Löytyyhän niitä kohtalotovereita. Vielä kun sais itsensä kovetettua niin, että ei tule annettua periksi sitten kun loppu tulee. Kuulostaa kamalalle ja lapsesta varmasti kans, mutta miten ne omat hermot kestää, ettei anna periksi?
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:No ei tarvi muuttaa mitään! Sit ku vauva kasvaa, niin nää muutokset tulee luonnostaan ja helposti ja ilman taisteluja. Yleensä vähän päälle 1 vuotias on jo valmis muutoksiin, eli pystyy nukahtaa tutti suussa tissin sijaan jne.
Jos joku tapa toimii, niin miksi ei jatkaa sitä? Pyydän tähän vastauksia.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:No ei tarvi muuttaa mitään! Sit ku vauva kasvaa, niin nää muutokset tulee luonnostaan ja helposti ja ilman taisteluja. Yleensä vähän päälle 1 vuotias on jo valmis muutoksiin, eli pystyy nukahtaa tutti suussa tissin sijaan jne.
Jos joku tapa toimii, niin miksi ei jatkaa sitä? Pyydän tähän vastauksia.
Alkuperäinen kirjoittaja Logotar:mä lopetin yöimetyksen ensin 10kk iässä. Se vain eräänä iltana kolahti päähän että nyt ei enää yöllä syödä. Eikä syöty. Huusi kuin raivopää sen yhden yön. Nukahti välillä hetkeksi ja jatkoi huutamista. Pidin sylissä ja lohdutin, pidin vieressä ja lohdutin jne. mutten antanut tissiä.
Sitten imetin vielä päivällä jonkun viikon ja nukahti edelleen tissille.
sitten kun päätin lopettaa imetyksen, annoin nukahtaa syliin ilman tissiä. Näin mentiin jonkin aikaa.
sitten annoin melkein nukahtaa syliin, nostin puoliunessa sänkyynsä ja silitin/pidin kiinni niin että nukahti. Taas mentiin vähän aikaa näin.
sitten laskin jo hereillä sänkyyn, istuin vieressä kunnes nukahti. taas mentiin joku aika näin.
Sitten menin isosiskon sänkyyn pitkälleen ja odotin että nukahti.
Sitten eräänä iltana (tytöllä ikää hiukan reilu vuosi) sanoin että äiti menee sohvalle olkkariin, ala sinä vaan nukkumaan. Jätin oven auki.
Muutaman illan kuluttua sai sitten toivottaa hyvät yöt ja laittaa ovenkin kiinni ja sinne jäi unta hakemaan.
Tuttia söi vielä unituttina tuossa vaiheessa, mitään unipulloa/unimaitoa en ottanut kuvioihin mukaan, ajattelin että se on ihan turhaa ja kohta on taas vieroitus siitä edessä.
Alkuperäinen kirjoittaja Huldasharks:Kiitos. Mä olen lukenut miljoona tarinaa, kuinka se kävi kivuttomasti ja lapsi oli niin kuin ei mitään. Mä näen sieluni silmin kuinka meillä itketään lohduttomasti ja silmät mustina kuljetaan surupuku päällä kuukausi tolkulla. Ja laps kokee itsensä petetyksi ja hylätyksi ja vaikka mitä. :ashamed: :snotty:
Alkuperäinen kirjoittaja Huldasharks:Ja täytyy se itsekkyyden nimissä myöntää vielä, että olishan se jo munkin vuoro nukkua edes yksi yö kunnolla reilu vuoden valvomisen jälkeen...![]()
Alkuperäinen kirjoittaja Logotar:Alkuperäinen kirjoittaja Huldasharks:Kiitos. Mä olen lukenut miljoona tarinaa, kuinka se kävi kivuttomasti ja lapsi oli niin kuin ei mitään. Mä näen sieluni silmin kuinka meillä itketään lohduttomasti ja silmät mustina kuljetaan surupuku päällä kuukausi tolkulla. Ja laps kokee itsensä petetyksi ja hylätyksi ja vaikka mitä. :ashamed: :snotty:
Äläl yritä liikaa ja liian nopeasti. me siirryttiin aina seuraavaan vaiheeseen kun näytti siltä että tyttö oli siihen jo valmis. Ei tullut mitään huutojuttuja ollenkaan, tyytyväisenä aina oli kun mentiin seuraavaan pisteeseen. Tai siis ei huutoa tuota yöimetyksen lopettamista lukuunottamatta.
Siinä meni varmaan joku kuukauden verran yhteensä kun aina yhtä vaihetta mentiin muutama päivä, ehkä vajaa viikko.
Alkuperäinen kirjoittaja Huldasharks:Alkuperäinen kirjoittaja Logotar:Alkuperäinen kirjoittaja Huldasharks:Kiitos. Mä olen lukenut miljoona tarinaa, kuinka se kävi kivuttomasti ja lapsi oli niin kuin ei mitään. Mä näen sieluni silmin kuinka meillä itketään lohduttomasti ja silmät mustina kuljetaan surupuku päällä kuukausi tolkulla. Ja laps kokee itsensä petetyksi ja hylätyksi ja vaikka mitä. :ashamed: :snotty:
Äläl yritä liikaa ja liian nopeasti. me siirryttiin aina seuraavaan vaiheeseen kun näytti siltä että tyttö oli siihen jo valmis. Ei tullut mitään huutojuttuja ollenkaan, tyytyväisenä aina oli kun mentiin seuraavaan pisteeseen. Tai siis ei huutoa tuota yöimetyksen lopettamista lukuunottamatta.
Siinä meni varmaan joku kuukauden verran yhteensä kun aina yhtä vaihetta mentiin muutama päivä, ehkä vajaa viikko.
Tota mä mietin, että kun ei miestä huoli nukuttajaksi, eikä yöllä paijaajaksi, niin ei varmaan kannata miestä laittaa vierottamaankaan? Taitaa olla liian raakaa, että äiti, joka on vuoden ollut vierellä katoaakin johonkin yht'äkkiä? Vai onko se just pahempi, että mä jolta se maito tulee, yritän nukuttaa?
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:En halua masentaa, mutta vaikka imetys jää, niin jotkut lapset havahtuvat hereille unestaan monta kertaa yön aikana ihan 4-vuotiaaksikin. 2-vuotiaaksi se on kuulemma erittäin yleistä.
Alkuperäinen kirjoittaja mhm:Silloin kun opetettiin poikaa nukahtamaan sänkyyn ilman tissiä, niin ilman muuta oli parempi että sen paijailun teki iskä eikä maidolta tuoksuva äiti. Nyt kun on tottunut siihen, että ensin minä imetän, sitten pestään hampaat ja mennään nukkumaan, niin sänkyyn kantamisen voin tehdä myös minä.
Ja kun jossain vaiheessa saan rohkeutta yrittää yöimettämisestä luopumista, niin vauvaa saa ilman muuta lohduttaa iskä. Eihän vauva voi ymmärtää miksi maidolta tuoksuva äiti yhtäkkiä vain paijaa ja ottaa syliin, mutta ei annakaan maitoa...
Alkuperäinen kirjoittaja Huldasharks:Alkuperäinen kirjoittaja mhm:Silloin kun opetettiin poikaa nukahtamaan sänkyyn ilman tissiä, niin ilman muuta oli parempi että sen paijailun teki iskä eikä maidolta tuoksuva äiti. Nyt kun on tottunut siihen, että ensin minä imetän, sitten pestään hampaat ja mennään nukkumaan, niin sänkyyn kantamisen voin tehdä myös minä.
Ja kun jossain vaiheessa saan rohkeutta yrittää yöimettämisestä luopumista, niin vauvaa saa ilman muuta lohduttaa iskä. Eihän vauva voi ymmärtää miksi maidolta tuoksuva äiti yhtäkkiä vain paijaa ja ottaa syliin, mutta ei annakaan maitoa...
Mutta jos se isi ei kelpaa?
Alkuperäinen kirjoittaja ritu:Mä olen kyllä ihan samassa suossa 10 kk vauvani kanssa. Mutta nyt kolme iltaa on mennyt niin, että olen laulanut vauvan uneen. Iltapuuron jälkeen imetän sohvalla ja sitten otan vauvan viereeni isoon sänkyyn ja annan kieriä ja möyriä siellä niinkuin haluaa (reunat on niin ettei pääse putoamaan mistään) ja laulan hiljaisella äänellä. Eilen iltana sain laulaa varmaan jotain 40 min ennenkuin sitten viimein nukahti. Pieni toivonkipinä on herännyt, että josko näin voisi jatkua ja laulusessiot ehkä lyhentyäkin pikkuhiljaa. Yöheräilyt kuitenkin jatkuivat entiseen malliin ja niihin tepsii vain tissi. Mutta ehkä tässä on ainakin alku, kun saan illalla nukutettua ilman tissiä.
Alkuperäinen kirjoittaja mhm:Alkuperäinen kirjoittaja Huldasharks:Alkuperäinen kirjoittaja mhm:Silloin kun opetettiin poikaa nukahtamaan sänkyyn ilman tissiä, niin ilman muuta oli parempi että sen paijailun teki iskä eikä maidolta tuoksuva äiti. Nyt kun on tottunut siihen, että ensin minä imetän, sitten pestään hampaat ja mennään nukkumaan, niin sänkyyn kantamisen voin tehdä myös minä.
Ja kun jossain vaiheessa saan rohkeutta yrittää yöimettämisestä luopumista, niin vauvaa saa ilman muuta lohduttaa iskä. Eihän vauva voi ymmärtää miksi maidolta tuoksuva äiti yhtäkkiä vain paijaa ja ottaa syliin, mutta ei annakaan maitoa...
Mutta jos se isi ei kelpaa?
Jos iskän ja vauvan suhde on kunnossa niin kyllä se lopulta kelpaa. Toki muutaman kerran kiukuttelee jos tottunut siihen että äiti aina nukuttaa tissille...
Alkuperäinen kirjoittaja Huldasharks:Alkuperäinen kirjoittaja ritu:Mä olen kyllä ihan samassa suossa 10 kk vauvani kanssa. Mutta nyt kolme iltaa on mennyt niin, että olen laulanut vauvan uneen. Iltapuuron jälkeen imetän sohvalla ja sitten otan vauvan viereeni isoon sänkyyn ja annan kieriä ja möyriä siellä niinkuin haluaa (reunat on niin ettei pääse putoamaan mistään) ja laulan hiljaisella äänellä. Eilen iltana sain laulaa varmaan jotain 40 min ennenkuin sitten viimein nukahti. Pieni toivonkipinä on herännyt, että josko näin voisi jatkua ja laulusessiot ehkä lyhentyäkin pikkuhiljaa. Yöheräilyt kuitenkin jatkuivat entiseen malliin ja niihin tepsii vain tissi. Mutta ehkä tässä on ainakin alku, kun saan illalla nukutettua ilman tissiä.
Jotain tuollaista sylittelyä, vieressä pitämistä ja paijailua mä olin ajatellut. Ja siitä sitten omaan sänkyyn.
Okei, jospa hän nukahtaa loppuviimein sitten ilman rintaa, mutta herääkin tosiaan parin tunnin päästä sitä huutamaan? Huutaa syliin päästyä/vieressä kunnes nukahtaa omaan itkuunsa? Kuulostaa kamalalle. Mun tarvii nää kaikki kauhuskenaariot käydä mielessä läpi, etä olen henkisesti valmis koitokseen sitten joskus..
Alkuperäinen kirjoittaja Logotar:Alkuperäinen kirjoittaja Huldasharks:Alkuperäinen kirjoittaja ritu:Mä olen kyllä ihan samassa suossa 10 kk vauvani kanssa. Mutta nyt kolme iltaa on mennyt niin, että olen laulanut vauvan uneen. Iltapuuron jälkeen imetän sohvalla ja sitten otan vauvan viereeni isoon sänkyyn ja annan kieriä ja möyriä siellä niinkuin haluaa (reunat on niin ettei pääse putoamaan mistään) ja laulan hiljaisella äänellä. Eilen iltana sain laulaa varmaan jotain 40 min ennenkuin sitten viimein nukahti. Pieni toivonkipinä on herännyt, että josko näin voisi jatkua ja laulusessiot ehkä lyhentyäkin pikkuhiljaa. Yöheräilyt kuitenkin jatkuivat entiseen malliin ja niihin tepsii vain tissi. Mutta ehkä tässä on ainakin alku, kun saan illalla nukutettua ilman tissiä.
Jotain tuollaista sylittelyä, vieressä pitämistä ja paijailua mä olin ajatellut. Ja siitä sitten omaan sänkyyn.
Okei, jospa hän nukahtaa loppuviimein sitten ilman rintaa, mutta herääkin tosiaan parin tunnin päästä sitä huutamaan? Huutaa syliin päästyä/vieressä kunnes nukahtaa omaan itkuunsa? Kuulostaa kamalalle. Mun tarvii nää kaikki kauhuskenaariot käydä mielessä läpi, etä olen henkisesti valmis koitokseen sitten joskus..
tästä syystä mä jättäisin ensin sen yöimettämisen pois. Kun olette menneet vaikka pari viikkoa niin että ei syö enää yöllä, sen iltatissin lisäksi, sitten alat jättää sen iltatissinkin pois.