170cm/70kg tai vaikka 160cm/60 kg on kyl jo lian iso. Miksi nuoret naiset ovat niin painavia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihmettelen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mulla on syömishäiriöhistoriaa ja nytkyään olen varmaan aloittajan mainitsema kamala läski, pituus -100. Ihan tarkkaan en tiedä, mutta olen viimeiset kymmenen vuotta kyllä olut aika lailla samankokoinen. En tasan haluaisi painaa pituus -110, saati vähemmän tyylin -115 kuten pahimpina aikoinani. Tiedän ja muistan, miltä se tuntui, eikä paluuta siihen helvettiin ole. Menkat hävisi, iho nitisi kuivuuttaan ja oli muutenkin huono, paleli, jäseniä särki, lonkkia särki, hammasluu kärsi, hiukset olivat rapisevaa hamppua. Sydän hakkasi välillä juoksulenkeillä hulluilla ylikierroksilla, huimasi ja keskittymiskyky oli huono. Tuntui, että tipahdan joku kaunis päivä suorilta jaloilta heikon fyysisen olon takia.

Olen nykyiseen ulkomuotooni ja olotilaani ihan tyytyväinen, mikä on suotavaa tällaiselle 36-vuotiaalle naiselle. En jaksaisi elää elämääni jatkuvassa itsetarkkailussa ja itseinhossa. Olen naiseksi suhteellisen lihaksikas, habaa löytyy, ja rakastan tätä voimakasta oloa. Minulla on mihin verrata, ja nykyinen olo on paljon mukavampi kuin silloin kaksikymppisenä syömishäiriöisenä.

Voi, pystyn niin samaistumaan tekstiisi.
Minulla myös takana jonkinlaista syömishäiriötaustaa ja ihan totta, olin fyysisesti sekä henkisesti aivan hajalla 50-60-kiloisena(olen 170 cm).
Hampaat kärsi,hiukset kärsi, iho kärsi, mielettömät rytmihäiriöt, jouduin tarkkailemaan syömisiä todella tiukkaan jotta paino pysyi tuossa.
Kun aloin syödä rennosti ja liikkumaan silloin tällöin, paino nousi 70 kiloon.
Tässä painossa olen ollut ollut suurimman osan aikuiselämästäni.
Muutoma kilo on ylimääräistä jota voisi tiputtaa, mutta en revi siitä suunnatonta stressiä.
Päämäärä on olla mahdollisimman lihaksikas, terve ja vahva(enkä tarkoita tällä mitään mieletöntä bodaamista), ei laiha.
Se laihuus kun ei ole mikään mittari terveydelle eikä laihana pysyttelyn vaiva ollut sen arvoista.
Mieluummin olen onnellinen ja terve,fyysisesti ja henkisesti.
Ihmisissä on eroja ja eri ihmiset voivat näyttää ihan erilaisilta samanpainoisina ja pituisina.
 
[QUOTE="vieras";28889280]Voi, pystyn niin samaistumaan tekstiisi.
Minulla myös takana jonkinlaista syömishäiriötaustaa ja ihan totta, olin fyysisesti sekä henkisesti aivan hajalla 50-60-kiloisena(olen 170 cm).
Hampaat kärsi,hiukset kärsi, iho kärsi, mielettömät rytmihäiriöt, jouduin tarkkailemaan syömisiä todella tiukkaan jotta paino pysyi tuossa.
Kun aloin syödä rennosti ja liikkumaan silloin tällöin, paino nousi 70 kiloon.
Tässä painossa olen ollut ollut suurimman osan aikuiselämästäni.
Muutoma kilo on ylimääräistä jota voisi tiputtaa, mutta en revi siitä suunnatonta stressiä.
Päämäärä on olla mahdollisimman lihaksikas, terve ja vahva(enkä tarkoita tällä mitään mieletöntä bodaamista), ei laiha.
Se laihuus kun ei ole mikään mittari terveydelle eikä laihana pysyttelyn vaiva ollut sen arvoista.
Mieluummin olen onnellinen ja terve,fyysisesti ja henkisesti.
Ihmisissä on eroja ja eri ihmiset voivat näyttää ihan erilaisilta samanpainoisina ja pituisina.[/QUOTE]

Kylläpä kuulostaa tutulta, valitettavasti. Minulla myöskin tuo ihan sama kuin sinulla, että kun tilanteeseen oli jo pakko puuttua, alkaa syödä enemmän ja juosta vähän vähemmän, paino nousi heti alkuun melko nopeasti reilu viisi kiloa. Pillerit myös keräsivät alkuun nestettä (oli pakko ottaa yli vuoden menkattomuuden takia käyttöön), mikä näkyi pienenä turvotuksena.

Olin alkuun ihan järkyttynyt painon noususta, koska vanhat tavat, pyörtymisen rajalla juokseminen, ruokailun minuutilleen kellottaminen ja helvetin vähän syöminen istuivat niin tiukassa. Onneksi siitä pääsi yli.

En enää ikinä aio tehdä itselleni yhtä paljon pahaa kuin laihuutta tavoitellessani. En edes halua katsoa sen aikaisia kuvia, koska olen aivan järkyttävän näköinen. Tiedän, että jos nyt alkaisin vahdata puntaria ja suunnittelisin tiputtavani vaikka sen kaksi kiloa, se olisi niin tiukassa, että saattaisin ajautua samanlaiseen kierteeseen kuin silloin 19-vuotiaana. Pienestä se syömisen tarkkailu ja liikunnan lisääminen silloinkin lähti ja karkasi ihan käsistä.

Minulle elämässä on nykyään niin paljon tärkeämpiä asioita kuin painon miettiminen tai muiden ihmisten ulkonäön pohtiminen. Olen tyytyväinen elämääni näin.
 
Mua kanssa risoo miehillä ja naisilla toi että iän mukana hyväksytään painon nousu. Jos 20v on bmi 25 niin sitä pidetään pyöreänä, mutta kun 50v on saman niin se on jotenkin hyväksyttävämpää.
 
Nauratti vaan niin kovasti ku kuuntelin uimahallissa parin nuoren naisen jutustelua painoistaan. Toinen ilmoitti pituudekseen 170 ja painokseen 70-72 ja uskon kyllä sen, hänestä näki kyllä että ylimääräistä löytyy. Toinen oli samaa luokkaa. Sitten siinä yhdessä sukottelivat toisilleen olevansa hoikkia ja lihaksikkaita. Fakta on, että lihasta oli ihan normaali määrä ja läskiä löytyi. Eiväthän he nyt lihavia olleet, mutta ei noilla mitoilla kyllä voi hoikaksikaan enää sanoa.

MIten tämä touhu on mennyt sellaiseksi, että orastava lihavuus ja pyöreys ja vatsamakkarat olisivat hyvä juttu?! Ja että siitä ei saa sanoa mitään pahaa ja uskotella/valehdella että se on parempi kuin olla normaali ja hoikka esim. noilla mitoilla 60-65 kg on juuri sopiva eikä juuri enempää, ellei nyt ammattiurheilija ole. Nyrkkisääntö "pituus-110" on aika hyvä. Nykyään tuo 10 kilon ylimääräinen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Miksi nuoret naiset ovat nykyään niin tuhdissa kunnossa?

Mäkkäri ja Hese + kebabit ja pizzat tekee tehtävänsä..eli siis näit juurikin suomalaisia nuoria "mäkkiläskejä" :)
 
Omat mitat tällä hetkellä 166/58. Ja tiedän että näytän oikein hyvältä silloin kun paino on 56kg. Sitä vastoin ylimääräistä löllöä olisi aivan järkyttävästi jos painaisin 66kg! Onneksi en tuohon painoon asti ole vielä koskaan onnistunut pääsemään.

Hassua on että yläasteella painoin pahimmillaan 65kg, enkä edes tajunnut olevani jotenkin isohko, vasta kun paino hujahti (itsestään, fyysistä töitä tein vuoden) 53 kiloon, niin tajusin kuinka paljon sitä ylimääräistä olikaan ollut. Teininä tosin se rasvakerros oli sopivasti joka puolella, nyt se kertyy vain ja ainoastaan reisiin ja takapuoleen, yyh!
 
160 cm n. 50 kg on sopiva nyt ainakin, hoikka. Jos tuohon lihaksia haluaa, niin voi tulla vähän enemmän, mutta kyllä 60 kg on jo pullea. Ihan omasta kokemuksesta. Olen 160cm.

Veikkaisin alkoholilla olevan vaikutusta tuohon lihomiseen, eikä sitten jakseta välittää, kun viina maistuu. Itse painoin pahimmillaan melkein 60 kg, kun oli pahimmat juhlimiset päällä. Nykyään en juhli ja se paino pysyy siinä 48-50 kg paikkeilla ja olen tyytyväinen.
 
[QUOTE="appelsiini";28888995]Toivottavasti ei tarvitse nähdä kun 168cm/68kg ahtautuu koon 36 vaatteisiin. Itse olen 165cm ja painan 56 kg ja en mahdu aina noihin 36:iin. Okei vaatekaupat tekee ihan sairaan isoina noita kokoja että naisille tulisi parempi mieli. "jee olen melkein ylipainoinen mutta saan puserrettua itseni kokoon 36!"

Kuukautiset muuten häviää noin 48kg painossa riippumatta hirveästi pituudesta, ei mitoissa 168cm/58kg joka on aivan normaalipainon keskivaiheilla.

Mulla ja suurimmalla osalla kavereista paras kroppa on ollut siinä n.17-18v ja itse koitan muistella silloista painoani ja pitää sen siinä. Ei lihominen kuulu ikään![/QUOTE]

^No voi vittu, olisit tullut kertomaan mun kropalle että ei ne menkat saa hävitä vielä tuossa painossa. Ei helvetti miten idioottia porukkaa täällä ON!

Mulla on rasvaprosentti 19%, se on hiton hyvä naiselle. Sopivasti. Lihasmassaa omaan reippaasti keskivertoa enemmän. Olen lyhytjalkainen, litteä ja leveähkö ruumiinrakenteeltani. En omsaa vyötäröä vaan olen tasapaksu pökäle, hartiat ja selkä on leveät.

Lähetänkö sulle kuvan jossa "ahdan" päälleni vaikka espiritin mustan kotelomekon?

Missä hiton umpiossa oikein elätte??? Sohvan nurkassa, ollen luuta ja nahkaa? Kyllä se vaan lihas tekee sitä painoa muitta ei kokoa.

Onneksi näitä urpoja ei tapaa tuolla lenkkipoluilla :D (tai salilla)
 
[QUOTE="vieras";28888551]Olis oikeesti kiva nähdä sun ja mun kuvat vierekkäin. :) Siis hyvällä tavalla. Mä oon 169cm pitkä ja painan 57kg ja harrastan urheilua kilpatasolla. Ei törrötä luut mistään, vaan kroppa on sopusuhtainen ja lihasta löytyy ihan kivasti. Vaatekoko on s/36. Farkuista 27/24. Tissejäkin löytyy kuitenkin jonkin verran (c75).[/QUOTE]

^Niin olisi :) Minä olin tuossa painossa jotain ihan järkkyä. Itku pääsee kun katsonkin niitä kuvia.
 
171 ja 68 kg = vieläki läski. mun pituisen pitäis painaa noin 59-65 kg. löytyy meinaan löllöä keskivartalosta ja jaloista. eikä meinaa lähteä. ja syömällä kaikki on tullut, sekä sillä, etten ole liikkunut. no, onneksi olen sen tajunnut vastikään ja nyt on kohta 10 kg lähtenyt. vielä muutamia jäljellä, niin jospa se sitten passais ja näyttäis vähän paremmalta. ei ole ihme kun lihoin, en tehnyt yhtään mitään, mähösin ja mähösin, ja söin ja söin. siinä ohje miten tullaan lihavaksi :( turhan myöhään tajusin, mutta nyt on suunta vain parempaan, ei kiitos enää koskaan turhaa ihraa. melkoinen homma ottaa näitä pois. kannattaa katsoa itse kokovartalopeilistä, sitä mä en tehnyt jostain kumman syystä, ja kuvittelin aina olevani laihempi ;)
 
Tää on aika mielenkiintoinen sivu, voi laittaa hakuun vaikkapa 160-senttiset ja 60-kiloiset ja saa tuloksia tuon kokoisista ihmisistä jotka ovat laittaneet sinne kuvansa. Hurjasti on eroa ihan samoilla mitoillakin.


Toi sivu kertoo kaiken. Ihan turha selittää että esim 165cm ja 68 kg olisi mikään hyvä kroppa. Pullukkahan noilla mitoilla ihminen on:

Welcome - What Real Women Look Like

Tai sitten väittää että 165cm 55kg olisi jotenkin luiseva kun esim 165cm/50kg on vain sporttisen ja tavanomaisen näköinen:

Welcome - What Real Women Look Like

tai

Welcome - What Real Women Look Like

Sori en saanut suoria kuvia millään linkattua :(
 
Kovin isoja yleistyksiä en voi lähteä tekemään, mutta pienten empiiristen verteilujen perusteella silti väittäisin, että sillä ruumiinrakenteella nyt kuitenkin on merkitystä, paino ei suoraan kerro mitään. Mä olen n. 160 cm pitkä, samoin ystäväni. Mä painan 50 kg, ystävän suunnilleen 60 kg. Ja mä olen meistä se, joka näyttää isommalta, vaikka molemmat harrastamme liikuntaa suunnilleen saman verran. Mä nyt vaan edustan (lääkärinkin sanojen mukaan) tällaista "hentorakenteista, herkästi palelevaa naistyyppiä", ystäväni on ruumiinrakenteeltaan normaali. Eli mä näyttäisin 60-kiloisena varmaan aika järkyltä läskiltä (en tiedä, en ole noin paljoa painanut kuin raskaana ollessani), mutta ystäväni näyttää tuon painoisena ihan hemmetin hyvältä. (On hänellä tosin isommat rinnatkin, mitä nyt ei ainakaan miinukseksi voine lukea.) Että se niihin painoindekseihin ja vaa'an lukemiin tuijottamisesta.
 

Similar threads

Yhteistyössä