1v4kk ei kävele

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Pitäisikö olla huolissaan kun juuri 1v4kk täyttänyt lapseni ei vieläkään kävele ilman tukia. Kävelyttäessä välillä suostuu kävelemään muutaman askeleen, sit alkaa rimpuilla ja pyllähtää maahan. Eli ei hirveästi tykkää eikä myöskään taaperokärrystä. "Puita pitkin" kävelee, kiipeilee, konttaa. Ei nouse ilman tukea seisomaan, tuella kyllä. Oli syntyessään hypotoninen eli ei niin jäntevä, sai fysioterapiaa joka loppui 6kk iässä. Tällöin sanottiin hypotonian olevan enää lievää ja kehityksen menevän hyvin eteenpäin. Neuvolasta sanottu että lähtee kyllä kävelemään, sitten puututaan ellei puolitoistavuotiaana kävele. Mitä pitäisi tehdä, pelottaa kovasti ettei lapseni lähde kävelemään itsenäisesti ollenkaan :( huoli on kova. ..
 
Kuulostaa hyvälle. Et ainakaan mainitse mitään huolestuttavaa. Lapseni oli myös hypotoninen. Hänellä konttaaminen oli jalkojen perässä vetämistä eli vuorotahtisuus ei toiminut. Seisomaan nouseminen ei ollut myöskään vuorotahtista. Tuen kanssa hän oppi kävelemään ehkä joskus puolitoistavuotiaana. Parin askeleen kävely onnistui 2-vuotiaana. Itsenäiseen kävelyyn meni useampi vuosi.
 
Jos kyseessä on poika, niin kannattaa testauttaa kromosomit, xxy-kromosomisto aiheuttaa mm. hypotoniaa ja viivästynyttä motorista kehitystä. Myöhemmin saattaa tulla puheenkehityksen viivästymää ja oppimisongelmia. Kyseessä ei ole kehitysvamma. Olen itse Klinefelter-pojan äiti. Kyseessä on erittäin yleinen (1/500) kromosomihäiriö, mutta se on alidiagnosoitu. Mitä aiemmin saa diagnoosin, sitä todennäköisemmin elää täysin normaalia elämää murkkuikään saakka, jolloin aloitetaan testosteronikorvaushoito.
 
no varmaan se siitä hypotoniasta johtuu että kävely ei vielä maistu, mutta lapsi ei ole silti mitenkään 'poikkeava' vaan täysin normirajoissa on tuo kehitys. Uimassa käyminen voisi tukea lapsen kehitystä, esim käsien päällä tasapainottelu vedessä ja ylipäänsä vedessä liikkuminen lisää vartalonhallintaa. Tekee hyvää ihan kaikille lapsille.
 
Mun tyttö aikoinaan lähti kävelemään 1 v ja 5 kk. Tutkittiin kovasti ja fyssari kävi kotona. Mutta luulen silti että lähti kävelemään kun itsestä siltä tuntui. Ihan terve tyttö, harrastaa muodostelmaluistelua eli motoriikassa ei ole mitään vikaa, eikä missään muuallakaan :).
Ai niin, mun tyttö ei koskaan kontannut. Sairaalasta käskettiin opettaa istumaan. Opetin ja sen jälkeen meni pepullaan eteenpäin. Ei myöskään noussut seisomaan tai kävellyt puita pitkin. Muuten oli silloinkin ihan normaali tyttö.
 
Minä, tällä hetkellä kävelevä aikuinen. Olen lähtenyt kävelemään 1,5 vuotiaana. Koskaan en ole kontannut, istullani kulkenut. Ollut kuulema hidas liikkeelle lähtijä. Mutta lähtenyt kuitenkin. Voitko ottaa yhteyttä esim. fysioterapiaan jossa aiemmin olette käyneet jos huolettaa kovin?
 
Ystäväni lapsi ei suostunut kävelemään kävelytettynä koskaan, lähti sitte itse kävelemään kyllä kun oli siihen valmis. Toisen ystäväni lapsi oppi ensin kävelemään ja sitten nousemaan seisomaan ilman tukea lattialta.
 
Hei, aloitan sillä että tiedän todella hyvin miltä sinusta tuntuu. Minun tyttöni lähti kävelemään 1 v 10 kk vanhana - myös hänellä fysioterapeutti havaitsi lievää hypotonisuutta lanteissa. Kavereiden muksut suunnilleen kiipeilivät puissa kun lapseni vielä konttasi, se tuntui pahalta. Paras neuvoni sinulle on, että unohda täysin niin suurelta osin kuin vain voit, mitä kunkin lapsi tekee minkäkin ikäisenä ja keskity omaan, ihanaan lapseesi. Lue, leiki ja laula hänen kanssaan, siinä ei kävelyä tarvita, jos ymmärrät mitä tarkoitan. :) Rauhoita itsesi niin hyvin kun kykenet, ota päivä kerrallaan ja älä turhaan selaa kovasti nettiä asian tiimoilta (arvaat että itse tein niin).

Hän varmasti kävelee nopeammin kuin arvaatkaan, kun nyt menossa tukia pitkin - kuulostaa ihan samalta tuo kertomasi kuin tyttöni kohdalla, tosin hän taisi aloittaa tukia vasten menon vasta 1 v 7 kk ikäisenä (ja siitä 3 kk päästä käveli).

Minua itseäni helpotti eniten, kun sain purkaa huoltani semmoisille kavereille, jotka osasivat kuunnella ja eivät olleet heti neuvomassa mitä minun pitäisi tehdä kävelyn edesauttamiseksi. Lisäksi vaadin neuvolasta lähetteen fysioterapiaan, ensimmäinen jossa käytiin ei minusta vastannut tarkoitusta harvojen kertojen ja fyssarin (joka oli ihan kiva) aika huolettoman suhtautumisen takia. Tämä sitä seurannut toinen paikka oli sellainen, jossa näin jälkeenpäin huomaan että minua äitinä tuettiin valtavasti, kuunneltiin ja rohkaistiin, lapsi kehittyi omaan tahtiinsa eikä hänellä sisänsä ollut hätää mutta he näkivät että minua asia ihan ymmärrettävästi vaivasi kovin ja osasivat käsitellä sitä tosi hyvin. Sain ajat joka viikolle, minua tuettiin ja opastettiin harjoitteisiin joita teimme kotona, sain asiallista ja asiantuntevaa tietoa. Ja sitten yhdellä kerralla tyttäreni ottikin kolme ensimmäistä itsenäistä askeltaan. En unohda sitä koskaan. Se muisto on aarteeni. :)

Ja nyt kolmevuotiaana tyttö on ihan niinkuin ikätoverinsa, ei vielä halua 'isojen keinuun' itse ottamaan vauhtia tai tahdo harjoitella fillarilla ajoa mutta nämä on minulle ihan toissijaisia juttuja kun lapseni kävelee. Hän on fiksu, empaattinen ja suloinen lapsi, harkitsee usein ennen tekemisiään ja malttaa hyvin odottaa tarvittaessa - mietin usein johtuukohan tästä myöhään kävelemään oppimisesta. Minäkään en tuon enempää enää mieti asiaa mutta olen päättänyt että kerron tämän tarinani aina jos jollakulla on hätä myöhäisestä kävelystä. Huomaan että itse olen rauhallisempi ja pitkäjänteisempi lapseni kehityksen suhteen enkä enää vertaile muiden osaamisiin - hän on ainutkertainen, ihana, oma itsensä sellaisena kun on kuten me kaikki. Koen, että ehkä opin jonkun tärkeän läksyn elämästä tämän kokemuksen kautta ja olen siitä kiitollinen. Kuulostaa nyt hassulta mutta takaan kun mietit sitä vuoden puolentoista päästä olet varmasti ihan samaa mieltä. Pitkän tarinan lopuksi, kaikki on varmasti hyvin ja lapsesi kehittyy oman aikataulunsa mukaan, pidä huolta lapsestasi ja itsestäsi, tärkeää on että etsit tilanteen vaatimaa tukea itsellesi sinulle parhaimmin sopivasta paikasta jos kävelyn alku pitkittyy (perhe, ystävät, neuvola, hyvä fyssari). Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi!!!
 
Mun veljenpoika, kummilapseni alkoi kävelemään 1v 7kk iässä. Kukaan muu kuin äiti ei ollut huolissaan. Useamman kuukauden ajan käveli puita pitkin ja muutamia askelia. Tutkittiin tarkemminkin, mutta mitään huolen aihetta ei löytynyt ja nyt kolmevuotiaana on ihan normi vesseli. Luonteeltaan aika varovainen ja harkitsevainen tuon ikäiseksi eli ei säntää mihinkää suin päin vaan ikään kuin tutkiskelee, miten kannattaa tehdä ja toimii vasta sitten.
 
Kuulostaa hyvälle. Et ainakaan mainitse mitään huolestuttavaa. Lapseni oli myös hypotoninen. Hänellä konttaaminen oli jalkojen perässä vetämistä eli vuorotahtisuus ei toiminut. Seisomaan nouseminen ei ollut myöskään vuorotahtista. Tuen kanssa hän oppi kävelemään ehkä joskus puolitoistavuotiaana. Parin askeleen kävely onnistui 2-vuotiaana. Itsenäiseen kävelyyn meni useampi vuosi.
Tässä tapauksessa kyseessä on cp-vamma. Jäi mainitsematta eilen.
 
no en olis huolissani. mun lapsen lapsi lähti kävelemäään vuosi ja viisi kuukautta, ja hyvin näkyy kerkeevän paikasta toiseen. ja ihan normaali lapsi kaikin puolin. täyttää jouluna nyt 3 vuotta. juoksee ja leikkii, ja puhetta tulee.
 
Ei ole sitten meidän tapauksessa varmaan samaa, konttaa ihan normaalisti, joskin ryömi sinne 1v asti jolloin aloitti konttaamisen. Oliko lapsesi miten paljon hypotoninen, kävelikö miten esim tukia pitkin?
Hypotoniaa oli sen verran, että vuoden ikäisenä ryömiessä pienetkin esteet saivat kellahtamaan maahan kyljelleen tai selälleen. Konttaus tasatahtiin alkoi sujua 1 v 4 kk iässä. Sitä ennen ei jaksanut pysyä konttausasennossa. Puolentoista vuoden iässä alkoi kiipeilemään. Kahden vuoden tienoilla kulki jo tosi kovaa taaperokärryn kanssa. Sitä en muista milloin tuettuna kävely alkoi. Ehkä joskus 1,5 vuoden ikäisenä, mutta silloin häntä joutui tukemaan olkapäistä. Fysioterapiaa hänellä oli syntymästään saakka. Käsissä oli sisäkiertoa 8 kuukaudesta eteenpäin. Myöhemmin jalkoihin tuli sama ongelma (ei onneksi vaivaa enää) .
 
Itse olen oppinut kävelemään vasta 1v 7kk iässä ja tyttäreni 1v 5kk iässä. Kuukautta myöhemmin neuvolalääkäri ei ollut uskoa, että tyttö on oppinut niin vasta kävelemään, koska hän oli kiipeillyt paljon, joten motoriikka oli hyvä.
 
Minä itse olin syntyessä ja vauvana hypotoninen joten opin kävelemään hieman myöhään. Mutta opin kuitenkin ja sen koommin ei asia ole haitannutkaan. Minusta kasvoi vauhdikas ja jäntevä lapsi. Osasin ryömiä,kontata kuitenkin ajallaan.
 

Yhteistyössä