22v tyttäresi ei koskaan seurustellut, yksin raskaana, miten suhtaudut?

[vierailija]

Miten suhtaudut jos päälle pari kymppinen tyttäresi ilmoittaa olevansa yksin raskaana ja raskaus on jo pitkällä? Eikä ole koskaan kertonut edes seurustelleensa saati muita henkilökohtaisia asioita.
Olen tässä tilanteessa, enkä ole vielä kertonut vanhemmilleni, koska pelkään että he tuomitsevat minut ja eivät usko minun selviävän yksin vaikka olenkin aina ollut hyvin itsenäinen.

 

[av mam ma]

Oman aikuisen lapsen raskaus on aina myönteinen asia. Voin kertoa kylläkin vain omasta puolestani eikä tämä välttämättä mene yksiin kenenkään muun vanhempien suhteen. Eivät edes omat vanhempani olisi suhtautuneet näin. Varsinkin kun tytär on raskaana, voi olla melko varma, että saa olla lapsenlapsensa kanssa tekemisissä jatkossakin.

 

[vierailija]

Ajatteletko siis että ikäsi on joku merkittäväkin? En ajattele 20+ ikäisistä mitään ihmeellistä enkä yleensä täysi-ikäisistä muutenkaan. Ainoa mitä miettisin on tuo lapsen isättömyys, olit sitten 15 tai 45...

 

[vierailija]

Onneksi olkoon raskaudesta!

Minä olen 38-vuotias, ja yksin raskaana. Vanhempani sanoivat vain, että tähän hommaan yleisesti kannattaa ryhtyä nuorempana, mutta onnistuu se vieläkin joiltain meistä. Samaa mieltä minäkin olen, eli sinä olet ihan oikeaan aikaan liikkeellä, täsmälleen oikean ikäinen hankkimaan lapsia. Myöhemmin lapsen saanti vaikeutuu, joten parempi nuorempana kuin vanhempana.

Naiset ovat kasvattaneet yksin lapsia maailman sivu, ja jos lasten kasvatus olisi miehistä kiinni, olisi ihmiskunta kuollut jo sukupuuttoon kauan sitten. Nykyäänkin pariskunnilla useimmiten käy niin, että nainen hoitaa lapset, kodin ja talouden työssäkäynnin ohessa, ja miehet jatkavat samaa rataa kuin ennen lapsen syntymää, vaikka kuinka olisivat luvanneet tasapuolista osallistumista ennen lapsen syntymää.

 

[Ciervo]

Olisin varmaan todella huolissani, ehkä hieman ja ärkyttynyt jne.
Ei olisi minulle mikään helppo asia, mutta yrittäisin toki olla näyttämättä negatiivisia tunteitani lapselle ja tukisin häntä.

Muoks: En siis iän vuoksi, vaan lähinnä huolettaisi kuinka tulee yksin pärjäämään ja surettaisi tulevan lapsenlapsen puolesta, jos aivan totaalisen isätön tulisi olemaan.
Tulisi varmaan myös aikamoisia vihan tunteita lapsen isää kohtaan, jos kokonaan vastuusta yrittäisi luistaa.

 

[Vasemman käen rukkanen]

Onnittelisin raskaudesta, totta kai ihmettelisin kuka isä on ja lupaisin tukea

 

[vierailija]

Onnea raskaudesta. Ihan turhaan pelkäät mitä vanhempasi ajattelevat. Ikäsi on ihan aikuisen ikä. Miehistä ei ole kuin haittaa. Helpommalla pääset kun olet lapsen ainoa vanhempi.

 

[Peyote]

Noh, mulla itselläni oli sen ikäisenä 3 vuotias lapsi ja olin ollut 4 vuotta naimisissa.

Iloitsisin että tyttäreni kykenee saada lapsia ja että hän ei ole teiniäiti. Surisin, että hänellä ei ole vakituista kumppania joka ottaisi lapsesta sitten vastuuta ja jakaisi arkea.

 

[Mörköäiti]

22-vuotias on kuitenkin aikuinen, vaikka onkin nuorempi kuin keskimääräinen ensisynnyttäjä. Jos tyttärellä olisi opinnot kesken, lupaisin auttaa niin, että hän saa lapsen hoidon ohessa opintonsa suoritettua. Ja muutenkin lupaisin auttaa vauvan kanssa. Olisin iloinen, varmaan tosin myös aluksi pelottaisi, miten tulee pärjäämään - mutta se johtuu vain siitä, että itse olin jo kolmekymppinen ja 22 tuntuu nuorelta. Hetken ajateltuani tajuaisin, ettei se mikään tavaton ikä ole. Omasta lapsesta on vaan aina huolissaan, vaikka tämä olisi jo keski-ikäinen Lopulta olisin varmaan aivan riemuissani, että saan lapsenlapsen - parempi vaihtoehtohan tuo on kuin se, että joskus viidentoista vuoden kuluttua joutuisi jännäämään, onnistuuko raskaaksi tuleminen enää. Isättömyyttä en pidä ongelmana, vaikka toki sen takia huolestuttaisi, miten lapsen kanssa jaksaa yksin. Mutta senpä vuoksi lupautuisinkin auttamaan.

Suhtautuminen riippuu tietysti vanhempien ajatusmaailmasta. Joku moralisti voi olla kauhuissaan, että lapsi syntyy ilman, että ollaan naimisissa.

 

[vierailija222]

Ei se mies välttämättä takaa positiivista suhtautumista vanhemmilta. Itse olin 23v ja seurustellut saman miehen kanssa 4,5vuotta kun kerroin olevani onnellisesti raskaana. Isäni ei onnitellut. Syy: valmistuin maaliskuussa ja vauva syntyi toukokuussa, joten enehtinyt saada töitä (saati vakipaikkaa) siinä välissä.

 

[vierailija]

Onnea vauvasta! <3 Kuinka pitkällä olet ja oletko voinut jakaa iloista uutista esim. ystävienkanssa? Jokainen vanhempi reagoi omalla tavallaan, itse olisin tukena vaikka tietysti on iso asia ettei ole toista aikuista jakamassa sitä onnea ja joskus murhettakin mitä lapset aikaan saavat ja tokihan se isoäitinä tuntuisi kurjalle että tytär jää ilman sitä puolison tukea ja lapsenlapsi vaille isää. Kerro vanhemmille avoimesti tilanteesta ja myös se onko isä tiedossa ja osallistuuko millään tavalla lapsen elämään(toki noikin voi muuttua kun lapsi syntyy). Ja olet kuitenkin nuori joten vieläpä kerkeät tapaamaan jonkun kivan miehen josta sitten tulee se isähahmo lapselle aikanaan, joten älä liikoja murehdi. Ja vaikka vanhempasi jostain syystä reagoisivat negatiivisesti niin varmasti tottuvat ajatukseen ajankanssa ja lapsenlapsesta tulee heille oikein rakas ja odotettu kun hetken sulattelevat ! Ja jos noin ei kävisi, hae tukea muilta sukulaisilta, ystäviltä tai neuvolasta. Itse sain esikoisen 18-vuotiaana ja se oli iso shokki vanhemmilleni ja kyllä siinä itselle paha mieli tuli heidän sanoistaan . Mutta pian he ajatukseen tottuivat ja ihan innoissaan odottivat loppuvaiheessa vauvaa syntyväksi! Tuosta jo aikaa pian 10vuotta ja hyvin pärjätty, lapsen isänkanssa ei seurusteltu silloin kun poika syntyi ja nyt siis naimissa oltu jo useampi vuosi!

 

[vierailija]

Iän puolesta asia on ihan normaali.

Mutta olisin silti huolissani hänen jaksamisestaan, kun yksin pitäisi olla. Mutta tietysti olisin tukena niin raskaudessa kuin myös jatkossakin.

 

[vierailija]

Mä olisin tosi onnellinen sun puolesta. Sä olisit tehnyt just niinkun mä olen tyttöjäni ohjannut jos haluaa oman lapsen. Jos mä olen selvinnyt tavallaan yksin niin selviät kyllä säkin. Kokonaan yksin mä olis selvinnyt vaan lasu ois ryöstänyt mun lapset. Tosin sä olet mua vanhempi ekaa saadessasi ja varmaan vähän aikuisempi mitä mä olin. Mä en olis selvinnyt ilman äitiäni ja vaikka kuinka välillä vitutti niin se älä ikinä enää puutu mun asioihin äläkä tuu tänne sotkemaan mun asioita jälkeen joka kerta joutu aina alistumaan ja pyytämään siltä apua. Kaikesta tappelusta huolimatta mä olen tosi kiitollinen sille.

 

[vierailija]

Onnea vauvasta! <3 Kuinka pitkällä olet ja oletko voinut jakaa iloista uutista esim. ystävienkanssa? Jokainen vanhempi reagoi omalla tavallaan, itse olisin tukena vaikka tietysti on iso asia ettei ole toista aikuista jakamassa sitä onnea ja joskus murhettakin mitä lapset aikaan saavat ja tokihan se isoäitinä tuntuisi kurjalle että tytär jää ilman sitä puolison tukea ja lapsenlapsi vaille isää. Kerro vanhemmille avoimesti tilanteesta ja myös se onko isä tiedossa ja osallistuuko millään tavalla lapsen elämään(toki noikin voi muuttua kun lapsi syntyy). Ja olet kuitenkin nuori joten vieläpä kerkeät tapaamaan jonkun kivan miehen josta sitten tulee se isähahmo lapselle aikanaan, joten älä liikoja murehdi. Ja vaikka vanhempasi jostain syystä reagoisivat negatiivisesti niin varmasti tottuvat ajatukseen ajankanssa ja lapsenlapsesta tulee heille oikein rakas ja odotettu kun hetken sulattelevat ! Ja jos noin ei kävisi, hae tukea muilta sukulaisilta, ystäviltä tai neuvolasta. Itse sain esikoisen 18-vuotiaana ja se oli iso shokki vanhemmilleni ja kyllä siinä itselle paha mieli tuli heidän sanoistaan . Mutta pian he ajatukseen tottuivat ja ihan innoissaan odottivat loppuvaiheessa vauvaa syntyväksi! Tuosta jo aikaa pian 10vuotta ja hyvin pärjätty, lapsen isänkanssa ei seurusteltu silloin kun poika syntyi ja nyt siis naimissa oltu jo useampi vuosi!

Säälittävää että oot noin riippuvainen jostain äijästä. Hyvin pärjää yhärinä ja lapset on turvassa.

 

[vierailija]

Onneksi olkoon raskaudesta!

Minä olen 38-vuotias, ja yksin raskaana. Vanhempani sanoivat vain, että tähän hommaan yleisesti kannattaa ryhtyä nuorempana, mutta onnistuu se vieläkin joiltain meistä. Samaa mieltä minäkin olen, eli sinä olet ihan oikeaan aikaan liikkeellä, täsmälleen oikean ikäinen hankkimaan lapsia. Myöhemmin lapsen saanti vaikeutuu, joten parempi nuorempana kuin vanhempana.

Naiset ovat kasvattaneet yksin lapsia maailman sivu, ja jos lasten kasvatus olisi miehistä kiinni, olisi ihmiskunta kuollut jo sukupuuttoon kauan sitten. Nykyäänkin pariskunnilla useimmiten käy niin, että nainen hoitaa lapset, kodin ja talouden työssäkäynnin ohessa, ja miehet jatkavat samaa rataa kuin ennen lapsen syntymää, vaikka kuinka olisivat luvanneet tasapuolista osallistumista ennen lapsen syntymää.

Olet onnekas kun vanhempasi ovat elossa vielä.
Kyllä lapsen ainakin pitää tietää kuka on isä ja saada tavata hänet, moni kärsii hirvittävästi ilman tietoa. Useimmiten käy tosiaan niin että nainen hoitaa kodin ja lapset ja mies jatkaa elämäänsä, surullista ja vastuutonta.

 

[vierailija]

Pelottaa vain isän reaktio kun hän on persuaktiivi ja on 20% mahdollisuus, että lapsi on mulatti. :-(
Ap.

 

[viera.s]

Olet onnekas kun vanhempasi ovat elossa vielä.
Kyllä lapsen ainakin pitää tietää kuka on isä ja saada tavata hänet, moni kärsii hirvittävästi ilman tietoa. Useimmiten käy tosiaan niin että nainen hoitaa kodin ja lapset ja mies jatkaa elämäänsä, surullista ja vastuutonta.

Me ollaan vain pari vuotta nuorempia, kuin kirjottaja jolle kommentoit. Meidän lapsella on vielä kaksi hyväkuntoista kotonaan asuvaa isoisovanhempaakin. Isovanhemmat on kaikki elossa ja oikein hyvässä kunnossa, 3/4 vielä työelämässäkin. Isovanhempien kannalta paras aika minusta olisikin saada lapset joskus liki nelikymppisenä, koska silloin isovanhemmat ovat jo eläkkeelle, jos ovat itse saaneet lapsensa tavanomaiseen aikaan kolmenkympin tietämillä. Silloin ovat vielä kuitenkin hyväkuntoisia ja heillä on aikaa lapsenlapsille.

Tietysti jotkut voivat olla sairaita ja huonokuntoisia nuorinakin ja kuolla kupsahtaa 6-kymppisinä, mutta useimmat 7-kymppiset on aktiivisia senioreita, eivät mitään toinen jalka haudassa kiikkuvia vanhuksia.

 

[viisikymppinen isoäiti]

22 vuotias on aikuinen, vastuussa omista asioistaan. Kuuntelen ja autan jos tarvitsee

 

[-tibis]

Onnittelisin ja utelisin samantien, onko tyttären seksuaalinen suuntautuminen mahdollisesti homo-sellainen.

 

[vierailija2000]

Varmasti oisin ensihämmennyksen jälkeen erittäin ilonen että musta tulee mummo.
En ole vanhanaikainen ihminen, joten mikään miehettömyys ei minua järkyttäisi, päinvastoin. Olisin vain tyytyväinen jos tytär ei menisi koskaan naimisiin tai jakaisi kotiaan jonkun pölhö kustaan kanssa.

 

[vierailijanain taalla]

olin itse 39 ja eronnut 17 vuoden avioliitosta ja tein yksin er''n avustamana lapsen. Hyvin parjasin teinieni avustamana. he niin ihannoivat veljeaan. MIksi ei siis nuori aiti, kun jaksaakin paremmin ja pirteampi. Itsekin hyvassa kunnossa ja voimissani.

 

[evita]

Minulle tilanne olisi tosi outo. Minulla on luottamukselliset välit tyttäreeni, ja tiedän kyllä hänen ihastuksensa ja seurustelunsa. Hän yleensä tulee kertomaan minulle tai myös isälleen, jos elämässä tapahtuu jotakin tärkeää.

Sen takia olisi tosi surullista ja huolestuttavaa, jos hän yhtäkkiä ei olisi kertonut seurustelustaan mitään ja kertoisi vasta raskauden ollessa tosi pitkällä, että on ylipäätään raskaana.

 

[vierailija]

Jokainen on yksin raskaana. Ei voi olla kaksin tai kolmisin raskaana.
Eikä nainen miestä tarvitse ollakseen äiti, ennemminkin omaa äitiä.
Pääasia kuitenkin että on joku henkilö, jonka apuun ja tukeen voi luottaa kun se vauva syntyy.

 

[vierailija]

ota vain rohkeasti asia esille vanhempies kanssa. Perhettäs sä tarvitset, et poikakaveria.

 

[vierailija]

Tosta mulattipelosta sen verran, että omat vanhempani eivät muistaakseni kysyneet lapsen isästä mitään muuta, kuin "eihän se vaan ole musta?". Olipahan hiton loukkaava kommentti, mutta niinpä ne vanhemmat loukkaavat lapsiaan ja lapsenlapsiaan ja toisinpäin koko elinajan silloin tällöin. Harvempi meistä tyhmiltä möläytyksiltä välttyy. Itseltänikin pääsee välillä oikeita ajattelun antikukkasia suusta.

Kerro vaan ja kestä seuraukset! Voimia matkaan, hyvin ne asiat suttaantuu yleensä.