se ruuan koostumus voi olla yksi kynnyskysymys.
Ja keittojahan voi tehdä vaikka millaisia - jauhelihasta, keittolihasta, kasviksista, kanasta, kalasta ja makkarastakin, ainakin mie oon pikkuväelle syöttänyt mm. siskonmakkarakeittoa. Sitä makkaran määräähän voi säädellä keittoa annosteltaessa, ettei se koostu pääosin siitä makkarasta vaan mm. perunasta ja juureksista.
Ja myös pastapohjaisia keittoja, mm. minestronekeitto, makaroni-broilerikeitto jne. Ja oon mie tehnyt kanakeittoa riisipohjaisenakin joskus.
Kastikkeet perunan, pastan ja riisin kera ennen suolan lisäämistä, uuniruuat...
Oikeastaan helpompi ois sanoa, että vältä pinaattia, punajuurta, voimakkaita mausteita ja makuja ennen 1-vuotissynttäreitä, ja sen jälkeen jatka samaan malliin ja totuta pikkuhiljaa uusiinkin makuihin.
Jos lapsi ei ole aiemmin syönyt tuoreraasteita / -salaatteja, niin nyt niitä maistelemaan: raejuustoa, melonia, hienoa porkkanaraastetta, kurkkua raasteena, ananasta... noilla "herkuilla" (ananas, meloni, säilykepersikkaa pienennettynä salaatissa / raasteessa jne) saa monesti sen verran hyvää makua kaikkeen uuteen, että lapsi innostuu maistamaan uudestaan, vaikka maku ei ensin miellyttäisikään.
Ja tsemppiä... ja kärsivällisyyttä. Muista, että lapsi vaatii jopa 10 - 15 kertaa maistamista, että tottuu uuteen makuun, ja varsinkin ruuan rakenteeseen.
Älä luovuta, mutta älä tee ruuasta myöskään pakotetta. Lapsi syö sen mitä syö, ja seuraavalla ruallla lisää.
Pikkuhiljaa totuttamalla kaikenlaisiin makuihin, esimerkillä, kannustamalla ja ottamalla lapsi mukaan ruuanlaittoon pienestä pitäen päästään hyviin tuloksiin.
Eli kun teet ruokaa, ja pilkot porkkanaa keittoon ja lapsi haluaa maistaa, niin anna maistaa.
Ei se ruokahalu katoa pienestä sirkamasta porkkanaa... päinvastoin, kun tietää, mitä ruoka sisältää, se saattaakin maistua yllättäen paljon paremmin.