+- 30v. ja vauvakuume osa 2

[kristiina]

Hei! Löytyykö täältä palstalta muita +-30v. ensikertalaisia äidiksi haluavia? Olisi kiva jutella ja vaihtaa kuulumisia muiden samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Asun itä-uudellamaalla, menin viime keväänä naimisiin ja nyt ollaan puhuttu siitä, että olisiko aika alkaa odottaa haikaran vierailua..

Eli eiköhän jatketa uudessa ketjussa, kun tuli reippaasti sata viestiä täyteen! Tervetuloa mukaan uudet ""kuumeilijat"" ja vanhat jatkamaan keskustelua.

 

[marja]

Jännäilyviikon aluksi kuittaus.

Viikonloppu sujui mukavasti maaseudun rauhassa, työasiat unohtuivat tehokkaasti pariksi päiväksi. Ja säätkin sattuivat olemaan ihan siedettävät, ainakin enimmän aikaa.

 

[Nette]

Toivottavasti tällä kertaa on onni myötä ja jännäily vaihtuisi iloiseksi odottamiseksi.

Meillä toivotaan tällä viikolla ja jännätään sitten ensi viikolla.

Tai no, itse asiassa jännään teidän puolestanne ja pidän kädet kyynärpäitä myöden ristissä.

 

[marja]

Kiitos

Menossa kp 28/noin 30. Yleensä tässä vaiheessa on jo pientä tiputtelua ja joskus alavatsakipujakin, mutta nyt ei ole mitään oireita. Ei tosin siis raskausoireitakaan

Sunnuntaina testaus, jos kuukautiset ei ennen sitä ala. Edessä on siis pitkä viikko.

Ilmassa on jo reilusti syksyä. Mä pidän tästä ajasta vuotta. On vielä valoisaa, mutta tunnelmassa on jotain salaperäisempää kuin keskikesällä. Toisaalta ei ole vielä niin synkkää kuin marraskuussa. Kunhan saadaan vielä ruskaa, niin olis todella hyvä.

 

[Nette]

Joo, pitkää viikkoa elellään täälläkin. Tosin hieman pahaa pelkään sillä alavatsa on hieman ilmoitellut itsestään tässä parina päivänä ja se yleensä tietää vain yhtä asiaa alkavaksi suunnilleen viikon kuluttua ...

Onneksi tuo aurinkoinen on palaillut takaisin tuonne taivaalle ja sieltä se antaa valoa ja samalla toivoa tänne maanpinnalle. Jos tulee pettymys niin ei se tunnu niin pahalta kun on kaunis korkeapaineinen ilma. Ennusteen mukaanhan aurinkoista pitäisi olla viikonlopun yli, eli jospa aurinko toisi plussaonnea meille kaikille.

 

[marja]

Täällä loppuikin jännäilyt lyhyeen, tänä aamuna tuli tiputteluvuoto. Kiitos erityisesti Netelle henkisestä tuesta.

Olis kyllä mukavaa, jos saatais pitää näitä aurinkoisia ilmoja jonkin aikaa. Sujuu työt mukavammin, kun ei koko ajan haukottele...

 

[Nette]

Voi harmi, että ei tälläkään kertaa tullut toivottua tulosta.
Olin jotenkin siinä uskossa että nyt teillä taisi tärpätä.
Mutta ei heitetä kirvestä kaivoon vaan jatketaan sitkeästi yrittämistä.
""Kyllä se päivä paistaa risukasaankin"", varsinkin nyt kun aurinko oikein toden teolla tuolla taivaalla oleilee.
Aurinkoinen päivä tuo iloa elämään ja siitä se toiveikkuus taas pikku hiljaa kasvaa, eikö niin?

Tsemppiä kaikille plussan toivojille!

 

[marja]

Jännä juttu, mutta tällä kertaa ei tullut edes sitä isoa pettymystä. Kai sitä sisällään tiesi, vaikka toivoikin muuta, että ei tällä kertaa onnistanut. Ovistestailla ajattelin vielä tässä alkaneessa kierrossa, mutta sitten saa sekin jäädä. Marraskuulla varmaan soitellaan sitten hoitoon aikaa.

Olo on yllättävänkin tyyni tämän asian kanssa tällä hetkellä. Vaan kaipa tunnelmat taas muuttuu, kun kierron puoliväli lähenee.

Aurinkoinen sää totta tosiaan piristää kummasti. Ja lähenevä lyhyt syysloma, joka on kohta, auttaa jaksamaan.

 

[Nette]

Aurinko todella auttaa moneen asiaan, ainakin minua.

Saa sitten viikon kuluttua nähdä minkälaiset tunnelmat meikäläisen päässä pyörii. Olen ajatellut että jos nyt ei tärppää niin sitten varaan lääkärille ajan ja haluan selvittää että missä oikein on vikaa kun lasta ei näy eikä kuulu.

Yritetään nyt vain jaksaa jollain konstilla eteenpäin. Meillä tämä lapsensaanti tuntuu menevän hieman mutkaisempaa tietä mutta kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu. Olen ihan varma.

 

[sunday]

Heissan ja terkkuja täältä laukun pakkaamisen merkeistä! Huomenna lähdetään Saksan maalle viikoksi lomaileen.. Siellä näyttäis nuo ilmatkin suosivan, ollu n.+24c. Me nyt kaiken muun ohessa jatketaan vielä yrittämistä ilman tutkimuksia, jossain vaiheessa sit jos ei mitään rupee kuulumaan. Eiköhän se meille kaikille vielä iloksi muutu! palaillaan..

 

[marja]

Viikko alkaa kyllä aika surkeissa tunnelmissa. Jossain keskustelunavauksessa joku pohdiskeli haluttomuutta ja sitä on kyllä ollut täällä meilläkin päin havaittavissa. Ja kun siihen yhdistetaan sitten se, ettei aina paljoa puhuta, kun luullaan ja oletetaan, niin onhan tää meidän suhde ihan onnetonta räpiköintiä välillä. Ei oikein jaksais, mutta toisinkaan ei osaa olla.

Maanantaiaamun tunnelmat eivät siis voisi olla surkeammat. Edessä on jälleen kiireinen viikko ja yhdessä ololle liian vähän aikaa. Illalla mennään sänkyyn väsyneinä, eipä siinä paljon huvita petipuuhat, ja viikonloput menee ""hukkaan"", kun ei ymmärretä toisten viestejä enää ollenkaan.

*huokaus*
*syvä huokaus*

Toivottavasti teillä muilla menee paremmin.

 

[kristiina]

voi marja, toivottavasti loppuviikko olisi jo aurinkoisempi, ja teillekin löytyisi taas yhteinen sävel.

Täälläkin on ollut mieli maassa, tosin vähän toisesta syystä. Olemme kesän aikana katselleet vähän isompaa asuntoa tästä lähiseuduilta, ja eilen sitten löytyi ""se oikea"" tästä ihan naapurista. Hintakin olisi ollut varsin kohtuullinen. Ja eikös vaan kun heti aamulla soitettiin välittäjälle, niin joku toinen oli jo ehtinyt jättää tarjouksen. Kyllä söi naista!! (

Muuten on päivä kulunut vatsa/selkäsäryn kourissa, yleensä kyllä tuo jomotus tulee vasta juuri kuukautisten alla. Olen niin pettynyt tuon jo-melkein-omaksemme-kuvittelemani asunnon ""menetyksestä"", etten jaksa edes toivoa, että jomotus viittaisi johonkin muuhun...

kertokaa te muut, että teillä menee hyvin, niin kai täältä syövereistä taas noustaan... Kävin ostamassa berexiä apteekista, joku mainitsi b-vitamiinien auttavan pipon kireyteen. Joskus olen syönyt luont.tuotekaupan ruusujuuri-kärsimyskukkatabletteja (ne auttoivat), mutta niissä kehotetaan välttämään tuotteen käyttöä raskauden aikana, joten varmuuden vuoksi...

pirteämpää huomista kaikille

 

[Nette]

Voi jukra, kunpa osaisin/voisin olla avuksi, mutta ei täälläkään paremmin mene.

Laitoit sanoiksi sen miten meilläkin sujuu tämä arki. Ollaan vaan ja luullaan tietävämme mitä toinen miettii - siitäpä saakin riidan helposti aikaiseksi kun luulo ei todellakaan ole tiedon väärtti.

Olen tämän vauvantekoprojektimme aikana enemmän kuin yhden kerran miettinyt että onko tämä meidän suhteemme ollenkaan valmis ottamaan lapsen vastaan, ja todennut että ei taida olla kun ei tunnu onnistuvan.

Niin, eipä tälläkään kertaa sitten tärpännyt. Kävin juuri äsken toiletin puolella ja - niinpä niin, pettymys valtaa mielen taas pikku hiljaa. Olen aina halunnut kevät-vauvan, ja nyt sekin haave täytyy haudata ainakin joksikin aikaa. (Tosin nykyään olisin onnellinen jos saisin vaikka jouluaatto-vauvan).

Ensi viikonloppuna pitäisi lähteä 1-vuotis-syntymäpäiville ja ainakin nyt tuntuu siltä että mitenköhän siitäkin selviää ... no, onneksi sinne on vielä muutama päivä aikaa. Ehkä saan ajatukseni kasaan ennen lauantaita.

Rauhoitun tässä vielä muutaman päivän ja sitten täytynee tilailla aikaa jonnekin päin ja ryhtyä selvittelemään että missä vika? Tai sitten me vaan emme ole soveliaita äidiksi ja isäksi ja sen takia ei onnistu.

Yritetään jaksaa, kaikesta huolimatta !!!

 

[marja]

On se kuitenkin lohdullistakin kuulla, että muillakin menee välillä vähän huonommin. Vaikka toki samaan aikaan surullista.

Harmittaa kyllä puolestanne, Kristiina, sen asunnon takia. Vaikka jäin kyllä miettimään, että eikö yhdestä asunnosta voi kerralla tarjota kuin yksi ostajaehdokas. Vaikka huutokaupassa hinta helposti karkaa. Tai ehkä se tarjous oli sitten jo hyväksyttykin. Tylsää kuitenkin.

Ja Nette, pahoillaan, ettei vieläkään.

Mutta jos lapsia saisivat vain ne, jotka ovat niistä valmiit ja kyvykkäät huolehtimaan, niin jopa olisi paljon vähemmän huostaanottoja tässä maassa. Rohkeasti varaamaan aikaa tutkimuksiin, siitäkin huolimatta, että se on iso kynnys ylitettäväksi. Jos vaikka olisikin joku ihan elimellinen syy. Ainahan sitä ei löydy - ei meistäkään löytynyt - mutta onpahan sitten selvitetty.

 

[Ilona]

Moikka!
Uusi jäsen liittyy ketjuunne. Olen tätä ketjua välillä kuikkinut sivusta ja nyt sitten aattelin tulla mukaan. Olen 32-vuotias, mieheni 34. Ensimmäistä lasta yritetään, ollaan jo yritetty melkein vuosi. Sen verran tiedetään, että minussa ei ole rakenteellista vikaa, mutta hormonitasapainoista ja miehen spermasta ei olla vielä saatu tietoja. Niitä tässä nyt odotellaan, ja jatketaan yritystä ja odottelua. Välillä piinaa enemmän, välillä vähän vähemmän.

Luin noita kuvauksianne parisuhteen karikoista melkein kuin omaani - yritetään viestittää kaikin tavoin, mutta toinen ei ymmärrä tai ymmärtää ihan väärin. Tuntuun niin tutulta! Tulikin mieleeni, voisiko tää olla nimenomaan meidän noin 3kymppisten ongelma, että seksiä tulee harrastettua aika harvakseltaan enää nykyään, ja usein jos koettaa ajoittaa sen otolliseen ovulaatioaikaan, menee hommasta maku mieheltä ja joskus molemmiltakin. Nuorempana petissä jaksoi möyriä useampana päivänä viikossa, nyt se sama tahti vain väsyttää - kun lukee muita ketjuja jossa on selvästi nuorempaa väkeä, oikein jaksan ihmetellä, miten he jaksavat ovulaation aikaan peuhata koko viikon tai jopa menkkojen loppumisesta seuraavien alkuun... vanhaa väsyttää

Kieltämättä hirvee ristiriita siinä, että halutaan lapsi eikä kuitenkaan jakseta tehdä sen eteen kaikkea - ainakaan ihan joka kierrossa. Meillä on ollut välillä parin kuukauden tauko siten, että seksiä on harrastettu ihan muulloin kuin oviksen aikaan. Ei kerta kaikkiaan ole huvittanut mennä kalenterin mukaan.

Toivotaan kuitenkin hyviä tuulia meille kaikille! Kiva kun on tällainen ketju, ei olla ihan eilisen teeren tyttöjä Hauskaa loppuviikkoa!

 

[Nette]

Mulla on tunnelmat hieman paremmat kuin eilen, johtuen ehkä siitä että juuri äsken tilasin ajan gynelle ja ajan sain jo heti maanantaiksi. Toisaalta helpottaa ja toisaalta taas hirvittää, mitä jos sitten kuitenkin vastaan tulee jotain pahempaa...

Marja, toivon että pääset viettämään tulevaa syyslomaa leppoisissa merkeissä ja saat voimia jaksaa eteenpäin.

Eikös vanha sanonta mene jotenkin näin että ""Se mikä ei tapa, vahvistaa"".

 

[Ilona]

niin vielä kommenttina omaan kirjoitukseeni, että en suinkaan tarkoittanut yleistää tätä ""seksittömyys""-ongelmaa kaikkiin +-30 -ikäisiin, toisilla on vilkasta ja toisilla ei, näinhän se tuppaa olemaan.

 

[Nette]

Tervetuloa mukaan ketjuun, on mukavaa kun saadaan uusia ajatuksia.

 

[Ilona]

Taitaa olla taas tämänkin kierron osalta peli menetetty (kp1) Parin viikon päästä taas uusi yritys/uusia yrityksiä
Jään jo viikonlopun viettoon, ja kotinettiyhteys ei juuri nyt toimi, joten palaan ketjulle taas ensi viikolla.

 

[Hooligan]

Tervetuloa joukkoon, Ilona! Ja osanottoni kp ykkösestä Parempaa onnea ensi kierrossa, samoin Marjalle ja Nettelle!
Ja Kristiina, joko olet saanut selville, mistä jomotuksesi johtuu/johtui?

Mun oli ihan pakko tulla kertomaan, että tikutin tänään elämäni ekan oviksen! Viime kierrossa mulla oli ekaa kertaa tikut käytössä, mutta silloin sain tikkuun vain melkein yhtä tumman viivan. Tänään testiviiva oli yhtä tumma, ellei vähän tummempikin kuin kontrolliviiva.

Vauvakuume on mulla ollut vähän taka-alalla viime aikoina, siksi en ole vähään aikaan kirjoitellutkaan. Jotenkin nuo työ- ja opiskeluasiat ovat olleet päällimmäisinä mielessä, mikä on varmaan vaan ihan hyvä asia - olen nyt jo huomannut, että tästä vauvakuumeilusta saa kyllä kehitettyä jonkinasteisen pakkomielteen, kun kerran niin mielellään käärön ottaisi

Noista haluista täytyy sanoa sen verran, että meidän perheessä on vasta viime aikoina alettu olla yksimielisiä tahdista (mikä ei tosin ole päätähuimaava!)...ykkös-riidanaihe on aina ollut raha ja kakkosriidanaihe aina seksi.
Ja kyllähän seksi joskus on vähän ""pakkopullaa"" kun sen koettaa ajoittaa ovulaation kohdalle, mutta toisaalta mulla ainakin on suuremmat himot silloin...mites teillä muilla?

Syysterkkuja kaikille ja koetetaan ajatella positiivisesti!

 

[marja]

Täälläkin loppuviikkoa kohden jo paremmissa tunnelmissa, ollaan taas siipan kanssa puheväleissä ja muutoinkin ""lähemmissä"" tunnelmissa.

Nette, hyvä, että olet nyt varannut sen ajan. Loppujen lopuksi se epätietoisuus kai kuitenkin on pahinta.

 

[marja]

tervetuloa minunkin puolestani mukaan tähän ketjuun.

Olet varmaan oikeassa noissa pohdinnoissasi. Seksiä on vähemmän kuin muutama vuosi sitten, emmekä varmasti ole ainoita. Jäin oikein pohtimaan tuota asiaa enkä ole päätynyt mihinkään lopulliseen, mutta johonkin sentään.

Sehän tiedetään, ettei mikään ole vain yhdestä syystä johtuvaa. Mutta useimmilla meillä on takana jo pidempi parisuhde - arki on siis jo arkea eikä pelkkää juhlaa. Ei siitä toisesta enää vain syty niin kuin aikaisemmin. Rakastuminen on muuttunut rakkaudeksi jo aikoja sitten ja suhteessa pitää tärkeänä monia muitakin juttuja kuin sitä, että seksi toimii. Jos toki on tärkeää, että toimii. Edes kerran viikossa.

Hormonitoiminta on iän myötä muuttunut ja enää ei ehkä senkään vuoksi haluta niin usein kuin vielä kymmenen vuotta sitten.

Suhteen alkuaikoina riitti, että toinen katsoi kutsuvasti. Vuorokauden ajalla ei ollut väliä, eikä millään muullakaan; jos puhelin soi, sen annettiin soida. Nyt pitää olla kaikin puolin suotuisat olosuhteet: ei ylimääräistä häiriötä, ei suosikkisarjaa telkkarista (lisää työseisauksia!), ei työasioita tai muutakaan mietittävänä. Ja puhelin pitää laittaa etukäteen äänettömälle.

Yksi suuri syy on tietenkin sekin, että lapsettomina elämme melko työkeskeisesti ja sitten vielä harrastamme aktiivisesti. Joten illalla on aivan puhki ja enimmäkseen haluaa nukkua, vaikka toisaalta vähän ehkä tekisi mieli, mutta toinen on varmaankin niin väsynyt, etten ehkä kuitenkaan viitsi tehdä aloitetta.

Kun tähän vielä sitten lisää sen, että kalenterista on katsottu, koska olisi hyvä olla seksiä, niin soppa on valmis. Kuten on monesti todettu, kun siitä tulee pakkopullaa, ei todellakaan hirvittävästi haluta.

Olipa pitkä ja eritoten tarpeeton analyysi. Mutta tulipahan järjestettyä omia ajatuksia. Meillä ainakin tilanne on just noin ja luulen, ettei olla ainoita.

 

[Nette]

Hieno juttu että teillä sujuu taas paremmin, antaa viime viikon juttujen olla viime viikon juttuja. Mitä niitä enää muistelemaan.

Niin, tänään mulla on sitten matka gynen vastaanotolle. Jännittää että mitäköhän hän sanoo, ja että onko tämä päivä nyt sitten alku rankkoihinkin lapsettomuushoitoihin. En tiedä olenko edes valmis mihinkään hoitoihin, vaikka lasta kovasti haluankin (viikonloppuna olimme parivuotiaan kummityttömme perheen luona - ja siellä totesin että minä TODELLAKIN haluan saada oman lapsen).

No, sen kuulee sitten illalla. Nyt tarttis yrittää keskittyä töiden tekoon sillä työpäivä jää vähän lyhyemmäksi tämän lääkärireissun takia. Keskittyminen töihin on hiukka hankalaa ... mutta täytynee yrittää.

 

[Ilona]

Täällä taas sorvin ääressä.
Kumma kyllä, minulla ei oviksen aikaan ole halut korkeammalla. Ja sehän tietysti on huono juttu sen lapsen teon kannalta, hmm..
Nyt juuri ei ole mitään erityistä kerrottavaa. Pitää aloittaa loppuviikosta taas oviksen tikuttaminen, ja tuijottaa kalenteria miehen ärsytykseksi. Onneksi viikonloppuna harjoteltiin ihan ilman kalentereita ja ajoitussuunnitelmia Minulla on nuo menkatkin (niiden kesto) viime aikoina lyhentyneet, liekö siinäkin yksi syy siihen, etten raskaudu niin helposti.
Toivottavasti pian saataisiin tuloksia meidän molempien testeistä, tietäisi sitten mihin suuntaan lähdetään. Minulla on ihan sellainen tunne, että mitään kummempaa syytä ei löydy ja olemme sitten niitä ""selittämättömästi hedelmättömiä"" - siksi jokin syykin olisi parempi, olisi sitten jotakin mitä hoitaa jos sitä voi hoitaa.
Mitäs muille ketjulaisille kuuluu? Mukavaa (työ)viikkoa itse kullekin,
toivottaa Ilona

 

[marja]

Huomenta.

Nette, mitäs se lääkäri sanoi?

Itseäni on myös mietityttänyt, että onko sitä ollenkaan valmis mihinkään hoitoihin ja olin suorastaan helpottunut, kun mieskin oli sitä mieltä, että soitellaan vasta talvella vastaanottoaikaa.

Meillä on siis jo lähete hoitojen aloittamiseksi, joten ei tarvitsisi muuta kuin ottaa puhelin käteen. Mutta kyllä se on niin iso kynnys ylitettäväksi, että huimaa.

Ekaks meidän kohdalla olis munasolujen kypsytyshoito (clomit?) ja inssi. Joten suht kevuestä lähdettäis liikkeelle, mutta silti koko ajatus tarvitsee vielä hauduttelua. Siitä huolimatta, että tutkimukset on käyty ja oltu koko ajan sitä mieltä, että hoitoihin, jos ei luomusti ala kuulua.

(oma napa: Ovis tällä viikolla, testit käytössä tarkemman ajoituksen varmistamiseksi. Tunnelma kotona mukava (välillä niinkin päin ;D) ja sellainen otollinen petipuuhille.)