Hei! Tarinasi kuulostaa kovin tutulta

Itselle kävi samoin ollessani myös 16-vuotias. Tällöin kuitenkin päädyin aborttiin, sillä elämäni oli hyvin tasapainoton (olin lastenkodissa jne), enkä ole asiaa sen jälkeen katunut, koska tiedän ettei minusta vielä tällöin olisi ollut äidiksi. Sinä kuitenkin kuulostat PALJON kypsemmältä kuin itse sinun iässäsi ja tekstistäsi voi huomata, että mikäli tekisit abortin, se vaivaisi sinua vielä pitkään. Tottakai 16-vuotias on vielä lapsi itsekin ja hyvin nuori vanhemmaksi, mutta nuorempiakin on

Yhteiskunta tukee kuitenkin sen verran, että toimeen tulee ja varmasti neuvolassa osataan antaa myös neuvoja ja tukea, mikäli lapsen pidät ja todennäköisesti kaupungissasi on myös muita nuoria äitejä, keiden kanssa vaihtaa ajatuksia

9kk on kuitenkin nuoren elämässä loppupeleissä hyvin pitkä aika, jossa ehtii tottua ajatukseen vanhemmuudesta ja jos vielä loppuvaiheessa raskauttakin tuntuu, ettei sinusta ole äidiksi, adoptiotahan voi miettiä vielä silloinkin, ei päätöksiä vielä tarvitse sen suhteen tehdä

Harmi,että äitisi on tuollainen
Loppupeleissä minustakin tuli kuitenkin nuorehko äiti ?Tapasin elämäni miehen, muutettiin yhteen ja mentiin kihloihin melko nopeasti. 19-vuotiaana parin vuoden kihloissa olon jälkeen syntyi esikoisemme (raskaus oli suunniteltu) ja 21-vuotiaana toinen muksu. Välissä ehdimme naimisiin ja nyt täyttäessäni pian 23 vuotta aloitan opinnot yliopistossa tiedekunnassa, johon on erittäin vaikeaa päästä. Vaikka siis olemme tehneet lapset nuorina, ei meillä ole ollut taloudellisesti tiukkaa eikä lapset ole missään nimessä olleet este jatko-opiskeluille

Haleja sinulle, mihin päätökseen ikinä päädytkin!!
