Onskin maailmaan tulo 18.11.2008
Maanantai aamuna irtosi hieman limatulppaa ja olin tietysti onnesta soikeena, olihan se merkki tulevasta synnytyksestä..
Tosin ajankohdasta se ei kerro juurikaan

No mutta kuitenkin.. Kerroin tästä Mikolle ja se oliki sit melkee jo kottii tulossa
ja viemässä mua sairaalaan, sanoin sille et elähä ny hättäile

Koko päivän se pommitti viestein et joko lähetään ja mikä olo. Kovasti oli menkkamaista kipua selässä ja masussa ja ihan satunnaisia
normaaleja harkkasuppareita.
Iltapäivällä Mikko kotiutu töistä ja pettyneenä sanoi että ei sitten tullu Onski tänään, sanoin sille et elä vielä menetä toivoo, aattelin että yöllä lähen!
No ilta tuli ja siinä 23.30 alko tulee supistuksia n. 10 min välein, välillä vähän tiheemminki ja tätä kesti tunnin. Ajattelin että taas kiusaa minnuu
eikä ne siitä miksikään muutu ja niinhän ne sit hiipu. klo 00.50 sammutin valot ja kävin maate. Olin justiisa nukahtanu ku heräsin supistukseen ja se
jo tuntukin, mut ajattelin et loppuu kuitenki ja jatkoin unia. Sitten tuli toinen ja oli jo pakko kattoa kelloa ja se oli 01.25.
Mielenkiinnolla aloin aikaväliä seuraa ja että jatkuuko ne tosiaan. Makasin iha paikoillani ku ajattelin et ne loppuu jos liikun, ei loppunu ja väli oli sen
8-10 min tasasesti. Nousin ylös testaamaa että loppuuko jos liikun ja ei loppunu vaan sama meno jatku. Vessareissulla irtosi limatulppaakin iso klöntti. Kävin vähä galtsuileekin siinä odotellessa

Mietin et vielä yks ja sit herätän Mikon. Ja niin tein. Raukka reppana oli ihan sekasin et mitä nyt, häh..

sanoin et ny tarttis varmaa lähtee ja toine
kysyy vaa et minne

Kun se sit heräs ja tajus ni liukkaasti nousi ylös ja menin soittaa siskolle joka oli yhtä tokkurassa ja sekasi ku Mikkoki. Kello
oli siinä vaiheessa muistaakseni jotain 02.05.
Sairaalassa oltii siinä 03.20 ja kätilö otti vastaan ja sano vievänsä mut suoraan saliin koska monisynnyttäjä olen niin hän luottaa mun tuntemukseen.
Alakerran tilanne tarkistettiin salissa ja supparit ei ollu saanu aikaan mitään! voi elämä mua ketutti!

Sano kätilö että laitetaa sut käyrälle ja seurataan hetki tilannetta mutta voi olla että joudut kotiin vielä lähteen. Sanoin etten mielelläni minnekkää
menis ku lapsenvahtiki hälytettii kottii.
No siinä sitten käyrällä olin ja supparei piirty kiitettävään tahtiin ja alko olee tosi kipeitäki. Mietittii siinä yhessä et hitsi pakkoha näitte o paikkoi
aukoo ku nii sattu. Kätilö joka otti mut vastaan opiskelijan kanssa arvioi painon tossa alkututkimuksessa 3,3-3,4kg:ks. He kerto että aamuhoitaja tulee
raportin jälkeen tutkimaan paikat uudelleen. Kätilö sanoi ettei vielä toivota onnea synnytykseen, mutta opiskelija sanoi olevansa positiivisempi ja toivotti
onnea koitokseen.
Aamuhoitaja tuli sitten paikalla myös opiskelijan kanssa, ja tutkivat paikat ja oli 3cm auki ja kohdunkaulaa 0cm jälellä. Kyllä helpotti ku synnytys oli siis
käynnistyny. Sanoi että laittaa 5.30 synnytyksen käynnistyneen säännöllisten supistusten kanssa. Klo 8.05 koitin ilokaasua koska kätilö ei vielä halunnu
epiduraalia laitattaa. Se auttoki sitten sen puolisen tuntia. Mikko kerto aina ku supistus lähtee tulee (käyrältä kattoen) ja mä aloin hengitteleen ja sit
Mikko kerto kun se on lopullaan niin voin lopettaa ilokaasun hengittelyn etten pökerry. Helpotti kovasti kun oli niin mun tukena ja yhteistyötä tehtiin
Siinä n. 8.30 soitin kätilön paikalle etten kestä enää ilokaasun voimin ja se meinas ensin että kohta voi vasta laittaa epin. Katto sitten paikat ja oli
auki jo 5cm ja tuumas että hakee anestesialääkärin paikalle ku muuten sen puudutuksen saaminen venyy kun on jollain sektio alkamassa.
Puudutteen laitto ei sattunu mutta säikähin ekaa pistoo että se huitas ohi ensin mutta onnistu sitten laittaa sen. Siinä samalla tuli tuskasen
kovia supistuksia. Olo alko olee tosi sietämätön ja supistuksia tosiaa piirty jatkuvalla syötöllä käyrälle. Vessareissuilla tuli 3 supistusta putkee
joka kerta.
Kun puudutus alko vaikuttaa niin olo tuntu taivaalliselta, käyrältä vaan näki ku supistuksen huippu tuli. Jalat oli iha turrat ja opiskelijan
ja Mikon tukemana menin vessaan.
Mikko meni sitten siinä kymmenen tienoilla syömään ja sillä välin kätilöopiskelija tuli sanoo että voisin mennä käytävälle käveleen et saatas paikat aukee
nopeemmi. Olin niin tolkuttoman väsynyt jo siinä vaiheessa valvottuani vuorokauden että koitin venyttää kävelylle lähtöö siihe että Mikko tulee takas. Hetken
päästä kätilö tuli sanomaan saman ja toi eva-telineen koska jalat ei kantanu ilman tukee epin takia.
Kävelin kerran päästä päähän ja Mikko tuli. Sit käveltii yhes toiseen kertaan. Puudutteen vaikutus alko loppuu ja supistukset tuntu aivan järkkynä paineena
rakossa ja oli joka kerta pysähyttävä ja piettävä jalkoi yhes ku tuntu et pissat tulee lattialle. Sitten mentiin huoneeseen oottaa kätilöö ja sanoin et kaamee
paine rakossa ja supistukset alkaa tuntuu taas ja päädyttiin siihen että pieni määrä puudutetta lisätään. Anestesialääkäri tuli sitä laittamaan klo 11.15.
Siinä vaiheessa paine alko olee vielä hirveempi mitä se oli ollu ja anestesialääkäri kyseli tuntuuko pepussa painetta, ei tuntunu vielä.
Rakon paine kasvo kasvamistaan joka supistuksella ja sitten 11.30 kuulu naps ja vedet holahti pöydälle, paine loppu siihen mutta alko sitten pepussa tuntumaan
ja tilanne tarkastettiin 11.45 jolloin olin 10cm auki ja sanottiin että voin ponnistaa kun supistus tulee ja minähä aloin ponnistaa ja ähisin ilman taukoja.
Ponnistin kunnes kätilö huus et lopeta hetkeks. Sillä ei ollu vielä molemmat hanskat kädessä ku opasti opiskelijaa samalla joten sille tuli kiire ehtiä mukaan.
Pian poika jo synty, kuulema 4:llä ponnistuksella. Kätilökin tokas että herranjumala se on iso, ei 4kg taida riittää!
Itse en pitänyt kirjaa vaan keskityin saamaan pojan ulos. Tunne oli mahtava kun sain klo 11.52 ihanan pullukkaposken syliini <3 Ja tokasin siinä heti
perään että sanoinhan että klo 12 viimestään on syntyny =)
Vuotomäärä oli suuri, 750g, joten laittoivat pari pilleriä peppuun vuodon tyrehdyttämiseksi ja 5ky syntocinia kohtua supistamaan.
Oli mielenkiintosta kuunnella kun kätilö selosti istukkaa ja sikiöpussia opiskelijalle siinä samalla.
Onski jäi rinnalle ja kun oli syöny niin oli punnitseminen. Meillä oli omat veikkaukset painosta ja pituudesta, samoin kätilöllä ja lopputuloshan oli se
4690g ja 54cm. Onski joutu sokeriseurantaan kokonsa vuoksi. Meidät vietiin osastolle 14.30 ja siellä jatkettiin tutustumista pieneen poikaamme <3
Synnytys oli loppujen lopuks helppo ja mukava eikä traumoja jäänyt. Aamuyön tunteina veikattiin Onnin syntymäaikaa ja Mikko veikkas klo 15 ja minä sanoin
että klo 12 on poika ulkona =) Opiskelija oli todella mukava ja ei haitannu yhtään että oli mukana ja mua paineltii ja tutkittiin tuplakerroin ja se oli
todella kivuliastakin. Opiskelija kiitti hirveästi koska kyseessä oli hänen ensimmäinen synnytys ja lupasi tulla katsomaan osastolle seuraavana päivänä ja
niin hän tulikin. =)
Synnytyksen kesto
I vaihe: 6.15h
II vaihe: 7min
III vaihe 13min
Pienen pieni nirhauma, mutta tikkei ei tarttenu yhtään eikä alakerta ole ihme ja kumma yhtään kipee

Onskin paino 4690g, pituus 54cm ja pipo 36.5cm