Tänään 32+0, ja tajusin, että ainakin jonkun laskutavan mukaan (eikös niitä lasketa niin, että kuukausi on neljä viikkoa?) olen nyt sitten yhdeksännellä kuulla raskaana! Hui kauhea! Vaikka välillä ahdistaa olotila ja tuntuu, että syntyisi jo (tiedän, ei hyvä ajattelutapa, vauva on liian pieni vielä), niin jotenkin sitä kuitenkin ajattelee, että ei kyllä ole yhtään valmis vielä. En kyllä tiedä, onko kahden kuukauden päästäkään yhtään valmiimpi näin henkisesti, mutta ehkä silloin mm. vauvan huone näyttää enemmän huoneelta kuin rojuvarastolta.
Turvotusta tulla pätkähti taas lisää 700g päivässä toissapäivänä, ei kyllä naurata yhtään! Maanantain neuvolassakin oli jo aiempien turvotusten vuoksi viikkopainonnousu yli 700g (edellisellä jaksolla 150g, ei muutoksia ruokailussa). Kohta olen ihan norsu.
Salaa vähän toivoin, että vauva olisi väärin päin, niin saisin sektion, synnytys pelottaa nimittäin edelleen aika tavalla, mutta sisu ei anna myöten pyytää sektiota, jos siihen ei ole syytä. No, sekä lääkärin että terkkarin mukaan se nyt kumminkin on pää alaspäin ja vieläpä aika syvällä lantiossa, joten tuskin se enää kääntyy. No, oikeastihan tästä pitäisi olla iloinen, ehkäpä vielä jossain vaiheessa olenkin.
Tulipas taas negatiivinen viesti... en mä oikeasti ihan näin negatiivinen henkilö ole, tänne on vaan helppo valittaa
Aurinkoista viikonloppua kaikille (ainakin täällä paistaa, mutta kylmyyden vuoksi sitä pitää ihailla lähinnä sisältä käsin)!
)... On tämä odotus ollut tähän asti melkoisen helppoa, joten kaipa sen oli aikakin vähän tukalammaksi muuttua.
