2v uhmasta, meinaa hermot loppua :(

[nytharmaana]

Voihan tuohon uusi vauvakin vaikuttaa, mutta mä ja mies ollaan kohta ihan loppuun palaneita tuohon huutoon ja kiukutteluun ;(

Joka ikinen päivä lapsi saa monta kertaa huutokohtauksia, nyt on keksinyt lisäksi myös sen että voi ruuan kustannuksella saada meidän huomion.

Täytyy myöntää, että 2v jää nyt vähemmälle huomiolle, kun vauva on vielä tosi pieni ja vaatii paljon huomiota... Paljon yritän antaa huomiota vauvasta huolimatta 2vuotiaallekin, mutta mulla on hommat mitkä on pakko tehdä ja ne vie aikaa. En voi jättää ruokaa tekemättä tai lykätä joka päivä hommia yöhön kunnes tyttö ja vauva nukkuu.

Pahasti alkaa vaikuttamaan, että tästä on tulossa kierre, mistä ei enää pääse pois. Kaikki asiat on nyt vähän sekaisin kun on uusi perheenjäsen ja senkin ansiosta ne perinteiset ruutinit vähän heittelehtii... Ja tuo rutiinien pitäminen olisi varmasti 2vuotiaan kannalta tärkeää, mutta niitä on vaikea pitää...

En enää edes tiedä mitä yritän tällä teille kertoa, mutta kertokaa ja neuvokaa miten saataisiin nuo 2vuotiaan huudot ja kohtaukset mahdollisimman minimiin... Se vie niin voimia ja inhottaa, kun vauvalle ollaan aina niin mielinkielin miehen kanssa ja vanhempaa saa taas olla kokoajan kieltämässä ja torumassa... Voi tuosta tulla lapsella vähän ristiriitaiset ajatukset, että se vaan tekee koko ajan väärin tjtn ...

 

[yrrry7]

No haloo, uudesta vauvastahan tuo johtuu! Aika auttaa ja ylenpalttinen rakkaus. Yritä huomioida sitä 2-vuotiasta mahdollisimman paljon, myös positiivisesti.

 

[Phoebsi]

Meilläkin on aikamoista menoa täällä nyt, poika 2v4kk ja vauva 1kk. Välillä tuntuu, etten mitään muuta sanokaan pojalle kuin ei. Sitten tein ihan tyhmän jutun, tai siis ajatuksen: yritän keksiä jotain muuta kuin ei, ohjaan muualle tai sanon vaikka stop ja yritän kestää hermostumatta seuraavaan tasatuntiin Kuulostaa ihan hölmöltä, mutta se toimii.

Ja otan pojan mukaan vauvan hoitoon, hän tuo vaippoja ja halailee vauvaa. Tätä on tietysti pakko valvoa vierestä koko ajan mutta poika tykkää.

Ja laitan illalla miehen ollessa kotona aamukahvin valmiiksi ja seuraavan päivän vaatteet kaikille valmiiksi. Tällainen pieni juttu auttaa kummasti, kun isompi kiukkuaa aamukiukkuja, vauva itkee nälkää ja itsellä on silmät ristissä. Aina ei tietysti mikään auta ja päivästä tulee katastrofi, mutta itselle pitää olla armollinen ja kannattaa tosiaan muistaa, että hetkensä kutakin.

Tsemppiä ap! Yritetään nauttia kesästä ja lapsistamme miten pystytyään

 

[Kyllä,]

kannattaa panostaa siihen että antaa myönteistä huomiota isommalle...pienihän se on ja varmaan ihan tolaltaan jos vauvalle vaan lirkutellaa ja hälle huudetaan ja komennetaan.

 

[Mie.]

Meillä myös 2v ja hurjat uhmakohtaukset..

Anna 2vuotiaalle oma aika esim. kun vaavi nukkuu. Keskity vain siihen 2vuotiaaseen. Lelli sitä halein ja leiki sen kanssa niin että hän tuntee että olet hetken vain "hänen oma". Loppuun auttaa aika ja joskus vähän lellintä ja lahjonta

Jakakaa isin kanssa niin että toinen keskittyy vaaviin, toinen taaperoon ja toisinpäin. Ettei molemmat häärää vaan vaavin kanssa. Pienen mieleen ei mahdu että vauva vaatii enemmän huomiota.

Antakaa 2v:n myös osallistua vauvan paapontaan!!

 

[Phoebsi]

Ja siis olen aika neuroottinen kodin suhteen ja muutenkin, joten toinen lapsi on ollut tässä asiassa opettelun paikka. imetän ja haluan onnistua siinä, joten vauva vie aikaa juurikin minulta kun kukaan toinen ei voi häntä syöttää. Opettelen tekemään myös asioita yhdellä kädellä, ja sitten jos suinkin väsymykseltä voin, yritän illalla nauttia pienestä omasta hetkestä on se sitten pihatöitä, saunomista tai vain omien vaatteiden viikkaamista kaappiin.

En tiedä, mikä olisi neuvo siihen että teidän esikoinen rauhoittuisi, onko kyse vain vauvasta vai iän tuomista haasteista vai molemmista yhtä aikaa. Minäkään en aina osaa omastani sanoa. Mutta ottakaa esikoinen mukaan mahdollisimman paljon, ihan kaikkeen, siihen vauvalle lepertelyynkin.

 

[-]

oletko koittanut kiikuttaa vauvaa matkassa kantoliinalla? Voisit puuhata esikoisen kanssa samala asioita. Vauvat oppivat pitämään kiinni tississtä himen vauhdikkaammassakin menossa kuulemma

 

[..]

vinkkejä puolen vuoden kokemuksella: otat sen esikoisen viereen sohvalle kun syötöt vauvaa. luette vaikka kirjaa. sitten kun vauva nukkuu, pyhität hetken pelkästään sille esikoiselle (sen sijaan että ryntäät tekemään kotitöitä tms) ja sitten voitte vaikka tehdä niitä kotitöitä yhdessä. jos haluat käydä hetkeksi pitkäkseen niin käy pitkäkseen olohuoneen lattialle missä lapsen leikit on niin voi leikkiä siinä vieressä ja voit tarvittaessa leikkiä mukana, tai sitten lapsi pääsee harjoittelemaan äitin päällä kiipeilyä tms. tee vaipanvaihdot yms lattialla jotta esikoinen pääsee auttamaan esim ottamaan vaipan pois tms.
koita asettua lpsen asemaan, miten kauhea järkytys sisaruksen syntymä hänelle on. hän tarvitsee paljon tukea ja apua kun ei vielä osaa käsitellä tunteitaan. monesti ne ristiriitaiset tunteet sitten purkaantuvat huutona ja raivoamisena,, mutta sinun pitää viestiä lapselle että nekin tunteet ovat sallittuja.
mitä tarkoitit tuolla ruokailuhommalla?

 

[samassa tilanteessa]

Meillä on vähän sama tilanne ja meillä auttoi vähän tää neuvo eli tee esikoisen kanssa kaksistaan jotain. SEn ei tarvitse olla mitään ihmeellistä, esim. käytte pelkästään kaupassa, mutt se on jotain, mihin vauva ei tule mukaan.

Meillä tuntui auttavan

 

[nytharmaana]

huoh, tuntuu välillä että olen liian tyhmä tai kärsimätön selvitäkseni tästä. Tekisi mieli joskus vaan heittää hanskat tiskiin ja saada samanlainen uhmakohtaus kuin lapsi saa...

Sanokaa että tämä vaihe menee ohi?

Mä yritän ottaa esikoisen mukaan vauvahoitoon, mutta siinäkin asiassa tuntuu että saa vaan kieltää... Hän alkaa vääntämään vauvan jalkoja tai käsiä tai jotain muuta

Meillä hoitaa vauvaa suurimmaksi osaksi minä, mies taas esikoista ja minäkin silloin kun vauva ei roiku tississä tai ole itkuinen.

 

[Phoebsi]

huoh, tuntuu välillä että olen liian tyhmä tai kärsimätön selvitäkseni tästä. Tekisi mieli joskus vaan heittää hanskat tiskiin ja saada samanlainen uhmakohtaus kuin lapsi saa...

Sanokaa että tämä vaihe menee ohi?

Mä yritän ottaa esikoisen mukaan vauvahoitoon, mutta siinäkin asiassa tuntuu että saa vaan kieltää... Hän alkaa vääntämään vauvan jalkoja tai käsiä tai jotain muuta

Meillä hoitaa vauvaa suurimmaksi osaksi minä, mies taas esikoista ja minäkin silloin kun vauva ei roiku tississä tai ole itkuinen.

Se menee ohi, ihan varmasti.

Ohjaa esikoista, että vauvaa hoidetaan varovasti. Onko hänellä omaa nukkea, jota voisi hoitaa samalla kun sinä hoidat vauvaa? Joillain se on auttanut kuulemma.

Nyt yrität hengähtää ja muistaa, että et tosiaankaan ole ainoa! Mikä sinua yleensä motivoi, mikä saa sinut innostumaan ja onnistumaan? Onko jotain suunnitelmia tai haaveita jotka palauttaisit nyt mieleen ja muistaisit niitä, ettei ajatukset olisi pelkkää arkea ja vauvaa ja kiukkutelevaa esikoista. Ja yritä lähteä ulos, se auttaa aina ainakin vähän.