17-vuotias isäksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Migmig91
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Tahtoo nähdä:
Alkuperäinen kirjoittaja Marja:
90% teinipareista päätyy eroon olipa sitten lapsia tai ei.

Laita tutkimuksesta LINKKI!

On se varmaan niin. Monet kasvaa erilleen, tai huomaa ettei suhde saanut oikein pohjaa, kun isäksi ja äidiksi tultiin niin nopeaan. Mitä siitä tappelemaan. Ei se siihen hyvään vanhemmuuteen kuitenkaan mun nähdäkseni mitenkään erityisesti kuulu: monet muutkin parit päätyy eroon, ja ovat silti ihan hyviä vanhempia. Miksei teinivanhemmat siis myös?
 
no kyllä mä monesti mietin jos jotain tosi nuoria nään lapsen kanssa että voi voi,oisivat oottaneet pari vuotta..jokaisen oma asiahan se on mutta oon kyllä sitä mieltä ettei lasten tarviis lapsia tehä,voi nuorikin olla hyvä vanhempi mutten vaan voi ymmärtää miksei voida paria vuotta odottaa..

ite oon nyt 22 ja mies on 23,poika on 9,5kk ja ite ei oltas varmastikkaan oltu valmiita aiemmin.kovasti muutama vuos takaperin toivottiin lasta,mut nyt oon kyllä tosi tyytyväinen et odotettiin sit kumminki..

jaksamista teille,kyllähän siihen vanhemmuuteen kasvaa ja tuskin kukaan muukaan on täysin valmis ennen kun se lapsi on syntynyt :hug:
 
Serkkuni tuli isäksi ekan kerran 17-vuotiaana, tyttöystävänsä oli muutaman vuoden vanhempi. Luulen että tuo tyttöystävän ikä oli suvulle vaikeampi pala kuin ensimmäinen raskaus... :whistle:

Joka tapauksessa, pari on naimisissa ollut nyt kahdeksisen vuotta ja kolmen lapsen vanhempia. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tahtoo nähdä:
Alkuperäinen kirjoittaja Marja:
90% teinipareista päätyy eroon olipa sitten lapsia tai ei.

Laita tutkimuksesta LINKKI!

Linkkiä en tiedä koska tiedän tästä tutkimuksesta työni kautta, itsaasiassa ihan viimevuoden puolella kunnassani tehtiin tätä ja tähän asiaan liittyvää tutkimusta ja kyselyä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja Tahtoo nähdä:
Alkuperäinen kirjoittaja Marja:
90% teinipareista päätyy eroon olipa sitten lapsia tai ei.

Laita tutkimuksesta LINKKI!

On se varmaan niin. Monet kasvaa erilleen, tai huomaa ettei suhde saanut oikein pohjaa, kun isäksi ja äidiksi tultiin niin nopeaan. Mitä siitä tappelemaan. Ei se siihen hyvään vanhemmuuteen kuitenkaan mun nähdäkseni mitenkään erityisesti kuulu: monet muutkin parit päätyy eroon, ja ovat silti ihan hyviä vanhempia. Miksei teinivanhemmat siis myös?

Juu, mut mä haluankin _faktaa_ en _mutua_ 2 täysin eri asiaa ;)
Enkä ole tapellut, sanoin vain että laittaa linkin, ihan ystävällisesti :)
 
Musta sen ikäset ovat tosi nuoria tarkoituksella tekemään vauvoja. Saisivat elää vielä nuoruuttaan itsekin. Oishan se hyvä miettiä, että miten lapsi elätetäänkin.

Mutta mikä minä olen moittimaan, jos joku tällaiseen ratkaisuun päätyy ja sitoutuu. Varmasti voivat olla yhtä hyviä vanhempia kuin vanhemmatkin ihmiset, mutta onko se silti turhan paljon vastuuta ja aikuisuutta nuorelle?

Mutta vaan omille lapsilleni toivoisin, että saisivat elää huoletonta nuoruutta vielä tuossa iässä, ettei liikaa vastuu vielä painaisi, saisivat pitää hauskaa, opiskella, matkustella yms. 17-vuotias on tosi nuori vielä. Toki auttaisin parhaani mukaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Marja:
Alkuperäinen kirjoittaja Tahtoo nähdä:
Alkuperäinen kirjoittaja Marja:
90% teinipareista päätyy eroon olipa sitten lapsia tai ei.

Laita tutkimuksesta LINKKI!

Linkkiä en tiedä koska tiedän tästä tutkimuksesta työni kautta, itsaasiassa ihan viimevuoden puolella kunnassani tehtiin tätä ja tähän asiaan liittyvää tutkimusta ja kyselyä.

Eli jos jossain kunnassa tehdään kysely, voidaan siittä katsoa maailman laajuisesti tulosta?

Totta kait ihmiset eroavat, n.puolet avioliitoistakin päätyy eroon, iästä riippumatta. Toki tuotakaan en uskois, jos en olis tutkimusta joskus lukenut, siksi kysyin linkkiä. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vaniljatäti:
Musta sen ikäset ovat tosi nuoria tarkoituksella tekemään vauvoja. Saisivat elää vielä nuoruuttaan itsekin. Oishan se hyvä miettiä, että miten lapsi elätetäänkin.

Mutta mikä minä olen moittimaan, jos joku tällaiseen ratkaisuun päätyy ja sitoutuu. Varmasti voivat olla yhtä hyviä vanhempia kuin vanhemmatkin ihmiset, mutta onko se silti turhan paljon vastuuta ja aikuisuutta nuorelle?

Mutta vaan omille lapsilleni toivoisin, että saisivat elää huoletonta nuoruutta vielä tuossa iässä, ettei liikaa vastuu vielä painaisi, saisivat pitää hauskaa, opiskella, matkustella yms. 17-vuotias on tosi nuori vielä. Toki auttaisin parhaani mukaan.

Ei kaikkien nuoruus ole hauskaa ja huoletonta: mun ei esim ollut. Mulla oli ihan hirveä stressi opiskeluista, piti tietää, mihin ryhtyy, enkä mä tiennyt yhtään. Olin ihan depiksessä, ei huvittanut mitään. Mun hauska loppui ihan tasan peruskouluun: jo vähän ennen sitä itseasiassa, heti kun se jatko-opintoihin painostaminen alkoi. Ei kotona, vaan siellä koulussa siis painostettiin täyttämään hakupaperia, toista, tästä loppuelämän ammatti.. Kuka sen ikäinen voi tietää mitä duunia haluaa loppuelämänsä tehdä?

Mulla lapsi oli suuri helpotus. Onneksi tulin raskaaksi, ja sain lapsen. Mun nuoruus alkoi vasta siitä äitinä olosta, se huoleton elämä. Tai ne huolet oli erilaisia, paljon paremmin siedettävissä. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja Vaniljatäti:
Musta sen ikäset ovat tosi nuoria tarkoituksella tekemään vauvoja. Saisivat elää vielä nuoruuttaan itsekin. Oishan se hyvä miettiä, että miten lapsi elätetäänkin.

Mutta mikä minä olen moittimaan, jos joku tällaiseen ratkaisuun päätyy ja sitoutuu. Varmasti voivat olla yhtä hyviä vanhempia kuin vanhemmatkin ihmiset, mutta onko se silti turhan paljon vastuuta ja aikuisuutta nuorelle?

Mutta vaan omille lapsilleni toivoisin, että saisivat elää huoletonta nuoruutta vielä tuossa iässä, ettei liikaa vastuu vielä painaisi, saisivat pitää hauskaa, opiskella, matkustella yms. 17-vuotias on tosi nuori vielä. Toki auttaisin parhaani mukaan.

Ei kaikkien nuoruus ole hauskaa ja huoletonta: mun ei esim ollut. Mulla oli ihan hirveä stressi opiskeluista, piti tietää, mihin ryhtyy, enkä mä tiennyt yhtään. Olin ihan depiksessä, ei huvittanut mitään. Mun hauska loppui ihan tasan peruskouluun: jo vähän ennen sitä itseasiassa, heti kun se jatko-opintoihin painostaminen alkoi. Ei kotona, vaan siellä koulussa siis painostettiin täyttämään hakupaperia, toista, tästä loppuelämän ammatti.. Kuka sen ikäinen voi tietää mitä duunia haluaa loppuelämänsä tehdä?

Mulla lapsi oli suuri helpotus. Onneksi tulin raskaaksi, ja sain lapsen. Mun nuoruus alkoi vasta siitä äitinä olosta, se huoleton elämä. Tai ne huolet oli erilaisia, paljon paremmin siedettävissä. =)

Juu onhan nuorilla toki omat huolensa ja niitähän riittää... Tämähän vain osoittaa, että asiat ovat niin yksilöllisiä. Itselleni olisi ollut maailmanloppu jos olisin tullut raskaaksi, koska mulla oli halu mennä opiskelemaan ja pitää vaan hauskaa. Mutta sinulla se raskaaksi tuleminen olikin onnellinen tapahtuma, ja hyvä niin! Kuulostaa, että olet todella onnellinen omasta tilanteestasi.
 
Mieheni oli 18½-vuotias kun esikoisemme syntyi.
Isä siinä missä muutkin.
En todellakaan katso pahasti. :)
Itse olen tullut äidiksi kun olin 1½kk vajaa 17v.

Todella hyvin on meillä mennyt.
Täytän kohta 23v.
Meillä on kolme yhteistä lasta.

Ihanaa odotusaikaa sinulle ja älkää välittäkö siitä mitä muut ajattelee.
Se on teidän päätös ei muiden. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vanilja:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja Vaniljatäti:
Musta sen ikäset ovat tosi nuoria tarkoituksella tekemään vauvoja. Saisivat elää vielä nuoruuttaan itsekin. Oishan se hyvä miettiä, että miten lapsi elätetäänkin.

Mutta mikä minä olen moittimaan, jos joku tällaiseen ratkaisuun päätyy ja sitoutuu. Varmasti voivat olla yhtä hyviä vanhempia kuin vanhemmatkin ihmiset, mutta onko se silti turhan paljon vastuuta ja aikuisuutta nuorelle?

Mutta vaan omille lapsilleni toivoisin, että saisivat elää huoletonta nuoruutta vielä tuossa iässä, ettei liikaa vastuu vielä painaisi, saisivat pitää hauskaa, opiskella, matkustella yms. 17-vuotias on tosi nuori vielä. Toki auttaisin parhaani mukaan.

Ei kaikkien nuoruus ole hauskaa ja huoletonta: mun ei esim ollut. Mulla oli ihan hirveä stressi opiskeluista, piti tietää, mihin ryhtyy, enkä mä tiennyt yhtään. Olin ihan depiksessä, ei huvittanut mitään. Mun hauska loppui ihan tasan peruskouluun: jo vähän ennen sitä itseasiassa, heti kun se jatko-opintoihin painostaminen alkoi. Ei kotona, vaan siellä koulussa siis painostettiin täyttämään hakupaperia, toista, tästä loppuelämän ammatti.. Kuka sen ikäinen voi tietää mitä duunia haluaa loppuelämänsä tehdä?

Mulla lapsi oli suuri helpotus. Onneksi tulin raskaaksi, ja sain lapsen. Mun nuoruus alkoi vasta siitä äitinä olosta, se huoleton elämä. Tai ne huolet oli erilaisia, paljon paremmin siedettävissä. =)

Juu onhan nuorilla toki omat huolensa ja niitähän riittää... Tämähän vain osoittaa, että asiat ovat niin yksilöllisiä. Itselleni olisi ollut maailmanloppu jos olisin tullut raskaaksi, koska mulla oli halu mennä opiskelemaan ja pitää vaan hauskaa. Mutta sinulla se raskaaksi tuleminen olikin onnellinen tapahtuma, ja hyvä niin! Kuulostaa, että olet todella onnellinen omasta tilanteestasi.

Olen: ymmärrän kyllä toisenkin puolen, ei kaikille sovi, enkä suosittele teiniäitiyttä kevyesti kenelle vaan. Mutta yritin silti pitää niiden puolia jotka ovat äidiksi tulo päätöksen tehneet: toivon ja luotan että tietävät, mitä ovat tekemässä. =)

 

Yhteistyössä