1v8kk ei puhu sanaakaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ennu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ennu

Vieras
Viime aikoina on alkanut kovasti huolettamaan meidän pojan (1v8kk) puhumattomuus. Hän ei ole vielä sanonut sanaakaan, ei yhden ainutta. Ymmärtää hyvin puhetta ja matkii esim. kelloa, joitakin eläinten ääniä ja tietysti autoa. Mutta oikeita sanoja ei vain tule... Tämä puhumattomuus välillä turhauttaa poikaakin, kun me muut ei aina ymmärretä mitä hän tarkoittaa tai haluaa.
Onko tässä vaiheessa syytä huoleen vai voinko rauhassa odotella niitä mahdollisia sanoja?
Ja onko jotain mitä voisin tehdä edes auttaakseni pojan puheen kehitystä?
 
No en minäkään vielä hirveästi huolestuisi, mutta tarkkaile kuitenkin tilannetta: viimeistään 2-vuotistarkastuksessa jos tilanne ei ole muuttunut, ota asia esille ja vaadi pääsyä puheterapeutille. Jos kaksivuotias ei vielä puhu, on asialle syytä tehdä jotain. Mistään vakavammasta tuskin on kyse, mutta ellei puhetta ala samaan tahtiin kun lapsen muu henkinen kehitys etenee ja mm. vaatisi enemmän mahdollisuuksia kommunikoida ympäristön kanssa, pitää saada apua.

Tsemppiä!
 
Meillä tyttö on 1 v 10 kk ja on jo jonkin aikaa puhunut jo ihan täysin. Tänään heitti mm. Minun synttärit on elokuussa! (En tiedä mistä on plokannut ton ajankohdan joka siis ihan oikein). Ollaan monesti ihmetelty miten puheenkehitys on voinut olla niin nopeaa kun suurinosa samanikäisistä vasta tapailee sanoja, mutta sitten keksimme suurimman syyn kun huomasimme hotellin aamupalalla toisen perheen jossa pieni lapsi; perhe ei keskenään vaihtanut aamupalan aikana ainuttakaan sanaa. Söivät ja lähtivät. Me taas pölötimme tapamme mukaan kilpaillen suunvuorosta... ;) No en todellakaan sano että liika puhuminen olisi parempi mutta tuli vain yhtäkkiä mieleen että varmasti on vaikutusta tytön puheen kehitykseen siinä että kuulee aivan jatkuvasti puhetta; meillä ei olla koskaan hiljaa :( ... Kuuntelemme päivittäin myös lastenlevyjä ja ilman levyjäkin joku yleensä laulaa jotain lasten laulua touhuilun lomassa. Tyttö osaakin (toisista pätkiä ja toisia kokonaan) varmaan lähemmäs 100 lastenlaulua sekä vähän muitakin mm kokonaan kappaleen Uralin pihlaja :)

No mutta ap:lle sen verran että tosiaan meidän puistossa ainakin on puhetta saman ikäisillä joka lähtöön: 2 sanoo lauseita, suurin osaa pari kymmentä sanaa, muutama muutaman sanan ja yksi ei vielä oikein mitään. En olisi vielä huolissani, mutta kannattaa tosiaan kiinnittää huomiota siihen että lapsi kuulee puhetta, puhuttuna, luettuna ja kuunneltuna. Eihän siinä muuten mitään kiirettä olekaan mutta totta on että uhmiskohtaukset on aika minimissään kun ymmärrys pelaa puolin ja toisin.
 
Meidän tyttö ei sanonut 2v neuvolassa kuin muutaman sanan(n.10 sanaa),kuten äiti,isi,kukka.
Neuvolan täti ei ollut huolissaan,koska kuitenkin ymmärsi puhetta ja teki jos pyysi jotain,tuo pallo yms.Täti sanoi jos vielä puolen vuoden päästä huolettaa puhumattomuus ottaa neuvolaan yhteyttä.
Vielä tämän jälkeen tytöltä tuli pitkään sanojen alku-tai taka tavuja,pa,po jne.
Nyt tytöllä on ikää 2v 3kk ja viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut paljon,olen hämmästynyt itsekkin.
Nyt tulee paljon sanoja ja samaan syssyyn oppi sanoon 3 sanan lauseita.
Joka päivä tulee uusia sanoja ja matkii koko ajan aikuisten puheita (hups,nyt saa olla tarkkana mitä sanoo)
En olisi lainkaan vielä huolissaan,odota vaikka tuonne 2v neuvolaan tai jos kovasti mietityttää ota neuvolaan nyt yhteyttä.
En kuitenkaan usko,että vielä tuon ikäistä lähetetään puheterapeutille (vai mikä lie näitä tämän ikäisiä nyt hoitaa...)
 
Meillä just 2v neuvola takana ja puhetta tulee paljon muttei ymmärrettävästi =) Vain pari sanaa siis. Ei mitään huolta. 2,5v neuvola uusi käytäntö täällä päin ja silloin sitä puhetta katsotaan tarkemmin.
 
Puheen kehityksessä tuntuu olevan tosi isoja eroja. Meidän tyttö on 1v6kk ja puhuu jo ihan 2-3 sanan lauseita. Tuntee lähes kaikki kotona olevat esineet ja osaa kirjastakin kertoa mitä siellä on. Olen lukenut jostain, että tytöt usein kehittyy kielellisesti aikaisemmin kuin pojat. Tuskimpa teillä on mitään syytä huoleen, suomalainen neuvolajärjestelmä on tosi hyvä ja ohjaavat eteenpäin jos tarvetta. Lapselle kannattaa lukea paljon, laulaa, lorutella ja riimitellä.
 
Kun lapsi kehittyy hänelle tulee myös tarve kommunikoida. Tästä syytä jos lapsen puheenkehitys on hidasta/olematonta, lasta voi ahdistaa ja stressata ettei hän pysty ilmaisemaan itseään. Lapsi voi kuitenkin ilmaista itseään myös muilla tavoin kuin suusanallisesti: jos vanhemman ja lapsen välinen kommunikointi toimii elein ja ilmein, ja lapsi ymmärtää puhetta, ei ole syytä huolee vaikka puhe kehittyisikin hieman "myöhään".

Pikkulapsen puheterapiasta on kyse juuri siitä, että lapselle annetaan välineitä kommunikointiin, esim. yksinkertaisilla viittomilla, jos puhetta ei jostain syystä vielä tule. Samalla tietysti puheen tuloa edesautetaan erilaisin leikein ja loruin ja muin keinoin.

Minäkään en vielä huolestuisi, mutta 2-vuotis-, tai jos teillä päin on 2,5-vuotistarkastus, ottaisin asian kyllä esille ja vaikka neuvolassa ei ohjattaisi pyytämättä puheterapeutille, pyytäisin silti sinne pääsyä jos lapsi ei vieläkään sano sanaakaan.
 
Kiitos vastauksista! Kovasti on eroja näiden taaperoiden puheenkehityksessä. Yritän olla huolestumatta liikaa, mutta kyllä asia mielessä pyörii. Tuntuu, että aina saa jostain osiosta lapsen kehityksessä olla huolissaan. Ja pahintahan se on, kun vertailee toisiin samanikäisiin.
Pitää odottaa sinne 2 vuotis neuvolaan ja kysellä sieltä miten toimia... jos siis tuo puheenkehitys ei ole mennyt eteenpäin.
 
Jos tuntuu, että lapsi hermostuu kun ei saa ilmaistua itseään, niin voittehan ottaa käyttöön ihan vaikka omatekoisia viittomia, tai opetella jostain kirjasta. Jotkut viittovat vauvan kanssa jo 6kk iästä alkaen ja se tukee puheen kehitystä, varmasti siitä ei ainakaan haittaa ole. Jossain Kaksplussassa taisi ainakin olla juttuja vauvaviittomista, ovat kai muotiakin :-)
 
Nuorempi lapseni ei puhunut vielä 2-vuotisneuvolassa, joten terveydenhoitaja totesi, että katsotaan välitarkastuksessa 2,5 vuotiaana, puhuuko hän sitten. Jos ei olisi silloinkaan puhunut, tyttö olisi saanut lähetteen lisätutkimuksiin. Terveydenhoitaja piti oleellisena sitä, että tyttö kuitenkin ymmärsi ja osasi näyttää kuvasta asioita ja esim. jos kysyi, missä on nenä, niin hän osasi näyttää sen.

Meillä tyttö tuolloin vain ynisi (ei myöskään jokeltanut missään vaiheessa) ja osoittamalla näytti, mitä haluaa. Kun tyttö meni heti 2-vuotiaana päiväkotiin, hän oppi puhumaan ekat sanansa parissa viikossa, koska kiireisessä päiväkodissa hoitajat eivät ymmärtäneet häntä. Sen jälkeen sitten 2,5 vuotistarkastuksessa tyttö oli jo lähes ottanut kiinni muut puhetaidoissa. Nyt tyttö on 7-vuotias ja ekaluokkalaisena sai runsaasti kiitosta hyvästä äidinkielentaidosta (oppi lukemaan heti syksyllä 6-vuotiaana, kirjoittaa hienosti ja selkeästi; vain puhe on välillä hieman epäselvää).

Joskus kyse on vain siitä, että lapsi ei "tajua" puhua, koska tulee ymmärretyksi muutoinkin. Suosittelisin, että veisit lasta jonkun kaverisi luokse, jossa olisi suunnilleen samanikäinen lapsi (2-4 v), jonka kanssa lapsi voi leikkiä kiireettä, jotta lapsi tajuaa, että muutkin samanikäiset voi puhua. Yleensä aikuisen esimerkki on ihan eri asia taaperolle kuin omanikäisen näyttämä esimerkki. Jos kaveripiirissä ei ole samanikäistä lasta, niin ehkä joku kerhoryhmä voisi olla avuksi.
 
Jos 3v. ei puhu silloin vasta "huolestuttava"! Tuttavan muksu alkoi puhumaan vasta tuolloin ja ihan terve ja järkevä poika, nyt ekaluokan jo aloittava. Tosin hänelle hieman jotkut kirjaimet ollu hankalia, kävi puheterapeutilla, vasta ennen eskaa...Et ei kannata huolestua.

Oma poikani oppi reilu 2v. kunnolla puhumaan. Mahoton papupata nykysi :)
 

Yhteistyössä