12 vuoden parisuhde päättyi, tää uksinolo tuntuu välillä ylitsepääsemättömältä...

[alone]

oon aina ollu tosi itsenäinen luonne, olen aina osannut olla myös yksin, eikä maailmani ole todellakaan kaatunut vaikka mies on ollut työmatkoilla tms.

mutta nyt kun on ihan oikeasti yksin.....
ei kainaloa mihin käpertyä, ei ketään kotona vastassa, ei ketään kenelle soittaa (tai on toki ystäviä, mutta tiedätte kai mitä tarkoitan..), ei ketään jolle vois laittaa viestin et "käy kaupassa, mä en ehdi", ei ketään kuka viettäis sohvannurkassa nyhjäten ja leffaa katsoen koti-iltoja..... jne.

olen tänään nukkunut töiden jälkeen vahingossa melkein kolme tuntia ja nyt kun valvon tällä ihan pirteänä, niin kaikki ajatukset vaan pyörii päässä ja mua masentaa...

mulla on ihana lapsi (joka isällään nyt), mulla on ihana perhe, ihanat ystävät, hyvä työ, katto pään päällä, viihtyisä koti, mutta silti välillä on niin tyhjää.. onttoa..

erosta puoli vuotta ja kaipaisin elämääni jotain pientä sutinaa, en uutta parisuhdetta, mutta jonkun kainalon en osaa selittää, tää on vaan niin outoa mulle..

kunhan avaudun aikani kuluksi, kiitos jos jaksoit lukea ja jopa kommentoida olisi mukava keskustella aiheesta ja jakaa kokemuksia..

 

["RIIKKA"]

erosta 8 kuukautta, silti sitä miettii kun olisi edes joku joka kysyisi miten meni töissä tai joku joka miettisi kauppalistaa kanssasi tai joku jonka kanssa tapella katsoako urheilu-uutiset vai livin hömppää tai joku joka joskus sanoisi, nuku aamulla pidempään, minä keitän lapsille puurot tai joku joka ylipäätään noteeraisi pienet arkiset jutut jotenkin.

Silti petaan sängyt joka päivä, vaikka sillä ei ole käytännössä mitään merkitystä edes. Kukaan ei ole katsomassa, mutta pelkkä petaaminenkin tekee sen olon, että hei, mä olen elossa vielä.

 

[newbie]

En ole kokenut eroa, ja olen vain 26v nainen. Tunnen kuitenkin naisia jotka ovat tilanteessasi, eikä sinun tulisi mitata ajassa surusi määrää. Jos menettäisin mieheni, jonka kanssa olen rakentanut elämää 9 vuotta, katto pään päällä ei silloin lohduta. Nyt ei ole aikaa kommentoida enempää, vieraita on tulossa ja minut kiskotaan jäähallille. Ihmettelin vain vastausten vähäistä lukumäärää. Toivon sinulle voimia!

 

[samassa veneessä]

mulla tätä yksinäisyyttä on kestänyt jo kauemmin. itsetuntokin koetuksella

 

[Neljän Äiti]

Kannattaisi lähteä ihmisten ilmoille, kun lapsi isällään.
Silloin kun itse erosin aikanaan ja lapset menivät isälleen viikonlopuksi tuntui yksinäiseltä, eikä oikein huvittanut mennä minnekkään, mutta kummasti piristi kun vain sai lähdetyksi.
Kävin ihan itsekseni esim tanssimassa lavoilla, ja sain paljon juttuseuraa ja sitä läheisyyttäkin tanssimalla. Lavoilla miehet ovat pääasiassa selvistäpäin ja ihan fiksujakin ihmisiä liikkeellä
Tsemppiä!

 

[täävaan]

Miksi erositte? Muisteles nyt niitä parisuhteen huonoja hetkiä, aika vaan kultaa yleensä muistot. Mä ODOTAN, että pääsisin lasten kans muuttaa jo pois, ei olis kukaan huutamas ja sekaamas meidän rutiineja. Vois joskus olla yksin, kun lapset isällä, vois joskus mennä jopa yksin jonnekkin, ees lenkille. Jos kaipaat haliteltavaa niin OSTAN KOIRA!!!!

 

[Kurjaa]

Tiedän tunteen, itse erosin 17 vuoden suhteesta pari kk sitten. Pahimmin sen huomaa juuri silloin kun tulee työmatkalta myöhään ja talo on pimeänä, ei ole ketään vastassa.