3½vuotiaan jatkuva kiukku, en tiedä kauan jaksan. HALUAN APUA!

[LiianVäsynytÄiti]

[QUOTE="pop";27337817]Perheneuvolaan. Tärkein mitä sanoit, oli nimenomaan se, että haluat APUA. Perheneuvolasta sitä saa. Tunnut olevan hyvin fiksu ja vastuuntuntoinen sekä kypsä vanhempi, että osaat sanoa tarvitsevasi apua, sinulla on onnekas lapsi [/QUOTE]

Kiitos tästä! Pitänee soittaa sinne, tosin pelkään juuri sitä mitä aiemmin kerrottiin (Siis että jäähyt yms olis huono asia, silloin olen henkilön kanssa vaan erittäin eri mieltä asiasta). Mutta kannattaahan se selvittää mitä neuvoja sieltä tulisi.

 

["jeppis"]

Mun mielestä kuulostaa siltä että teet kaiken aika pitkälti oikein. Meillä vähän alta neljävuotias tyttö jaksoi pitää tuollaista menoa puolisen vuotta, vähän päällekin taisi mennä. Muutaman kerran tytön huone esim. tyhjennettiin KAIKISTA leluista, kun ei uskonut, että vihaisena ei saa rikkoa/heittää tavaroita. Meinasi oikeasti pistää palasiksi huoneensa, pikkuinen tirriäinen.

Mä tein just niinkuin sinä, pidin rajat, olin johdonmukainen, enkä koskaan antanut uhkausta jota en toteuttanut. Riehumisten välillä tehtiin yhdessä asioita ja oikein muistutin itselleni, että nyt nautitaan ja just kehuin lasta ja halittelin jne. Eli rajat ja rakkutta ja järjetön määrä kärsivällisyyttä, eipä siinä muuta voi. Et välttämättä tarvitse apua tuohon kasvatustyöhön, mutta ehkä sun omat hermot tarvii vähän tukea ennen kuin ne katkeaa ?

Nyt viisi ja puolivuotias tyttö ei vedä enää kilareita. Jäpättää kyllä ja vääntää naamaansa jos komennetaan, mutta -halleluja!- uskoo jäähylle on tarvinnut viedä kaksi kertaa viimeisen puolen vuoden aikana <3 aika hyvin kun ajattelee, että ihan oikeasti luulin jossain vaiheessa, että lapsella on todella pahoja ongelmia ja olin hyvin lähellä soittaa johonki lastenpsykiatrille tms.

Niin ja siis sitä vielä, että kyllä minäkin huusin välillä lapselle. Ja hel*etin kovaa! Paha mielihän siitä tuli, mutta ihminen minäkin oon ja saa lapsikin sen tietää.

 

[LiianVäsynytÄiti]

^Ihana kun tulee näitä tälläisiä, tuntuu että oikeesti oon tehnyt jotain edes oikein. Ja varsinkin kun lukee että se loppuu joskus, siis tuo känkkäränkkä.

Ja vertaistukea on mahtava saada, varsinkin kun "muiden lapset osaa käyttäytyä", ja oma on seassa riehumassa :/

 

[mimosi]

Meillä on uhmaikäisen kanssa toiminut parhaiten se, että kun raivari alkaa, en lähde kamppailemaan lapsen kanssa vaan olen täysin rauhallinen ja rupean puuhastelemaan jotain aivan muuta. Mitä kovemmin muksun kiukku yltyy, sitä rauhallisempi olen. Sanon aina samalla tavalla että "tuo nyt on ihan turhaa". Kun raivo tyyntyy sen verran että lapsi kuulee, ilmoitan että äiti ottaa mielellään syliin jos siltä tuntuu. Äiti on lapsen peruskallio ja juuri nämä voimakkaat uhmat ovat hetkiä, jolloin lapsi testaa että järkkyykö pohja vai ei.

 

[SuzieQ.]

Meillä on uhmaikäisen kanssa toiminut parhaiten se, että kun raivari alkaa, en lähde kamppailemaan lapsen kanssa vaan olen täysin rauhallinen ja rupean puuhastelemaan jotain aivan muuta. Mitä kovemmin muksun kiukku yltyy, sitä rauhallisempi olen. Sanon aina samalla tavalla että "tuo nyt on ihan turhaa". Kun raivo tyyntyy sen verran että lapsi kuulee, ilmoitan että äiti ottaa mielellään syliin jos siltä tuntuu. Äiti on lapsen peruskallio ja juuri nämä voimakkaat uhmat ovat hetkiä, jolloin lapsi testaa että järkkyykö pohja vai ei.

Joo, jos on pelkkää raivoamista eikä siihen sisälly mitään ehdottomasti kiellettyä toimintaa kuten lyömistä tai heittelyä, toimin ihan samoin. Olen aina toiminut, en edes tajua miten pystyn olemaan niin cool, kun en yleensä sen tyylinen ole ollut. Lapsen kanssa mulla on kuitenkin lehmän hermot, eikä saa huutamalla tahtoaan läpi. Minä myös usein sanon että voit tulla äidin syliin kun haluat. Poika yleensä tulee, sitten usein aletaan katsella kirjaa tms. että saa ajatukset pois pahasta mielestä. Cars-kirjat ovat ihan takuuvarmoja mielen parantajia meillä. =)

 

[Joxu]

Kuulostaa pelottavan tutulta, meillä ollu ihan samanlaista meininkiä. Päätään hakkaa seiniin ja lattiaan, repii tukasta, sylkee, raapii, nipistelee, potkii, lyö ja yleensä myös lyö sillä mitä kädessä sattuu olemaan ja aina kun saa raivarin. Tytär on 2v6kk ja on ollu alusta saakka noi uhma kohtaukset tosi rajuja. Meillä myös saattaa tytär tulla ja lyödä, kun leikitään. Kesken leikkien tulee mun eteen ja lyö, repii tukasta, sylkäsee tai potkasee. Vien yleensä heti jäähylle. Jäähyllä sitten hakkaa päätänsä seinään, niin että tulee mustelma. Itteeni lähinnä huolestuttaa toi päänhakkaaminen siksi, että tuskin kovin hyvää tekee tollanen kun melki, joka päivä ryskää päätään seinään. Pelkään että, kallo vaurioituu ja joutuu sairaalaan :'(. Ite Myös joka päivä hermostun tyttäreen ja meen toiseen huoneeseen, kun alkaa tulla mitta täyteen. Sorrun huutamaan tyttärelle melki joka päivä, yleensä siinä vaiheessa kun hakkaa päätään. Pelko ja paniikki vammautumisesta ottaa sillon yli otteen . Tää päivä menikin ihmeen lepposissa merkeissä. Ainoo iso juttu oli, että vuokra- asunnon vessan ovella tytär onnistu olohuoneen oven karmin ylä listan silpoo. On ovi aukot liian lähekkäin. Viimeks rikko ruoka lautasensa, paiskas lattiaan niin, etä sirpaleet vaan lenteli ja ruuat pitkin seiniä ja lattioita. Mulla pääs itku ja itken aika usein, noita tyttären kohtauksia, tulee itelleen niin äärettömän ahdistunu ja avuton olo, kaipais välillä apua ja taukoa tosta vastuusta. Tytär yleensä purkaa kaiken raivon muhun, jos mies komentaa tytärtä, niin tytär tulee lyömään, repii tukasta, potkasemaan, nipistämään tai jotain muuta vastaavaa. Jäähypenkistä on ollu aika paljon apua meillä ja yleensä jäähyn jälkeen on kuin enkeli, mutta tunnin tai parin päästä alkaa taas, koettelu. Rakastan kuitenkin mun pientäni äärettömän paljon, koska on kuitenkin aivan ihana pieni tyttö. On hymyileväinen, innostuu kaikesta hauskasta, tykkää piirtää, tanssia, laulaa, tykkää halitella, köllötellä ja olla sylissä, nauraa paljon ja tehäänkin kaikkea hassua yhessä . Mutta kaikki tekeminen päättyy yleensä siihen, että tytär saa hirveet raivarit. Neuvolassa on ollu puhetta, mutta vastaus oli, että pitää olla tiukempi ja kyllä ne ajan kanssa menee ohi. Tuskin tyttö enää koulu ikäsenä päätään hakkaa seinään tai lattiaan.

 

[SuzieQ.]

Kuulostaa pelottavan tutulta, meillä ollu ihan samanlaista meininkiä. Päätään hakkaa seiniin ja lattiaan, repii tukasta, sylkee, raapii, nipistelee, potkii, lyö ja yleensä myös lyö sillä mitä kädessä sattuu olemaan ja aina kun saa raivarin. Tytär on 2v6kk ja on ollu alusta saakka noi uhma kohtaukset tosi rajuja. Meillä myös saattaa tytär tulla ja lyödä, kun leikitään. Kesken leikkien tulee mun eteen ja lyö, repii tukasta, sylkäsee tai potkasee. Vien yleensä heti jäähylle. Jäähyllä sitten hakkaa päätänsä seinään, niin että tulee mustelma. Itteeni lähinnä huolestuttaa toi päänhakkaaminen siksi, että tuskin kovin hyvää tekee tollanen kun melki, joka päivä ryskää päätään seinään. Pelkään että, kallo vaurioituu ja joutuu sairaalaan :'(. Ite Myös joka päivä hermostun tyttäreen ja meen toiseen huoneeseen, kun alkaa tulla mitta täyteen. Sorrun huutamaan tyttärelle melki joka päivä, yleensä siinä vaiheessa kun hakkaa päätään. Pelko ja paniikki vammautumisesta ottaa sillon yli otteen . Tää päivä menikin ihmeen lepposissa merkeissä. Ainoo iso juttu oli, että vuokra- asunnon vessan ovella tytär onnistu olohuoneen oven karmin ylä listan silpoo. On ovi aukot liian lähekkäin. Viimeks rikko ruoka lautasensa, paiskas lattiaan niin, etä sirpaleet vaan lenteli ja ruuat pitkin seiniä ja lattioita. Mulla pääs itku ja itken aika usein, noita tyttären kohtauksia, tulee itelleen niin äärettömän ahdistunu ja avuton olo, kaipais välillä apua ja taukoa tosta vastuusta. Tytär yleensä purkaa kaiken raivon muhun, jos mies komentaa tytärtä, niin tytär tulee lyömään, repii tukasta, potkasemaan, nipistämään tai jotain muuta vastaavaa. Jäähypenkistä on ollu aika paljon apua meillä ja yleensä jäähyn jälkeen on kuin enkeli, mutta tunnin tai parin päästä alkaa taas, koettelu. Rakastan kuitenkin mun pientäni äärettömän paljon, koska on kuitenkin aivan ihana pieni tyttö. On hymyileväinen, innostuu kaikesta hauskasta, tykkää piirtää, tanssia, laulaa, tykkää halitella, köllötellä ja olla sylissä, nauraa paljon ja tehäänkin kaikkea hassua yhessä . Mutta kaikki tekeminen päättyy yleensä siihen, että tytär saa hirveet raivarit. Neuvolassa on ollu puhetta, mutta vastaus oli, että pitää olla tiukempi ja kyllä ne ajan kanssa menee ohi. Tuskin tyttö enää koulu ikäsenä päätään hakkaa seinään tai lattiaan.

Huh, melko railakasta meininkiä, uskon että pääsee itku itseltäkin, ja voin vaan kuvitella sen toivottomuuden tunteen. Kyllä suosittelisin teille pikimiten perheneuvolaa, tuo kierre pitää saada katkaistua, varsinkin tuo lapsen itsensä, ja sinun satuttaminen.

Tätä kirjaa myös suosittelisin lämpimästi, ei ole ratkaisu mutta jotain vinkkejä voi saada

Frost Jo - Lapsityrannit - kehity kasvattajana - WSOY 2006 - HS.fi - Kirjat

Voimia! :hug:

 

["jeppis"]

Meillä on uhmaikäisen kanssa toiminut parhaiten se, että kun raivari alkaa, en lähde kamppailemaan lapsen kanssa vaan olen täysin rauhallinen ja rupean puuhastelemaan jotain aivan muuta. Mitä kovemmin muksun kiukku yltyy, sitä rauhallisempi olen. Sanon aina samalla tavalla että "tuo nyt on ihan turhaa". Kun raivo tyyntyy sen verran että lapsi kuulee, ilmoitan että äiti ottaa mielellään syliin jos siltä tuntuu. Äiti on lapsen peruskallio ja juuri nämä voimakkaat uhmat ovat hetkiä, jolloin lapsi testaa että järkkyykö pohja vai ei.

Tulee vähän käytännön ongelmia jos lapsi raivotessaan lyö, heittelee tavaroita, hakkaa päätään lattiiaan, puree itseään käteen... Kyllä meilläkin saa vihaisena raivota (minäkin saan joskus ), mutta kun ei saisi ketään satuttaa.

 

[mimmu,,]

Hei! Oletko käyttänyt lasta lääkärissä? Meillä tuontapainen käytös johtui korvatulehduksesta ja lapsen kiukku helpotti, kun sai tarpeeksi hyvät antibiootit ja korvat kuntoon.

Hei.
En tiedä edes mistä aloittaisin. Vaikka siitä, että tiedän lapseni olevan uhmaiässä ja testaavan rajojaan, mutta se ei selitä mielestäni tätä kaikkea. Varsinkin kun ennen kesää ei näin pahaa ole ollut.

Kesän aikana lapsestani tuli suoraan sanottuna kamala. Hän lyö, potkii ja puree, huutaa, hakkaa päätään lattiaan ja seiniin kun ei saa tahtoaan läpi.
Jos ruoka ei miellytä, hän ei syö mitään, enkä suostu tekemään montaa eri ruokaa koska lapsi päättää että ruoka on pahaa ennen maistamista. Ainoastaan jugutti, mangosose ja joskus leipä on sellaisia mitä varmasti syö, sekä nakit. Hän hakkaa ikkunoita, telkkaria, KISSAA, laittaa hellan levyjä päälle, kerran heittänyt pissit potasta ympäri huonetta. Nukkumaan meno kamalaa tappelua, vaikka iltarutiinit on ollut vauvasta asti lähes samat, ja hänen vieressään ollaan nukahtamiseen asti (koska muuten huutaa koko yön sängyssään). Yöllä hän tule meidän huoneeseen patjalle koska ei halua nukkua yksin. Laspella on selkeät rajat ollut aina.

Lapsen kanssa leikitään, sylitellään, luetaan, lauletaan paljon, PAITSI silloin, jos kiukkua on oikeasti niin paljon ettei se enää ole kenellekkään turvallista (saattaa ottaa kirjan ja lyödä sillä, aivan yht´äkkiä.)

Kodissamme ei lyödä eikä potkita, tietenkään, enkä tiedä mistä tämä tapa on lähtöisin. Sen myönnän, että kun hermot on tarpeeksi tiukalla, huudan lapselle, mutta selitän jälkikäteen miksi äidillä meni hermot ja pyydän anteeksi.

Rakkaat ihmiset, auttakaa. Mitä voisin tehdä? En jaksa tätä enää.

 

[LiianVäsynytÄiti]

^En ainakaan usko että olisi mikään kipeänä, tuo on elämänsä aikana ollut kolme kertaa kuumeessa ja kaksi kertaa mahataudissa, mitään pikku-nuhaakaan ei ole ollut pahemmin. Mikä on musta hassua, yleensähän lapset on suht usein kipeänä. Ei kaikki siis tietenkään!

Pitääpä käydä katsomassa löytyykö tuota kirjaa kirjastosta.

 

[ope.]

^En ainakaan usko että olisi mikään kipeänä, tuo on elämänsä aikana ollut kolme kertaa kuumeessa ja kaksi kertaa mahataudissa, mitään pikku-nuhaakaan ei ole ollut pahemmin. Mikä on musta hassua, yleensähän lapset on suht usein kipeänä. Ei kaikki siis tietenkään!

Pitääpä käydä katsomassa löytyykö tuota kirjaa kirjastosta.

Katso samalla löytyykö sitä kiukkukirjaa.

Hyvä paha aggressio - Kirjat - Talouselämä

 

[LiianVäsynytÄiti]

Joo, otin molemmat jo ylös ja huomenna tutkimaan.

 

["maamaa"]

Mä olen samaassa tilanteessa, mutta mun lapsi on vasta 1,5v... Kamalaa, jos tuo jatkuu vielä sinne kolmeen ikävuoteen... Meilläkii ollut selkeät rajat yms... Jäähyllä raivoaa niin kauan kuin jaksaa, vaikka aiemmin istui siellä kiltisti sen muutaman minuutin. Ei ole ollut mitään elämänmuutoksia, eikä muita jotka voisi vaikuttaa. Huh... Miten saa puolitoistavuotiaan kuriin, kun ei se edes kaikkea ymmärrä? Siis ymmärtää kyllä että mitä ei saa tehdä ja että kielletystä jutusta pistetään jäähylle, mutta aiemman kielletyn välttelemisen sijaan on oikein ruvennut tahallaan ärsyttää... Oikein vilkuilee, että katsooko äiti.

Meneehän siinä hermo kun toinen oikein tahallaan touhuaa kaikkea kiellettyä. Ahdistavinta nyt raskausaikana on se, ettei lapsi usko ettei äitiä saa lyödä/potkia/pahoinpidellä muutenkaan. Käyttää välillä vauvavatsaakin nyrkkeilysäkkinä... Tekisi mieli aina joskus pistää valjaisiin takapihan mäntyyn kiinni juoksemaan ja purkamaan se kaikki mahdollinen energia joka tuollasta aiheuttaa.

 

["vieras"]

Meillä on uhmaikäisen kanssa toiminut parhaiten se, että kun raivari alkaa, en lähde kamppailemaan lapsen kanssa vaan olen täysin rauhallinen ja rupean puuhastelemaan jotain aivan muuta. Mitä kovemmin muksun kiukku yltyy, sitä rauhallisempi olen. Sanon aina samalla tavalla että "tuo nyt on ihan turhaa". Kun raivo tyyntyy sen verran että lapsi kuulee, ilmoitan että äiti ottaa mielellään syliin jos siltä tuntuu. Äiti on lapsen peruskallio ja juuri nämä voimakkaat uhmat ovat hetkiä, jolloin lapsi testaa että järkkyykö pohja vai ei.

Mulle sanottiin neuvolassa, että lapsen kiukun, turhautumisen ja suoranaisen raivon MITÄTÖIMINEN sanomalla "tuo nyt on turhaa" yms on VAHINGOLLISTA! Lapsen raivo pitää pukea sanoiksi tyylillä "Äiti tietää, että sua harmittaa, kun et saa jälkkäriä" tmvs. Harmi ettei taida toimia uhman kanssa kun ei välttämättä edes tiedä mistä ne hermot menee...

 

[LiianVäsynytÄiti]

[QUOTE="vieras";27338690]Mulle sanottiin neuvolassa, että lapsen kiukun, turhautumisen ja suoranaisen raivon MITÄTÖIMINEN sanomalla "tuo nyt on turhaa" yms on VAHINGOLLISTA! Lapsen raivo pitää pukea sanoiksi tyylillä "Äiti tietää, että sua harmittaa, kun et saa jälkkäriä" tmvs. Harmi ettei taida toimia uhman kanssa kun ei välttämättä edes tiedä mistä ne hermot menee...[/QUOTE]

Joo, uhman kanssa ei täällä ainakaan toimi, kun lapsi raivoaa niin paljon ettei saa sanottua mikä harmittaa. Sitten vasta kun rauhoittuu, niin ymmärrän mikä on vialla.

Kaikkein raivostuttavinta on se, että yht´äkkiä kuuluu kamalaa huutoa vartin ajan, ja sitten selviää että koko kiukku alkoi siitä ettei joku lelu pysy pystyssä tai jotain muuta yhtä pientä. Siinä sitten muistuttelee että TULE SANOMAAN ÄIDILLE ENSIN, ÄITI AUTTAAKYLLÄ. Olenkin painottanut, ettei tuollaiset asiat huutamalla toimi, eikä varsinkaan leluja heittämällä tai rikkomalla.

 

[LiianVäsynytÄiti]

Vieläkö olisi jollain jotain?

 

["Natasja"]

se kyllä helpottaa ajan kanssa, niin meillä

Toki tuossa täytyy varoa sitä että ei joudu negatiivisuuden kehään.

 

[LiianVäsynytÄiti]

[QUOTE="Natasja";27341287]se kyllä helpottaa ajan kanssa, niin meillä

Toki tuossa täytyy varoa sitä että ei joudu negatiivisuuden kehään.[/QUOTE]

Tätä odotellessa, et menee ohi..

 

[LiianVäsynytÄiti]

Ei ollut lähikirjastossa KUMPAAKAAN noista kirjoista saatavilla. Eli ovat siis lainassa, huoh.

 

[natasja]

En muistanut viimeksi vissiin kirjautua, voit laittaa yv:tä jos haluat jakaa kokemuksia.

Meillä löytyy yksi adhd lapsonen ja yksi normi.

Tää lapsonen jolla on adhd aloitti uhmaraivarit 1v 4kk iässä ja ehkä siinä 6ikävuoden korvilla alkoi älyttömät raivarit rauhoittua. Nykyään voisi sanoa jo olevan helppoa, vaikka tietysti muiden kouluikäisten lasten vanhemmat saattas katsoo menoa suu auki, mut meille tätä voi jo sanoa helpoksi.

enään vetää itkupotku huuto raivarit kerta viikkoon(kestää hetken ja yleensä ei ees satuta ketään), joskus 5vuotiaana joutu joka tunti jäähylle, ja veti pahimmillaan 40min raivarit, jolloin huusi puri,löi,potki,raapi ja sylki.