2 vuotias äkäpussi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kipa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kipa

Vieras
Meillä on 2 vuotias erittäin tempperamenttinen typy talossa.
Muutaman kerran päivässä raivostuu jostakin, heittää tavaroita, karjuu kurkku suorana ja koettaa pompotella.
"Äiti ei saa istua siinä, äitin pitää istua tuolla" "äiti anna tutti" vaikka on itse aivan tutin vieressä ja viskannut sen juuri lattialle suutuksissaan jne.

En tietenkään suostu pompotteluun, yleensä istun n. parin metrin päässä lattialla, pyydän syliin ja jos ei kelpaa niin jään odottelemaan siihen ihan lähelle. Eli olen käytettävissä.

Mikähän noihin raivareihin auttaisi?

Muuten on iloinen, raivarit kestää yleensä 2-5 min.

Ja tuttiin on turha kenenkään puuttua ;) Syksyllä varmaan edessä tutista vieroitus. Yöt olleet todella rikkonaisia tähän asti joten tutti on ollut korvaamaton. Ja nyt on vauva tulossa taloon joten tässä kohtaa tuttia ei aiota pois jättää.

Eli apuja tuohon uhmaan tarvitsisin.
 
iMeillä myös todella temperamenttinen neiti 2,4 v, ja tuttua juttua nuo päivittäiset raivarit.. Kestää muutaman minuutin, joskus kauemminkin, mutta koskaan ei voi tietää mistä taas tulee uusi aihe kilhtamiseen. Meillä on sellainen tilanne, että on nuorempi sisarus (1,v) ja esikoinen purkaa uhmaansa usein pienempään. Tönii ja lyö, joskus pureekin. Välillä leikkivät tosi nätistikin onneksi.. En osaa kovin neuvoa, itsekin olen välillä aivan puhki kun pitäisi hoitaa vauvaa ja jaksaa uhmaikäisen kanssa. Meillä tuo 2-vuotias raivotar laitetaan omaan huoneeseensa hetkeksi jäähylle huutamaan, ja yleensä aikansa raivottuaan tulee pois. Sylissä rauhoittelu ei meillä toimi, rimpuilee vain ja huitoo ja raapii. Joskus onnistuu keksiä jotain muuta, jos näkee että on "kohtaus"tulossa, kiinnittää huomion johonkin muuhun juttuun. Voimia vain muillekin kipakoitten uhmaikäisten tytsyjen vanhemmille!
 
Noin kuukausi ennen vauvan syntymää osta tytölle "oma vauva" jota hän hoitaa aina silloin kun sinä hoidat omaa vauvaa. Älä osta liian hienoa nukkea. Jos tyttö osoittaa liian "suurta kiinnostusta" vauvaa kohtaan niin voit aina jekuttaa häntä hakemaan "oman vauvansa" ;)

Kun vauva on talossa niin anna joitakin "erityisoikeuksia" tytölle (siis kivoja) ja kerro se aina tyyliin "sinä saat nyt tällaista/voit tehdä nyt tällaista kivaa koska olet jo paljon isompi tyttö kun vauva. Vauva ei saa mitään..." Ideana se että tyttö kokee olevansa tärkeä!

Kaksi vuotias kyllä alkaa pikku hiljaa ymmärtämään jos hänen kiukkupyyntöihinsä aina vastaa että "äiti on aikuinen ihminen. kukaan toinen ihminen ei määrää missä äiti istuu jne. mutta tyttö on lapsi ja aikuiset voivat määrätä lapsia". Kyllä se siitä muutamassa vuodessa!! nuppiin menee ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ryhdistäydy:
NOH.. lapsellas ei ole selvästikään rajoja. Sille ei ole lainkaan selvää kuka talossa on aikuinen ja se joka päättää asioista.

Höpöhöpö. Uhmakohtauksia saa myös lapset joille aikuinen on kuitenkin aina aikuinen ;)
Meillä myös vanhempi lapsi talossa eikä koskaan ole ollut noin temperamenttinen.
Ja juuri tuollahan niitä rajoja luodaan ettei anneta kiukuttelulla periksi :)
 
Meillä ei koskaan satuta ketään. Ei läpsi minua, ei isäänsä eikä isompaa sisarustaan.
Leluja ja tuttia saattaa viskoa suutuspäissään.

Väkisin ei olla sylissä pidetty koskaan. Mutta olen lähellä jos lapsesta tuntuu että tarvitsee syliä kiukkunsa laannuttamiseen. Yleensä kiipeääkin syliin kunhan on aikansa kiukunnut ja sitten on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
 
Tämä ei kyllä lohduta, mutta meillä on talossa 2v aurinko, joka tosin saa välillä uhmakohtauksia, mutta suurin raivoaja on 5v esikoinen, jolla uhmaikä alkoi1½v ja jatkuu yhä.
 
Meillä on 2 vuotias ihana, mutta erittäin vilkas ja uhmakas poika. Hän on hyvin utelias ja eloisa, mutta varjopuolena hän lyö ja sylkee. Hän laittaa kunnolla hanttiin kun pitäisi pukea tai vaihtaa vaippaa. Meillä on selkeät rajat, mutta hän ei halua totella niitä. Mikään ei tahdo tehota, jäähy on ainoa konsti mikä jollain tasolla tehoaa, mutta silloinkin hän saattaa alkaa heittelemään tavaroilla yrittäen osua.

Olen jutellut asiasta neuvolassa ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten kanssa. Tuki on heikkoa. Tuntuu että ei ole oikeita vastauksia. Pelkään jo että teen virheitä hänen kanssaan ja mietinkin jo miten tukea häntä esim koulussa myöhemmin.

Itselläni on kalsi vanhempaa poikaa joiden kanssa ei koskaan ollut vastaavaa.

Nyt vasta ymmärrän, miten tietämätön olin, kun kuvittelin tuollaisen riehakkaan lapsen vanhempien olleen vain epäonnostuneita rajojen asettamisessa.

On aika isot erot lapsissa!

Send help jos joku osaa antaa jotain vinkkejä.

Nimim. Rakkautta ja rajoja
 

Yhteistyössä