1v3kk lapsi hakkaa suuttuessaan päätään lattiaan, kaapinoveen, pöytään tms. Miten reagoida?

[chef]

Olen joskus nähnyt lapsen, jolla oli tällaiseen taipumusta. Mutta omaa kokemusta en tästä omaa. Ja siksi olenkin nyt aivan ulalla koko hommasta.

Jos poika suuttuu (eli toisin sanoen, ei saa tahtoaan läpi), hän hakkaa päättään lattiaan, seinään, kaapinoveen, pöytään, tuoliin...you name it. Mullakin on tapana tehdä tuota samaa, joten toisaalta ymmärrän lasta. Joskaan se oma tapani ei ole aivan noin kirjaimellinen, vaan lähinnä sellainen henkinen ajatusmalli siitä, että jos haluan jotain, niin menen vaikka läpi harmaan kiven, jotta sen saan. Mutta itse toimin siis lähinnä ajatuksentasolla, toisin kuin tuo lapsi :O

Miten kovaa lapsi voi päänsä lyödä?

Meinaan, että kun puutun asiaan, niin jotenkin tuntuu siltä, että lapsi tekee sitä vielä enemmän. Hän saa siis tuolloin huomiota, joka tietyllä tapaa kantaa käytösmallia eteenpäin.
Jos en huomioi tuota pään paukuttamista, sitä tosiaan tapahtuu vähemmän. Ehkä. Ainakin olen sellaisen kuvan tuosta puuhasta saanut. Mutta voiko lapsi todella lyödä päänsä niin pahasti, että siinä käy sitten jo ihan oikeasti pahasti?

Muutamaan otteeseen on käynyt niin, että lapsi lyö päätään niin kovaa, että häneen sattuu, jonka vuoksi hän rupeaa itkemään kipuitkua. 90-95% kerroista on kuitenkin sellaisia, että hän paukuttaa päätään muutaman kerran melko kovaa, mutta hän ei kuitenkaan reagoi siihen itkemällä tms. Eli ilmeisesti se ei sitten kuitenkaan satu niin paljon, kuin mitä pelkään sen sattuvan.

Mutta siis niin...niitä kokemuksia? Kenelläkään?

 

[Vasemman käen rukkanen]

Sen harvan kerran kun lapsi tuota teki, laitoin oman käteni väliin pehmentämään enkä mitään muuta

 

[chef]

Sen harvan kerran kun lapsi tuota teki, laitoin oman käteni väliin pehmentämään enkä mitään muuta

Itsekin olen tehnyt tätä, sen lisäksi, että olen suusanallisesta kehoittanut lasta lopettamaan. Olen myös muutaman kerran nostanut lapsen lattialta syliin tilanteen katkaisemiseksi. Ja sitten olen tosiaan myös kokeillut sitä "huomiotta jättämistä", jolloin olen siis huomioinut lasta vain silloin, kun hän ei hakkaa päätään mihinkään.

Yleensä ne pään paukutukset on ohi jo ennen, kuin ehdin itse väliin. Lapsi siis hakkaa päätään 3-4 kertaa, jonka jälkeen tilanne on ohi. Joskin tänäaamuna lapsi suuttui 5 min sisällä about 10 kertaa, jolloin hän joka kerta paukutti päätään muutaman kerran. Mutta yleensä tätä päänpaukuttamista tapahtuu 1-2 kertaa viikossa ja vain kerran (jonka aikana lapsi lyö päätään 3-4 kertaa), tai maksimissaan 2 putkeen.

Tänään vain jostakin syystä sitten useammin, joten ajattelin kysellä vähän viisaammilta neuvoja, jos tämä vaikka jostakin syystä lähteekin lisääntymään päin.

 

[Pin]

Mun 1v 9kk tekee tuota ja on tehnyt jo pitkään. Suuttuessaan kierähtää dramaattisesti lattialle ja alkaa kieriskelemään raivoissaan, sen jälkeen raivo yltyy säntäilemiseksi ja juuri tuota päänsä lyömistä jokapuolelle esiintyy paljon, tai esiintyisi jos en pitäisi kiinni. Otan välillä lapsen syliin tukevaan otteeseen ja pidän kiinni. Käsistäkin on pakko pitää kun muuten saattaa lyödä aika kipeästikin. Pidän kiinni niin että hän voi siitä liikkua, mutta pehmennän liikkeitä ja yritän keskustella rauhallisesti. On se jo onneksi vähän hellittänyt, esim öisin ei ole enää niin montaa kertaa tuollaisia säntäilyjä ja päivisinkin kestää vähemmän aikaa kuin samassa iässä mitä lapsesi on nyt. Ehkä se on siis menossa ohi?

Kyllä voi satuttaa ja on satuttanutkin niin, että verta tuli päästä. En ehtinyt väliin kun säntäsi raivoissaan täysiä juosten kaappia päin. Voisi varmasti sattua pahemminkin eli koitat vaan hillitä niitä iskuja.

Mun esikoisella ei muistaakseni ollut tällaisia tai jos oli niin niitä on niin harvoja kertoja, että aika on kullannut muistot.

 

[chef]

Mun 1v 9kk tekee tuota ja on tehnyt jo pitkään. Suuttuessaan kierähtää dramaattisesti lattialle ja alkaa kieriskelemään raivoissaan, sen jälkeen raivo yltyy säntäilemiseksi ja juuri tuota päänsä lyömistä jokapuolelle esiintyy paljon, tai esiintyisi jos en pitäisi kiinni. Otan välillä lapsen syliin tukevaan otteeseen ja pidän kiinni. Käsistäkin on pakko pitää kun muuten saattaa lyödä aika kipeästikin. Pidän kiinni niin että hän voi siitä liikkua, mutta pehmennän liikkeitä ja yritän keskustella rauhallisesti. On se jo onneksi vähän hellittänyt, esim öisin ei ole enää niin montaa kertaa tuollaisia säntäilyjä ja päivisinkin kestää vähemmän aikaa kuin samassa iässä mitä lapsesi on nyt. Ehkä se on siis menossa ohi?

Kyllä voi satuttaa ja on satuttanutkin niin, että verta tuli päästä. En ehtinyt väliin kun säntäsi raivoissaan täysiä juosten kaappia päin. Voisi varmasti sattua pahemminkin eli koitat vaan hillitä niitä iskuja.

Mun esikoisella ei muistaakseni ollut tällaisia tai jos oli niin niitä on niin harvoja kertoja, että aika on kullannut muistot.

Oijoi!! Aika hurjan kuuloista!

Eli en voi siis nyt tuudittautua siihen, että lapsi paukuttaa päätä vain sen 3-4 kertaa kerran-pari viikossa...vaan pitää varautua siihen, että tilanne saattaa pahentua ja muuttua varsin hurjaksikin. Hyvä tietää. Mä olin ihan siinä uskossa ja luulossa, että tämä menee ohi muutamassa kuukaudessa, kunhan puhe paranee, jolloin lapsi pystyy tuomaan itseeään suusanallisesti paremmin esiin. Mutta saattaapi siis kestää pitkäänkin.

Meillä nuo "raivokohtaukset" on melko lieviä...kestoltaan tosiaan sen 10 sek ja ennemmin koen, että lapsi turhautuu, kuin että sinänsä raivostuisi. Mutta eiköhän mekin ehditä kokemaan kaikki mahdolliset tunteet, kun ikää tule lisää. APUA!

 

[vierass]

En tehnyt mitään, lapsi lopetti aika pian kun ei johtanut mihinkään tämä takominen, ei edes yritetty mitään pehmennyksiä, muutaman kerran sai kipeää niin siperia opetti. Tuttavalla lapsella on samaa, vielä eskari-ikäisenä takoo päätään, sai sillä pienenä huomiota ja pehmennettiin iskuja, hyvä huomion haku konsti, varmasti äiti huomioi.

 

[Pin]

Oijoi!! Aika hurjan kuuloista!

Eli en voi siis nyt tuudittautua siihen, että lapsi paukuttaa päätä vain sen 3-4 kertaa kerran-pari viikossa...vaan pitää varautua siihen, että tilanne saattaa pahentua ja muuttua varsin hurjaksikin. Hyvä tietää. Mä olin ihan siinä uskossa ja luulossa, että tämä menee ohi muutamassa kuukaudessa, kunhan puhe paranee, jolloin lapsi pystyy tuomaan itseeään suusanallisesti paremmin esiin. Mutta saattaapi siis kestää pitkäänkin.

Meillä nuo "raivokohtaukset" on melko lieviä...kestoltaan tosiaan sen 10 sek ja ennemmin koen, että lapsi turhautuu, kuin että sinänsä raivostuisi. Mutta eiköhän mekin ehditä kokemaan kaikki mahdolliset tunteet, kun ikää tule lisää. APUA!

Hmm mä luulen että tuossa iässä monilla on se huippu, kun ei osaa vielä melkein ollenkaan ilmaista itseään sanallisesti. Minusta tuntuu, että omaa lasta ainakin helpottaa jo sekin että osaa sanoa "ai ai tyhmää", "ei!", "en tykkää" ja "oivoi voi vooiiii" ja kaikenmaailman tunteitaan kertoo parista sanasta muodostuvilla lauseillaan.

 

[Pin]

En tehnyt mitään, lapsi lopetti aika pian kun ei johtanut mihinkään tämä takominen, ei edes yritetty mitään pehmennyksiä, muutaman kerran sai kipeää niin siperia opetti. Tuttavalla lapsella on samaa, vielä eskari-ikäisenä takoo päätään, sai sillä pienenä huomiota ja pehmennettiin iskuja, hyvä huomion haku konsti, varmasti äiti huomioi.

Niin no mä en tykkää kun mun lapsen päästä tulee verta, onneksi tämä nyt tuntuu jo hellittävän. Isommalle voisin jo kokeillakin tuollaista ettei huomioida jos se nyt jatkuisi, mutta en noin päättömälle.

Ainiin ja pari kertaa tullut verta nenästä ja huuli on ollut halki. Muistuu koko ajan mieleen lisää, vähän sumussa eletty pari vuotta, dementia iskee.

 

[vierass]

Niin no mä en tykkää kun mun lapsen päästä tulee verta, onneksi tämä nyt tuntuu jo hellittävän. Isommalle voisin jo kokeillakin tuollaista ettei huomioida jos se nyt jatkuisi, mutta en noin päättömälle.

Ainiin ja pari kertaa tullut verta nenästä ja huuli on ollut halki. Muistuu koko ajan mieleen lisää, vähän sumussa eletty pari vuotta, dementia iskee.

No kyllä se pitää ottaa alusta asti linja ettei mene pehmentelemään, ei se lapsi tao päätään niin että veri lentää, jos siihen ei joku jotain tyynyä yleensä väliin tuo. Kerta kipeää riittää, eikä meillä ole ikinä veri lentänyt, jonkin aikaa teki sitä että tuli takomaan sitä päätään mun reiteen tms. eipä sillonkaan huomiota saanut vaan poistuin paikalta. Aivan kun jonkun konttauskypäränkin kanssa, ei lapsi sität arvitse jos siihen ei opeteta, oppii kyllä varomaan kun pari kertaa napauttaa ottansa.

 

["pää"]

En ole antanut lapsen lyödä päätään kovaan lattiaan, kaapin oveen tai muuhun sellaiseen. Joko pidän sylissä, nostan esim. sängylle tai muuhun alustalle joka on pehmeämpi. Siihen tosin on syynsä miksi en oman lapsen kohdalla ole ottanut sitä riskiä että hän päänsä satuttaa.

 

[Blue]

No kyllä se pitää ottaa alusta asti linja ettei mene pehmentelemään, ei se lapsi tao päätään niin että veri lentää, jos siihen ei joku jotain tyynyä yleensä väliin tuo. Kerta kipeää riittää, eikä meillä ole ikinä veri lentänyt, jonkin aikaa teki sitä että tuli takomaan sitä päätään mun reiteen tms. eipä sillonkaan huomiota saanut vaan poistuin paikalta. Aivan kun jonkun konttauskypäränkin kanssa, ei lapsi sität arvitse jos siihen ei opeteta, oppii kyllä varomaan kun pari kertaa napauttaa ottansa.

Muistetaan taas että lapsia on erilaisia ja jotkut lapset todella pystyvät satuttamaan itseään pahastikin joten heillä ei se "en reagoi" ei vaan toimi. Hyviä neuvoja sinulle mutta joidenkin lasten kohdalla vain on puututtava asiaan.

 

[Pin]

No kyllä se pitää ottaa alusta asti linja ettei mene pehmentelemään, ei se lapsi tao päätään niin että veri lentää, jos siihen ei joku jotain tyynyä yleensä väliin tuo. Kerta kipeää riittää, eikä meillä ole ikinä veri lentänyt, jonkin aikaa teki sitä että tuli takomaan sitä päätään mun reiteen tms. eipä sillonkaan huomiota saanut vaan poistuin paikalta. Aivan kun jonkun konttauskypäränkin kanssa, ei lapsi sität arvitse jos siihen ei opeteta, oppii kyllä varomaan kun pari kertaa napauttaa ottansa.

Ilmeisesti meillä ei sitten opi, kun sitä verta on tullut jo ja kipeää on tehnyt, ehkä siis parempi pehmennellä kuin kokeilla jospa se sitten lopettaisikin sen jälkeen kun vuotelee verta enemmänkin. Sun lapsella ehkä ollut hiukan erilaiset raivot siellä, olisin toisessa tilanteessa voinut ollakin huomioimatta, tuo on kuitenkin vielä liian vakavanoloista ja edelleen, sitä vertakin on lentänyt. Sitten kun lapsella on vähän enempi järkeä päässä, alan hiomaan tuota huomioasiaa, tosin uskon sen kyllä menevän itsekseen suurimmalla osalla lapsista kunhan saa muutenkin huomiota eikä sitä tarvitse noin hakea. Isomman kanssa voi ihan erilailla jo keskustellakin asiasta kuin tuollaisten pikkuisten taaperoiden jotka reagoivat helposti koko kehollaan kiukkuunsa kun eivät raasut osaa vielä kertoa kunnolla mikä kiukuttaa.

 

[chef]

En tehnyt mitään, lapsi lopetti aika pian kun ei johtanut mihinkään tämä takominen, ei edes yritetty mitään pehmennyksiä, muutaman kerran sai kipeää niin siperia opetti. Tuttavalla lapsella on samaa, vielä eskari-ikäisenä takoo päätään, sai sillä pienenä huomiota ja pehmennettiin iskuja, hyvä huomion haku konsti, varmasti äiti huomioi.

Missä iässä lapsi on riittävän fiksu tajuamaan syy-seuraus-suhteen?

Aika monta kertaa olen tehnyt asioita, joita ei välttämättä kannata tehdä. Tiedän, ettei ehkä kannata, mutta teen silti. Ikää nyt 31v