Toggle sidebar

2v:n nukkumistaistelut

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "maija"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

"maija"

Vieras
Nyt alkaa olla täysi luovutusmeininki sekä mulla, että miehellä. Kaikki on kokeiltu, mistään ei oo ollut hyötyä.

Alotetaan vaikka päiväunista.
Alkaa kiukutella väsymystä 3-4tuntia aamun heräämisen jälkeen. Herää 8-9 välillä, ja sillon syödään tietysti aamupala. 11-12 aikaan annan ruoan, riippuen siitä, mihin aikaan on herätty. Jo ennen tätä syömistä alan puhua, että sitten mennään nukkumaan, ja lapsi itsekin sanoo, että joo, nukkumaan. Alkaa kiukutella väsymystä. Syömisen jälkeen pissalle, ja sänkyyn. Raivoaminen alkaa ihan viimeistään tässä vaiheessa, ja voimistuu vaan. Hyvänä päivänä voi nukahtaa muutamassa minuutissa, mutta niitä päiviä on tänkin kuun aikana ollut 3. Yleensä raivoamista (yleensä jo puoliunessa) kestää vähintään puolen tuntia. Lopulta kun nukahtaa, nukkuu kyllä sitten sen 1-2h ihan hyvin. Kokeiltu on kuukauden ajan sitäkin, että päiväunia ei nukuta. Ei ollut iloa siitäkään, 16-17 aikaan alko järkyttävä kiukuttelu väsymyksestä, jota kesti siihen asti, että illalla nukahti. Samoin on kokeiltu siirtää päiväunia, ihan sama lopputulos, sama raivo joka päivä.
Nukkuu päiväunet meidän sängyssä, se on ainoa paikka (auton lisäksi, johon kyllä nukahtaa yleensä nopeasti, jos on päiväuniaika, ja ollaan johonkin menossa) johon nukahtaa edes raivoamisen kanssa. Rattaissa ei nuku, eikä omassa sängyssään.

Illalla iltapala on 20 aikaan, ja 21 koitetaan viimeistään olla sängyssä. Tunnin verran ennen iltapalaa aletaan rauhoittua, ja puhutaan nukkumaan menosta, ja jutellaan, miten nukkuu hienosti omassa sängyssään, jne. Joka ilta samat jutut samaan aikaan. Nukkumaan mennään omaan sänkyyn, omaan huoneeseen, missä lapsi viihtyy kyllä, ja sinne aina kävelee, kun sanotaan, että mennään nukkumaan.
Illalla tuo nukahtaminen vaatii äidin tai isän viereen (niinkuin siis päivälläkin) silittelemään. Jompi kumpi meistä istuu sängyn vieressä ja silittää, muuten ei mitään kontaktia hyvän yön toivotusten jälkeen. Illalla tuota samaa raivoamista vaan kestää joka ilta vähintään tunnin, yleensä menee reilu 2 tuntia. Harvon tuo lapsi ennen klo 23 nukahtaa.

Kun vihdoin nukahtaa, itkee aina jossain vaiheessa yötä, välillä herääkin siihen, välillä vaan unissaan. Tulee aamuyöstä yleensä meidän viereen, ja tietää, että saa tulla.

On kokeiltu laittaa nukkumaan 20 aikaan (ja aikaisemminkin, vähintään viikko aina kerraallaan näitä kokeiluja, ei siis vaan iltaa sillon, toista tällöin) ja herätty 7 aikaan. Mikään ei auta.
Tuo yöheräily nyt vielä menee jotenkuten, siihen kun on niin tottunut (jatkunut 1,5 vuotta, lapsi on nyt 2v2kk) vaikkei kai ihan normaalia olekaan, että nukkuu vieläkin noin huonosti. Mutta nuo nukkumaan menot on täyttä tuskaa, ja vaivaa kaikkien meidän mieltä. Mistä apua? Tätä on nyt jatkunut vuoden verran, joten kaikki on ehditty todellakin koittaa.
Ideoita? Apua?
 
Lopettaisin ilman muuta tuon vieressä istumisen ja silittelyn, ja opettaisin vähitellen jäämään omaan sänkyyn. Musta tuntuu, että se silittely ja vieressä istuminen rauhoittumiskeinona on nyt teillä menettänyt merkityksensä...

Selvästi on siis väsynyt ja tarvitsee 10-11 tunnin yöunensa ja 1-2 tunnin päiväunensa, ihan kuin meidän samanikäinen tyttö. Mutta ei vaan osaa jäädä rauhoittumaan sänkyynsä nukahtaakseen. Voi olla uhmaa tai mitä lie muutakaan...

Meillä oli tätä kun vaihtoi sänkyä ja kesti lähes puoli vuotta tottua taas nukahtamiseen. :( Mutta nyt sujuu taas.
 
Mä taas neuvon ihan päinvastoin. Teidän ongelma numero yksi on oma huone ja oma sänky. Ei toimi ei!
Laittakaa lapsen sänky teidän makkariin. Mene itsekin muka nukkumaan, makaat rauhallisena hiljaa, hengittelet silleen syvähengitystä kovaäänisesti, kuin nukkuessa. Älä reagoi mihinkään, korkeintaan sanot, että nyt nukutaan. Yöllä ei ole tarvetta itkeä, koska on jo valmiiks teidän lähellä. Yöllä ei ole tarvetta nousta ja kävellä, koska on jo teidän lähellä. Ja bonuksena teillä on hyvin tilaa.

Ongelma on siinä, että yritätte liian pientä jättää yksinään. Se on ydin, usko pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no meillä;24867846:
Lopettaisin ilman muuta tuon vieressä istumisen ja silittelyn, ja opettaisin vähitellen jäämään omaan sänkyyn. Musta tuntuu, että se silittely ja vieressä istuminen rauhoittumiskeinona on nyt teillä menettänyt merkityksensä...
Click to expand...
Meillä on hyvin samankaltainen tilanne 1v 8kk pojan kanssa, kuin ap:lla. Meillä nukkumaan mennään niin että aikuinen menee viereen makoilemaan.
Se on vaan kaikille helpompi niin, sillä jos lapsi jätetään yksin, tulee pois sängystä tai saa hirveät itkuraivarit ja sitä showta riittää parhaimmillaan pari tuntia. Viereen kun mennään, niin menee puolisen tuntia..
Ja pitkään siis yritimme tuota, että nukahtaisi yksin. Ennen nukahtikin, mutta loppui kuin seinään muutama kk sitten.
 
tuohon kiinnitin huomiota että ei varmaan kannata puhua tuosta nukkumaan menosta kun se voi ahistaa lasta.

joskus katoin jonku ohjelman ja siinnä ne vanhemmat rupes aina hyvis ajoin puhumaan nukkuumaan menosta nii se vaan ahisti lasta ja kun lopettivat niin tyttö alkoi paremmin nukkumaan..
 
Meillä vähän nuorempi nukahtaa nykyään omaan sänkyyn iiiison nallepuhin ja sammakon kanssa. Muuten alakaa kauhee kiukku ja kitinä ja vikinä. Saattaa toki höpötellä puhille ja sammakolle jotaki mut rauhottuu itekseen.
 
Länsimaissa ongelmina pidetään yöheräilyä ja nukkumaanmenoon liittyviä taisteluja. Näiden niin sanottujen unihäiriöiden suuri määrä kertoo kulttuuristen tapojen ja vauvan biologian yhteensopimattomuudesta. Esimerkiksi Japanissa yöheräilyjä ei pidetä ongelmana vaan asiaankuuluvana. Tällöin vanhempien suhtautuminen asiaan eroaa länsimaisesta.

Nukkumaanmenotaisteluitakaan ei samassa määrin ole, jos lapsi nukutetaan vanhemman läsnä ollessa ja hän saa nukkua vanhemman vieressä. Japanissa muuten suositellaan, että vauvaa ei jätettäisi yksin huoneeseen nukkumaan.

"Miksi ihmeessä lapsen pitäisi nukkua erillään vanhemmistaan? Sehän on järjetöntä."

Lisäksi voi kysyä, että mikä oikeus aikuisella on toisen ihmisen läheisyyteen,, jos se evätään pieneltä lapselta.

Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.

Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle. Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva vauva. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.

Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.

Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.

Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.

Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?

Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.

Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.

(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)
 
Nimimerkille viwes, lainaamassasi tekstissä puhutaan vauvasta. Mikä on vauvan määritelmä, onko vielä parivuotias vauva?

Ja kyllä, itsekin olen sitä mieltä että vauvaa nukutetaan vieressä. Tuo meidän taaperokin nukkuu osan yöstä vieressämme. Kiinni toisiinsa sänkyjä ei mahdu laittamaan, sillä meidän parivuode sijaitsee korotetussa erkkerissä, lapsen sänky on heti siinä erkkerin edessä sellaisella etäisyydellä että yletän koskemaan siihen.

Pyrin saamaan lapsen kuitenkin nukkumaan omassa sängyssään edes osan yöstä, koska hän nukkuu todella huonosti meidän vieressämme.
Eli nyt nukahtaa meidän sänkyymme, minun tai isän viereen, ja siitä nostetaan siihen omalle sängylle, josta aamuyöllä kömpii meidän viereemme ja aamuyö onkin sitten vaikeaa kaikille kun lapsi ei saa nukuttua siinä rauhallisesti.
Päiväunet nukkuu meidän sängyllämme, pituus 30-40 minuuttia.
 
On muuten tosi vaikea sanoa, kumpi toimintatapa tällaisissa tilanteissa on oikea, lisää läheisyyttä vai lisää etäisyyttä. Meillä molemmilla lapsilla on ollut heti 2v jälkeen samanlaista.

Toisen kanssa alettiin ottamaan etäisyyttä pienin askein, ensin istumaan sängyn päähän, sitten lattialle, sitten ovelle jne...meni varmaan yli 3kk että nukahtaminen helpottui. Tämä tapaus ei koskaan nukahtanut hyvin viereen, ei edes vauvana. Toinen lapsi taas on nukkuessaan liimautuja ja kun päivähoidon aloituskin sattui heti nukkumisongelmien perään (nukkuminen oli siis vaikeutunut jo ennen päivähoidon aloitusta), lisäsin läheisyyttä ja otin nukkumaan viereen. Mutta nukahtaminen on edelleen kimuranttia, sillä tulee levottomaksi ja nukahtaminen kestää pari tuntia jos joku on lähellä 'nukuttamassa', mutta yksinäänkään ei alkaa huutamaan.
 
Mä olen yleensä lukenut pienen kirjan lapselle ja kun vauhti on hiljentynyt ja peitto ja äiti alkaa lämmittää lapsi muuttuu raukeammaksi ja jää helpohkosti nuokkumaan viereen. Mä luen sitten kirjaa itsekseni, kunnes lapsi nukahtaa. Olen kyllä opettanut heidät tietoisesti tuohon nukahtamiseen ihan vauvasta. Mä tykkään, kun saan rauhassa lukea pienimmän kanssa ja iltahässäkkä on enemmän isän heiniä. Tietysti jokainen on joskus kieppunut sängyssä pitkään, mutta kyllä ne sitten nukahtaa, joskus myös minä ennen lasta.:) Onhan nuo myös ikäkausijuttuja.
 
Kaikki lapset vaan ei ole "hyviä" nukkujia...meillä yksi neljästä on koko pienen ikänsä (nyt 5½v) nukkunut huonosti, nukkumaanmeno on vaikeaa ja ahdistavaa, ei uskalla nukahtaa yksin, nukuu vanhempien vieressä omassa sängyssään kyllä, heräilee öisin varmistamaan että äiti/isä on lähellä.
Ja voitte uskoa, että KAIKKI on tuon lapsen kanssa kokeiltu!! Ensikotiyhdistyksen unikoulutyöntekijäkin on meilla vauva-aikana (8kk-1v2kk) vieraillut ja ohjeistanut tuloksetta.
Muut kolme on ihan "normaaleja" nukkujia...(nuorempia ja vanhempia)
Eli ei edes aina ikäkaudesta kiinni vaan lapsestakin
 
[QUOTE="vieras";24867864]Mä taas neuvon ihan päinvastoin. Teidän ongelma numero yksi on oma huone ja oma sänky. Ei toimi ei!
Laittakaa lapsen sänky teidän makkariin. Mene itsekin muka nukkumaan, makaat rauhallisena hiljaa, hengittelet silleen syvähengitystä kovaäänisesti, kuin nukkuessa. Älä reagoi mihinkään, korkeintaan sanot, että nyt nukutaan. Yöllä ei ole tarvetta itkeä, koska on jo valmiiks teidän lähellä. Yöllä ei ole tarvetta nousta ja kävellä, koska on jo teidän lähellä. Ja bonuksena teillä on hyvin tilaa.

Ongelma on siinä, että yritätte liian pientä jättää yksinään. Se on ydin, usko pois.[/QUOTE]

No usko pois, niinkuin jo kirjoitin, 1,5vuoden aikana on ehditty koittaa aivan helvetin monta keinoa. Ja tämä mainitsimasi on ollut se pisimpään kokeiltu, ja moneen kertaan. Ei hyötyä. Meidän makkarissa öisin itseasiassa alkaa herkemmin itkeä, nukkuu paremmin omassa huoneessaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vinkki:
tuohon kiinnitin huomiota että ei varmaan kannata puhua tuosta nukkumaan menosta kun se voi ahistaa lasta.

joskus katoin jonku ohjelman ja siinnä ne vanhemmat rupes aina hyvis ajoin puhumaan nukkuumaan menosta nii se vaan ahisti lasta ja kun lopettivat niin tyttö alkoi paremmin nukkumaan..
Click to expand...

Näin on menty meillä aikasemmin, ei olla puhuttu mitään, paitsi siinä vaiheessa, kun mennään iltapalalle, on sanottu, että mennään iltapalalle, ja kohta nukkumaan, mut muuten ei mainittu asiasta, ennen kun se on ollut ajankohtasta. Mutta joo, tätä ehdottomasti kokeillaan uusiksi tästä illasta alkaen. :) Jotain ahdistavaa tossa kai lapsen mielestä on pakko kuitenkin olla, kun tuollasen raivon saa aina aikaan. Välillä menee ihan täysin hysteeriseksikin, kun oikeen raivoaa.

Ja päivällä kuitenkin nukkuu siis meidän makuuhuoneessa, meidän sängyssä, yöllä omassa huoneessaan, joten paikalla ei oo merkitystä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tapiontytär;24867867:
Meillä on hyvin samankaltainen tilanne 1v 8kk pojan kanssa, kuin ap:lla. Meillä nukkumaan mennään niin että aikuinen menee viereen makoilemaan.
Se on vaan kaikille helpompi niin, sillä jos lapsi jätetään yksin, tulee pois sängystä tai saa hirveät itkuraivarit ja sitä showta riittää parhaimmillaan pari tuntia. Viereen kun mennään, niin menee puolisen tuntia..
Ja pitkään siis yritimme tuota, että nukahtaisi yksin. Ennen nukahtikin, mutta loppui kuin seinään muutama kk sitten.
Click to expand...

Joo, näin meilläkin, paitsi että tuo raivo, jos jätetään yksin, tai ollaan pois näkyvistä, tai mitä muuta vaan) kestää helposti puolenyön yli. Eli huuto jatkuu vielä muutamalla tunnilla.. :/
 
[QUOTE="mä";24867876]Meillä vähän nuorempi nukahtaa nykyään omaan sänkyyn iiiison nallepuhin ja sammakon kanssa. Muuten alakaa kauhee kiukku ja kitinä ja vikinä. Saattaa toki höpötellä puhille ja sammakolle jotaki mut rauhottuu itekseen.[/QUOTE]

Joo, no onnea teille. Meillä se ei auta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja viwes:
Länsimaissa ongelmina pidetään yöheräilyä ja nukkumaanmenoon liittyviä taisteluja. Näiden niin sanottujen unihäiriöiden suuri määrä kertoo kulttuuristen tapojen ja vauvan biologian yhteensopimattomuudesta. Esimerkiksi Japanissa yöheräilyjä ei pidetä ongelmana vaan asiaankuuluvana. Tällöin vanhempien suhtautuminen asiaan eroaa länsimaisesta.

Nukkumaanmenotaisteluitakaan ei samassa määrin ole, jos lapsi nukutetaan vanhemman läsnä ollessa ja hän saa nukkua vanhemman vieressä. Japanissa muuten suositellaan, että vauvaa ei jätettäisi yksin huoneeseen nukkumaan.

"Miksi ihmeessä lapsen pitäisi nukkua erillään vanhemmistaan? Sehän on järjetöntä."

Lisäksi voi kysyä, että mikä oikeus aikuisella on toisen ihmisen läheisyyteen,, jos se evätään pieneltä lapselta.

Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.

Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle. Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva vauva. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.

Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.

Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.

Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.

Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?

Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.

Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.

(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)
Click to expand...

luuletko, että joku jaksaa näitä??!
 
Meillä alkoi nukkumaanmeno taistelut kun tyttö oli vähän alle vuoden ikäinen. Kahteen nukutukseen päivässä saattoi mennä jopa 6h yhteensä. Kun lapsi oli 1v3kk koitettiin jättää päikkärit pois. Ei onnistunut,lapsi nukahti väkisin klo 17-18. Siiten koitettiin uudelleen 1v5kk iässä, ja sitten tehosi. Lapsi on jaksanut hyvin koko päivän siitä asti ilman päikkäreitä ja on kertakaikkiaan ihanaa, kun ei tarvitse enää taistella nukkumaan menon kanssa. Eli kokeile taas jossain kohti,josko päikkärit voisi jättää pois. :) Ja siis puoli vuotta nyt tyttö ollut ilman päikkäreitä, nukkumaan menee klo 20-20.30 ja herää klo 9-10.
 
En nyt lukenut koko ketjua.

Meillä oli siis aika samanlaista nukahtaminen ja yöheräilyä 1-2 h välein joka yö ja ikää neidillä oli silloin reilut 2v. Aina ollut huono nukkumaan, nukahtaminen on ajoittain helpompaa ja ajoittain vaikeampaa. Nukahti myös hyvin itsekseenkin yhteen väliin, mutta lopetti sen ja alettiin taas nukuttamaan.

Meillä on käyty uniongelmien kanssa paljon lääkärissä ja tutkittu allergioita yms. Meille on monelta lastenlääkäriltä suositeltu opettamaan nukahtamaan itsekseen.

Meillä nyt luetaan iltasatu siten, että istutaan tuolilla neidin sängyn vieressä. Sadun jälkeen iltapusut ja -halit ja sitten alettiin heivaamaan tuolia aina vähän kerrallaan kohti ovea. Hitaasti, mutta varmasti päästiin ovensuuhun =)

Nyt ollaan siinä, että tuoli on oven toisella puolella, mutta ovi auki. Sitten kun neiti nukahtaa niin laitetaan ovi kiinni. Joskus huutaa ihan tolkuttomasti ja sitten mennään tietty rauhoittelemaan.

Mutta nyt on alkanut menemään ihan kivasti suurin osa öistä ja nukutaan jo pidempi pätkä ja neiti tulee itse meidän väliin johonkin aikaan yöstä. Herää kyllä vieläkin öisin, mutta enään muutaman kerran. Ja hyvässä lykyssä itse tulee hissukseen meidän väliin ja vaikka siinä sitten kerran pari herää niin se on jo ihan luksusta.

Mutta alussa saa olla tosi tiukkana. Siis, että saa lapsen rauhoittumaan omaan sänkyyn ja vanhemmat rauhoittelee vain tarvittaessa. Itkuahan siinä alussa tulee, mutta tietty täytyy sitten rauhoitella jos ihan kamalasti itkee.

Meillä on menty tämä toooosi hitaasti ja lempeästi. Mutta joko aika on tehnyt tehtävänsä öiden suhteen tai sitten tuo unikoulu auttaa =)

Seuraava on, että aletaan sitä ovea hilata kiinnipäin, mutta ihan jees tällä hetkellä. Nukahtaa yleensä kun satu on lopetettu niin 5-15 minuutissa. Joskus tietty vaikeampiakin iltoja ja joskus haluaa vielä pissalle tms.

Sama homma päiväunien kanssa.

Viereen saa yöllä tulla ja omaan sänkyyn ei palauteta.

Mä siis kannatan tuota tuolin siirtoa. Se on liian rajua, että aletaan jättää heti yksikseen. Meillä tuo ainakin siis on toiminut.

Tsemppiä! Tiedän tosiaan mitä on valvoa 2,5 v. joka helkatin yö ja monta monta kertaa. Aika puhki alkaa olla ja meillä ei meinattu jaksaa alkaa tuota tuolihommaa kun ei vaan kertakaikkiaan meinannut jaksaa sitä alkua.

Nytkin ollaan vielä lääkärin seurannassa ja täytellään 3 vkoa unipäiväkirjaa ja sitten lääkäriin, että miten yöt menee. Nyt on poissuljettu tällä hetkellä allergiat yms. ja heräilyjen syynä lääkäri pitää nyt sitä, että on tottunut että vanhemmat istuu siinä tuolilla sitten myös yölläkin jos lapsi herää =)
 
En jaksanut lukea kaikkea, mutta voi liittyä oman tahdon kehittymiseen. Meillä kohta 2 v. tyttö on jättänyt päiväunet pois. Kesällä vielä saatiin kovalla työllä ja odottamisella päiväunet nukuttua. Nyt syksyllä ei kuitenkaan ole päiväunille nukahtanut eri keinoista huolimatta. Juuri juttelin neuvolan th:n kanssa ja sain vinkin, että unentarve on eri lapsilla erilainen. Varsinkin kotona olevat lapset voivat aikaisessakin vaiheessa jättää päiväunet pois. Vaikka ulkoillaan paljon ja käydään kerhoissa ym. on elämänrytmi kuitenkin rauhallisempi kuin päiväkodissa, eikä lapsi ole kaivannut päiväunia. Päiväunien pois jättäminen on rauhoittanut myös iltoja ja helpottanut iltaisin nukkumaan menoa. Menee sitten iltaisin vähän aiemmin nukkumaan ja päivällä pidetään lepäily hetki eli luetaan molempien lasten kanssa kirjaa ja pötkötellään hetki sängyssä.
 
Tuollakin lapsella oli jo päiväunet jäänyt pois reilu pari kuukautta sitten, ja silloin menikin vähän paremmin hetken aikaa nukahtamiset. Mutta sitten, tilanteen pakosta, lapsi piti herättää klo 7 aamulla ja viedä hoitoon. Hoidosta tullessa, 14-15 aikaan, nukahti aina kotimatkalla autoon, ja nukkui puolesta tunnista pariin tunnin päiväunet. Nyt, kun tuo aamuherätys on loppunut, ja ollaan taas lapsen kanssa kotona päivät, herätään tunnin-pari myöhemmin, mutta on niin väsynyt aamupäivästä, että selkeästi taas vielä tarvitsee unta myös päivällä. Jos ei nuku päivällä, kiukuttelee puolesta päivästä siihen saakka, kunnes menee yöunille. Ja silloinkaan ei nukahta ainakaan yhtään sen helpommin ja aikaisemmin kuin niinäkään päivinä, kun nukkuu päiväunet... :/
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa