Mulla on syömishäiriöhistoriaa ja nytkyään olen varmaan aloittajan mainitsema kamala läski, pituus -100. Ihan tarkkaan en tiedä, mutta olen viimeiset kymmenen vuotta kyllä olut aika lailla samankokoinen. En tasan haluaisi painaa pituus -110, saati vähemmän tyylin -115 kuten pahimpina aikoinani. Tiedän ja muistan, miltä se tuntui, eikä paluuta siihen helvettiin ole. Menkat hävisi, iho nitisi kuivuuttaan ja oli muutenkin huono, paleli, jäseniä särki, lonkkia särki, hammasluu kärsi, hiukset olivat rapisevaa hamppua. Sydän hakkasi välillä juoksulenkeillä hulluilla ylikierroksilla, huimasi ja keskittymiskyky oli huono. Tuntui, että tipahdan joku kaunis päivä suorilta jaloilta heikon fyysisen olon takia.
Olen nykyiseen ulkomuotooni ja olotilaani ihan tyytyväinen, mikä on suotavaa tällaiselle 36-vuotiaalle naiselle. En jaksaisi elää elämääni jatkuvassa itsetarkkailussa ja itseinhossa. Olen naiseksi suhteellisen lihaksikas, habaa löytyy, ja rakastan tätä voimakasta oloa. Minulla on mihin verrata, ja nykyinen olo on paljon mukavampi kuin silloin kaksikymppisenä syömishäiriöisenä.
. Ja kyllä, rinnatkin roikkuu, 3 pitkän imetyksen tuloksena.
Siis hyvällä tavalla. Mä oon 169cm pitkä ja painan 57kg ja harrastan urheilua kilpatasolla. Ei törrötä luut mistään, vaan kroppa on sopusuhtainen ja lihasta löytyy ihan kivasti. Vaatekoko on s/36. Farkuista 27/24. Tissejäkin löytyy kuitenkin jonkin verran (c75).
