2v ja uhma-neuvoja tarvitaan!

[neuvoton äiti]

meillä 2 vuotias lapsonen ja koettelee kyllä kovin vanhempien hermoja aina välillä, hän saattaa aivan pienestä asiasta saada ihan hillittömän hepulin ja huutaa jos ei asiat mene hänen mielensä mukaan Kauppareissut sujuvat ylensä hyvin, mutta on tilanteita että hän ei esim. tule kärrystä ulos tai vinkuu leluja joista sovittu jo kauppaan mennessä että nyt ei osteta mitään muuta kuin ruokaa..Rattaissa ei aina viihdytä, ruokaa syljetään yms. Kaipaan kovasti neuvoja miten olette suhtautuneet uhmaan , miten toimineet siinä tilanteessa?ja vaikka kuinka kiellän, lapsi ei aina tottele ja kun saa sen huutokohtauksen/itkupotkuraivarin hän ei anna edes koskea itseensä vaan potkii maassa yms. Mutta sitten on päiviä että ei mitään uhmaa tiedossakaan, hän on suloinen ja ihana ja niin kiltti...Hoidossa menee hirmu hyvin, sen kysyin viimeksi tällä viikolla, kiukkuaa siis vain vanhemmilleen..tunnen itseni välillä niin huonoksi.
NIM,.Neuvoton äiti

 

[Molleri]

Kuulostaa kovin tutulta Ei tuohon oikeen voi kummosia vinkkejä antaa. Olkaa johdonmukaisia ja pitäkää sovituista asioista kiinni. Yhteiset pelisäännöt joista ei lipsuta! Lopuksi voinen todeta että menee ohi iän mukana. :hug:

 

[xx]

Parhaiten menee uhmakohtaukset ohi kiinnittämällä huomio muualle.. esim. kaupassa innostavalla äänensävyllä "hei katsos mikä tuolla".. tai sitten totaalisesti huomiotta jättämisellä.. tai järkeä puhumalla ja antamalla päättää itse.
Ruokaa jos sylkee yms.. pois pöydästä.

Mutta se on niin yksilöllistä sekin miten lapsi kaikkeen suhtautuu.

Ja lapsihan kiukuttelee aina lähimmälleen eli sinulle, joten älä toki sen vuoksi tunne huonoa omatuntoa.

 

[dddd]

tuttu tilanne vanhimman tytön kans....ei auta muu kun yrittää pysyä kovana ja johdonmukaisena monessa jutussa. ja täällä kesti pahat kiukku/raivo kohtaukset n,eskariin saakka et silleen...kaupassa en käynyt kun hädän hetellä jos lapsenlikkaa ei ollut jne.

 

[aj]

Jaksamista ja pitkää pinnaa! Kuullostaa niiiiin tutulle. Mutta odota vaan sitä 3vee uhmaa, mä luulin että ei pahmpaa voi olla kuin 2vee uhma mut vähämpä tiesin.

 

[neuvoton äiti]

Kiitos! kyllä se oikeesti raastaa välillä niin hermoja, sitte itteään harmittaa ja olo on surullinen kun ei saa lasta kuriin. pitää vaan yrittää pitää sovituista asioista kiinni ja jaksaa! kiitos kun vastasit!

 

[xx]

Ota kauppaan muuten vaikka rusinapaketti mukaan ja anna käteen uhman tullessa.. keskittyy siihen ja jos yhtään nälkä, estää sekin sitä uhmakohtausta.

Meillä ei oikeastaan uhmata muulloin kuin väsynä ja nälkäisenä.. paljon unta ja sapuskaa siis.

 

[cothis]

Meillä menossa samat sävelet Kotona annan kiukuta ihan rauhassa, pitäähän noita tunteita saada näyttää :xmas: Julkisilla paikoilla ei kovin onneksi kiukkua, aina on jotain keppiä tms mukana kaupassa mikä hämää reissun ajan. Pöydästä mä nostan pois jos sylkeminen jatkuu ekan kerran jälkeen tai jos astiat/ruoat alkaa lentelemään.

 

[xx]

http://www.iltalehti.fi/perhe/200906119675930_pr.shtml

Näkyi olevan asian tiimoilta juttua lehdessä..

 

[vieras567]

Jotain ajatuksia.. Uhma kuuluu lapsen elämään, syljeskelystä ym varottaisin kerran, korkeintaan kaksi ja sitten pois pöydästä. Kaupassa 2v vaikea muistaa mitä etukäteen puhuttu leluista ym jos näkee jotain kiinnostavaa, minusta ihan normaalia että haluavat, ihan rauhallisesti voit sanoa ettei voi aina ostaa, ja yritä hämätä kiinnittää huomio muualle, toimii koht hyvin vielä noin pienellä.. jokainen lapsi rauhoittuu omalla tavallaan, jotkut paremmin sylissä ja toiset itsekseen. Rattaissa ei meidänkään esikoinen sen ikäisenä viihtynyt eikä kyllä kovin hyvin kävellytkään ainakaan siihen suuntaan mihin äiti ois halunnu joten helppoahan uhmiksen kans ei aina ole..