A
Asiallisia mielipiteitä kiitos
Vieras
Eli 10-vuotias poikani on kirjoilla isänsä luona, ja asuu siis hänen kanssaan. 3 muuta lasta asuu minun kanssani. Minun, eli äidin luona poika on joka toinen viikonloppu+kaikki lomat koulusta.
Pojan isä, erosi reilu vuosi sitten exästään, ja tapasi aika pian uuden naisystävän.(vaihtaa naisia nykyään aika tiuhaan) Eli n. vuoden on seurustellut tämän nykyisen naisen kanssa.Eivät asu virallisesti yhdessä, käytännössä katsoen kyllä. Tämä nainen siis asuu exäni ja poikani talossa.
Nyt viimeiset 3kk on mennyt niin, että kun poika tulee perjantaisin meille koulun jälkeen, niin heti launtai aamuna tämä nainen soittaa pojalleni ja kysyy että miten menee, mitä teette ja mitä suunnitelmia päiväksi. Lopettaessaan puhelun sanoo aina että suukkoja ja halauksia, sekä rakastan.
Myös ylimääräiset lomat ja matkat mitä poika on luonani, niin tämä nainen soittaa jo heti vuorokauden kuluttua pojalleni ja tenttaa mitä olemme tehneet ja muistaa painottaa rakkauttaan poikaani kohtaan.
Hiihtolomallakin olimme risteilyllä, niin jo tämä nainen soitti heti vuorokauden päästä pojalleni että miten menee, onko ollut kivaa ja lähetteli taas puhelimen välityksellä suukkoja pojalle.
Minua tämä jotenkin ihmetyttää. Poika on luonani vain kahtena viikonloppuna kuukaudesta ja toivoisin että voisimme keskittyä nauttimaan tästä ajasta, ilman että tämä pojan isän uusi nainen soittaa joka ikinen kerta kun poika on luonani. Pojan isä ei koskaan ole soitellut viikonloppuisin, vaan on antanut meidän viettää perheemme kanssa aikaa ja tehdä mukavia asioita pojan kanssa. Toki jos jotain akuuttia on, niin sitten on soiteltu puolin sun toisin, ei muuten.
Meillä on pojan kanssa oikein hyvä ja lämmin suhden, puhumme paljon asioista ja näytämme tunteemme, niin hyvät kuin huonotkin.
En vain voi ymmärtää miksi tuo nainen soittaa joka kerta pojalle, kun poika on luonani. Itse jos ajattelisin tilanteen toisin päin, niin en oikeasti viitsisi häiritä lapsen ja äidin välistä viikonlopun viettoa. Onko tämä nainen niin epävarma itsestään, että pelkää että poika unohtaa hänet täällä äidin luona ollessaan..jolloin hän muistuttaa poikaa olemassa olostaan näillä puheluilla?!
Vai eikö se nainen oikeastaan ymmärrä, että hänen puhelut saattavat näin pidemmän päälle tuntua minusta loukkaavilta.
Mitä olette mieltä asiasta?? Olenko oikeutettu tuntemaan näin kuin tunnen..Vai ylireagoinko mielestänne?
Pojan isä, erosi reilu vuosi sitten exästään, ja tapasi aika pian uuden naisystävän.(vaihtaa naisia nykyään aika tiuhaan) Eli n. vuoden on seurustellut tämän nykyisen naisen kanssa.Eivät asu virallisesti yhdessä, käytännössä katsoen kyllä. Tämä nainen siis asuu exäni ja poikani talossa.
Nyt viimeiset 3kk on mennyt niin, että kun poika tulee perjantaisin meille koulun jälkeen, niin heti launtai aamuna tämä nainen soittaa pojalleni ja kysyy että miten menee, mitä teette ja mitä suunnitelmia päiväksi. Lopettaessaan puhelun sanoo aina että suukkoja ja halauksia, sekä rakastan.
Myös ylimääräiset lomat ja matkat mitä poika on luonani, niin tämä nainen soittaa jo heti vuorokauden kuluttua pojalleni ja tenttaa mitä olemme tehneet ja muistaa painottaa rakkauttaan poikaani kohtaan.
Hiihtolomallakin olimme risteilyllä, niin jo tämä nainen soitti heti vuorokauden päästä pojalleni että miten menee, onko ollut kivaa ja lähetteli taas puhelimen välityksellä suukkoja pojalle.
Minua tämä jotenkin ihmetyttää. Poika on luonani vain kahtena viikonloppuna kuukaudesta ja toivoisin että voisimme keskittyä nauttimaan tästä ajasta, ilman että tämä pojan isän uusi nainen soittaa joka ikinen kerta kun poika on luonani. Pojan isä ei koskaan ole soitellut viikonloppuisin, vaan on antanut meidän viettää perheemme kanssa aikaa ja tehdä mukavia asioita pojan kanssa. Toki jos jotain akuuttia on, niin sitten on soiteltu puolin sun toisin, ei muuten.
Meillä on pojan kanssa oikein hyvä ja lämmin suhden, puhumme paljon asioista ja näytämme tunteemme, niin hyvät kuin huonotkin.
En vain voi ymmärtää miksi tuo nainen soittaa joka kerta pojalle, kun poika on luonani. Itse jos ajattelisin tilanteen toisin päin, niin en oikeasti viitsisi häiritä lapsen ja äidin välistä viikonlopun viettoa. Onko tämä nainen niin epävarma itsestään, että pelkää että poika unohtaa hänet täällä äidin luona ollessaan..jolloin hän muistuttaa poikaa olemassa olostaan näillä puheluilla?!
Vai eikö se nainen oikeastaan ymmärrä, että hänen puhelut saattavat näin pidemmän päälle tuntua minusta loukkaavilta.
Mitä olette mieltä asiasta?? Olenko oikeutettu tuntemaan näin kuin tunnen..Vai ylireagoinko mielestänne?
Ja kyllä minäkin pojalle sanon että rakastan häntä.
