H
"huolissaan"
Vieras
Nyt on tapahtunut, jotakin mitä en osannut edes odottaa!
Päiväkoti on ollut 3 vuotiaani puheesta huolissaan. Puhe on kuulemma epäselvää, lyhyttä ja sanoja vähän. Alkuviikosta puhuivat jo lapseni menemisestä puhehäiriöisten ryhmään. Lapsi on heidän mielestään myöskin vilkas ja ei jaksa keskittyä.
Näiden takia kuntoutusryhmä tutki lapsen pari päivää sitten. Puheterapeutti oli ihmeissään, kun olin huolissani lapseni puheesta. Hänen mielestään lapsen puhe on ikäisensä tasolla ja ymmärrys myöskin testien mukaan, lisäksi oli löytänyt kaikki hakemansa sanat. Lapsi oli osaanut kertoa menneestä, tulevasta ja osannut kysyä kysymyksiä ja vastata niihin. Oli puhunut pitkät rimpsut! Aivan kuin kotonakin, mutta tarhassa juttelee vähemmän. Terapeutin mielestä ei tarvitse terapiaa eikä ole ainesta puhehäiriöisten ryhmään. Toimintaterapeutit olivat sitä mieltä, että tyttöni on ketterä, reipas ja osasi kaikki asiat mitä pyydettiin. Hahmotustehtävätkin menivät ohitse hienosti. Ei ole tarvetta myöskään toimintaterapialle! Yli vilkkaana lasta eivät pidä, sillä jaksoi keskittyä ja leikistäkin löytyy pitkähköä kestoa. Neurologi tutki lapsen eikä edelleenkään ole merkkiä mistään keskittymishäiriöstä yms. Miten tarhasta on voitu antaa mulle niin paljon eri näkemys lapseni tilasta? Miten he nyt mahtavat suhtautua näihin tuloksiin? Miksi lapseni, joka on sosiaalinen eikä ihmisiä pelkää, on tarhassa sitten erilainen kuin kotona tai näissä tutkimustilanteissa? Osaako kukaan keksiä syytä?
Päiväkoti on ollut 3 vuotiaani puheesta huolissaan. Puhe on kuulemma epäselvää, lyhyttä ja sanoja vähän. Alkuviikosta puhuivat jo lapseni menemisestä puhehäiriöisten ryhmään. Lapsi on heidän mielestään myöskin vilkas ja ei jaksa keskittyä.
Näiden takia kuntoutusryhmä tutki lapsen pari päivää sitten. Puheterapeutti oli ihmeissään, kun olin huolissani lapseni puheesta. Hänen mielestään lapsen puhe on ikäisensä tasolla ja ymmärrys myöskin testien mukaan, lisäksi oli löytänyt kaikki hakemansa sanat. Lapsi oli osaanut kertoa menneestä, tulevasta ja osannut kysyä kysymyksiä ja vastata niihin. Oli puhunut pitkät rimpsut! Aivan kuin kotonakin, mutta tarhassa juttelee vähemmän. Terapeutin mielestä ei tarvitse terapiaa eikä ole ainesta puhehäiriöisten ryhmään. Toimintaterapeutit olivat sitä mieltä, että tyttöni on ketterä, reipas ja osasi kaikki asiat mitä pyydettiin. Hahmotustehtävätkin menivät ohitse hienosti. Ei ole tarvetta myöskään toimintaterapialle! Yli vilkkaana lasta eivät pidä, sillä jaksoi keskittyä ja leikistäkin löytyy pitkähköä kestoa. Neurologi tutki lapsen eikä edelleenkään ole merkkiä mistään keskittymishäiriöstä yms. Miten tarhasta on voitu antaa mulle niin paljon eri näkemys lapseni tilasta? Miten he nyt mahtavat suhtautua näihin tuloksiin? Miksi lapseni, joka on sosiaalinen eikä ihmisiä pelkää, on tarhassa sitten erilainen kuin kotona tai näissä tutkimustilanteissa? Osaako kukaan keksiä syytä?