+- 30v. ja vauvakuume osa 2

[Illusia]

Moi taas kaikille!

Täytyi vielä tulla täällä käymään kun toi mun eilinen viesti tuntui niin typerältä! Tyyppi ei kirjoittele pitkään aikaan niin että suurin osa ketjuun kuuluvista ei varmaan edes tiedä, että tällainen nimimerkki on tänne joskus aiemmin jotain kirjoitellut, ja sitten mä tuun puuskahtamaan jotain perusnegatiivista että tympii koko vauvaprojekti! Mutta kaikille kai täällä on tuttua 1.kiertopäivän paha mieli. Tänään siis kp2 ja mieli jo heti tänkin asian suhteen taas vähän parempi. Ehkä mä taas alan täälläkin välillä notkumaan, jospa vaikka Kristiinan plussa pistäis oikein plussavyöryn liikkeelle!

Mulla ei nyt kotona tällä hetkellä ole nettiyhteyttä kun vasta muutettiin, mutta työaikana mä yleensäkin olen nämä palstailut hoitanut

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

[marja]

Nou hätä, me kyllä ymmärretään. Ikävä kuulla, ettei teillä vieläkään onnistanut.

Täältä lomatunnelmista lyhköset terveiset: pientä tuhrua jo, vaikka vasta kp 25/noin 29, yleensä tuhru alkaa vasta kp 27. Ajankohta sopisi kiinnittymisvuotoon, mutta tuota tuhrua nyt jo toisena päivänä peräkkäin, että eipä taida olla sitä.

Sain itsestäni niin paljon irti, että varasin ajan hoitojen suunnitteluun -eka käynti marraskuun alkupuolella.

Olo on edelleen aika lailla mitään sanomaton. Eilen, kun huomasin tuhrun, tuli mieleen, että voi paska, en nyt enää jaksais, mutta ei sen kummempaa.

Joskus sitä ihmetteli, miten jotkut voi sitten olla stressaamatta jokaisessa kierrossa, mutta nyt jo vähän ymmärrän. Siihen jollain tavalla turtuu ja sitten ei enää jaksa; oikeastaan tuntuu siltä, että ei enää jaksa välittää.

 

[marja]

Onnea Kristiina, olipa hieno uutinen. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

 

[Illusia]

Joo, jotenkin mullakin alkoi jo vähän olla tuollainen fiilis ettei enää jaksa niin jännätä ja toivoa, vaikka eihän meillä ole vasta kuin puoli vuotta yritystä takana. Mutta kyllä mulla yhä aina silloin kierron loppupuolella se toivo herää, että jospas kuitenkin ois jo tärpännyt.

Mulla oli viime kierrossa ovistestit ihan kunnolla käytössä. Kyllä se jotenkin helpotti, ei tarvinnut enää sitä jännäillä, että jääkös nyt se ovulaatiopäivä käyttämättä. Seksi on paljon kivempaa kun ei tarvinnut väkisin yrittää pitää mitään jtp-taktiikkaa yllä. Eikä ainakaan tuossa viime kierrossa tullut mitenkään väkinäinen olo sittenkään kun ovistesti näytti plussaa.

Nyt en ole/ei olla vielä päätetty, testaanko tässä kierrossa vai en. Meillä on meinaan loma juuri ensi eli ovisviikolla, joten saattaa tulla touhuiltua normaalia vilkkaammin. Mutta toisaalta kun on epäsäännöllsiet kuukautiset (24-28 pv) niin saisihan sen testillä ajoitettua parhaiten oikein...

 

[Nette]

Tässä kierrossa meni tärppipäivät melkein ohitse, tosin ei ihan ilman yritystä jääty tälläkään kertaa. Ensi viikon alkupuolella pitäisi sitten selvitä että onnistiko. Tosin eilen alkoi vatsanpohjalla tuntua siltä että huti meni. Pidän toiveita kuitenkin hieman yllä.

Unohdimme koko vauvaprojektimme vähän liiankin hyvin tällä kertaa, mutta toisaalta se oli ehkä hyväkin juttu sillä jos sitten jatkossa jaksaisimme taas tsempata paremmin.

 

[Illusia]

Pesun ovulaatiolaskuri neuvoi mua ottamaan yhteyttä lääkäriin, kuukautiskierto vaihtelee liikaa. Ihme kyllä en mä nyt tuosta juuri edes hätääntynyt. Mun kierto on välillä 24-28 pv tosin 27 ja 28 pituiset kierrot on aika harvinaisia. Melko lyhyt siis mun kiertoni, mutta ei mun käsittääkseni liian lyhyt. No, toi ratkas nyt sen, että tikutan oviksen tässäkin kierrossa lomasta ja siis siitä johtuvasta mahdollisesti aktiivisemmasta seksielämästä huolimatta. Onpahan sitten lääkärille faktaa kertoa jos ajan varaan. Kyllä mä taidan ultraan jo tän vuoden puolella mennä ellei nyt sitten tulosta ala tulla.

Niin, osaan mä siis ihan itsekin kalenterin mukaan laskea todennäköisen ovulaatioajan yhtä tarkasti kuin joku laskurikin, mutta ihan hyvä että kävin sitä hupiin kokeilemassa. Sain nyt vahvistusta sille etten olisi aivan kaheli, vaikka varaisin ajan yksityille gynelle jo piankin vaikka yritystä takana vasta puoli vuotta.

 

[Sunday]

Kiitos tiedoista.. jos vaikka jossain vaiheessa tulis tarpeeseen, mukavaa viikon jatkoa!

 

[Ilona]

Onnea kristiinalle! Eikö muita plussia vielä tässä ketjussa? Käsittääkseni se, että raskaus on edennyt puoleen väliin (154 päivää), tarkoittaa sitä, että voi saada raskaustodistuksen, sitä EI SAA aiemmin, eli sen raskaustodistuksen kanssa menet sitten hakemaan äitiyslomaa

Olenkin ollut niin kiireinen töissä ja vapaa-ajalla, etten ole ehtinyt täällä käymään.

Kaikenlaista on tapahtunutkin. Niitä tutkimuksia ollaan tosiaan aloitettu, eikä oikein hyvältä näytä. Miehen siittiöissä on jotain vikaa, minulla kaikki arvot on ok ja rakenteellisesti paikat kunnossa. Edessä voisi olla inseminaatio, jos siittiöistä saisi pesemällä eroteltua ""jyvät akanoista"", tai sitten jos se ei onnistu, kokeillaan koeputkihedelöitystä. Piruuttani katsoin netistä siitä ensimmäisestä koeputkilapsesta, joka syntyi vuonna 1978, hän on jo itsekin äiti - melkoista tää maailman meno.

Mutta ihan rauhallisin mielin tässä mennään eteenpäin askel kerrallaan.

Ihania syyspäiviä kaikille!

 

[nosto]

nosto

 

[Niisku]

Hei !

En oo aikaisemmin tänne kirjoittanut, mutta nyt on vaan niin paha mieli, jos vaikka kirjoittaminen auttais. Meillä oli maanantai ultra ja raskausviikkoja piti olla 12, mutta ultrassa ei sitten näkynytkään sydänääniä. Sikiö oli ""kuollut"" jo viikolla 8. Silloin tuntui melkein, että omakin sydän
lakkaa lyömästä.
No, nyt sitä ei enää ole, tuntuu vain tosi kurjalta, kun on 4 viikkoa ollut ihan eloton olio vatsassa. Harmittaa, kun en käynyt aikaisemmin ultrassa, olisi tämäkin jo ehkä näkynyt silloin. Nyt toivoin vaan, että aika menis nopeesti eteenpäin
ja olo helpottais. Onneks on yks lapsi ennestään ja kai sitten, kun on mahdollista, täytyy taas alkaa yrittään toista.

Tsemppiä vaan kaikille muille (ei tää aina kovin helppoa oo) !

 

[Hooligan]

Niisku...lämpimät osanottoni. Ihan tuli tippa silmäkulmaan

 

[Nette]

Voi Niisku, osanottoni tapahtuneeseen.
Tällaiseen tilanteeseen ei sanoja löydy, **halaus**

 

[marja]

Loman jälkeen levänneenä taas töissä. Kyllä olis vielä mielellään jatkanut lomailua, useamman viikon ehkä muutaman kuukaudenkin. Niin paljon olisi sellaista, jota voisi tehdä, jos olisi enemmän aikaa. (ja jos jos-sanaa ei olisi, niin lehmät lentäis...)

""Poissaoloni"" aikana tässäkin ketjussa on ollut iloisia ja surullisia asioita. Oikein kumpiinkaan ei osaa enää nykyään suhtautua luontevasti. Iloisiin uutisiin vastaa tottakai onnitellen, kuitenkin samalla miettien, että miksei se voinut osua meille. Surullisia asioita kohdatessaan kaikki tuntuu teennäiseltä - siksi kai en usein sanokaan mitään.

On kummallisen ulkopuolinen olo kaikessa - omassa ystäväpiirissä, harrastuksissa, työpaikalla, täällä palstalla, jopa omassa parisuhteessa. Omituinen tunne siitä, että katselee kaikkea kuin jostain kuplasta, jossa ei ole mitään eikä ketään. Raskas mieli (vaikka juuri nyt, loman jälkeen, luulisi, että kevyt), mutta syytä en oikein tiedä.

 

[Illusia]

Kylläpäs, Marja kirjoitit koskettavasti. Tuo keskimmäinen juttu noista iloisista ja surullisista asioista oli jotenkin aivan ihanan rehellisesti sanottu. Ja noin kai sen vähän kuuluukin ainakin täällä palstalla olla, eihän tässä nyt vielä niin aidosti toisiamme tunneta (jos netin välityksellä tapahtuvan keksustelun perusteella edes voi ketään väittääkään tuntevansa... ja jos oikein halutaan saivarrella, niin milloin muutenkaan voi ketään oikeasti sanoa tuntevansa ), joten kuinka aidosti sitä oikeasti voi osallistua toisten suuriin iloihin jsa suruihin kun välillä tuntuu, ettei ole voimia edes tässä oikeassa todellisuudessa kohdata aivan täysin panoksin ystävienkään iloa jos kyseessä on vauvauutinen.

Tästä pessimismistä huolimatta, onhan mukavaa, että on tälläinen foorumi, missä voi tähän aiheeseen liittyviä ilojaan ja surujaan tuoda esille.

 

[Illusia]

Mitä muuten, Marja, sitten ihan oikeasti tekisit JOS sinulla olisi se loputon aika? (Ei sun tietenkään tarvitse sitä täällä kertoa!)

Mä itse meinaan ajattelen myös monesti, että haluaisin jäädä pois töistä ja saada sen ""loputtoman"" ajan. Ja mulla ihan oikeasti on miljoona asiaa, mihin aikaa kyllä tuhlaantuisi: vanha talo, puutarha, käsityöt, eläimet... Mutta entäs jos sen oikeasti saisi, sen kaiken ajan omaan käyttöönsä ilman että työnantaja rohmuaisi elämästäni sen suuren tuntimäärän, niin olisikohan sitä silti sen onnellisempi kuin nyt? Tuntusikohan ne asiat enää niin ihanilta kuin nyt kun niihin on vain liian pieneltä tuntuva aika käyttää?

No, joka tapauksessa itselläni on kyllä vakaa tarkoitus vielä joskus kokeilla jotain muuta kuin tätä kokopäiväistä kodin ulkopuolella käytävää palkkatyötä.

 

[marja]

Hyvä kysymys, Illusia. Luulen, että lopulta kyse on vain siitä, että haluaisi vain joksikin aikaa pois työelämästä, ei lopullisesti, sillä kyllä palkitseva työ on elämässä tärkeää - jokainen meistä kaipaa sitä tunnetta, joka syntyy siitä, kun onnistuu työssään. Jos todella voisin valita, tekisin osa-aikaista työtä, joka voisi olla hyvin nykyinen työni, josta pidän.

Sen lisääntyvän vapaa-ajan käyttäisin parempaan ja perusteellisempaan kodin ja parisuhteen hoitamiseen, ystävien tapaamiseen, käsitöihin, lukemiseen, elokuviin, ulkoiluun ja muihin harrastuksiin, varmaan matkustelisinkin jonkin verran, jos talous antaisi myöden.

Tiedän toki, että kyse on usein vain siitä, mitä arvostaa ja miten jakaa aikaansa erilaisten asioiden kesken. Mutta mä en vaan jaksa kauheesti keskittyä kodin hoitoon illalla työpäivän jälkeen, kun on käyty kaupassa, tehty ruokaa ja syöty. On vaan niin paljon helpompi rojahtaa sohvalle tv:n ääreen milloin minkäkin ""tää on ihan pakko katsoa"" -ohjelman ääreen.

Säännöllisin välein sitä tekee hyviä päätöksiä liikunnan lisäämisestä, ajan varaamisesta kotiasioihin, tv:n vaihtamisesta kirjoihin. Ja yhtä säännöllisesti joutuu huomaamaan, että hyvät päätökset eivät pidä pitkään.

 

[marja]

Kyllä tää palstailu on välillä ihan henkireikä. Ainoa paikka, jossa voi olla rehellinen itselleenkin, kun on piiloutuneena nimimerkin taakse. Voi siis kirjoittaa sanoiksi sen, mitä todella tuntee. Ja jollain tavalla samalla saada omia ajatuksiaan parempaan järjestykseen ja oikeaan mittakaavaankin. Joskus kun tuntuu siltä, että asioista tulee omassa mielessä isompia kuin ne todellisuudessa ovat.

 

[Ilona]

Lieneekö tässä ikäryhmässä aika tyypillistä nää ajatukset, että haluaa vaihtelua siihen niin tavalliseen aamulla töihin illalla kotiin -arkeen. Meillä sekä itselläni että miehelläni on viime aikoina ollut paljon ajatuksia pidemmästä lomasta, esi. vuorotteluvapaa, opintovapaa, tms. (tai itselläni äitiysloma...) tai jopa alan vaihto kokonaan uuteen ja erilaiseen. Tai edes työpaikan vaihto alan sisällä tai työtehtävien vaihto työpaikalla. Jotain muutosta. Ehkä että tuntisi taas itsensä tarpeelliseksi ja eläväksi.

 

[Nette]

No niin, taas elellään kiertopäivää nro 1. Että se siitä sitten taas vähäksi aikaa. Ja taas tuntuu siltä että ajatukset pyörivät samaa ympyrää kuin joka kuukausi tähän samaan aikaan. Milläköhän tämän saisi katkaistua? (Tiedän kyllä yhden keinon, mutta sitä kun ei meille vieläkään ole suotu...)

Onneksi nyt on pidennetty viikonloppu tiedossa ja voi keskittyä hieman muuhunkin kuin normaaleihin kuvioihin. Ajattelin tehdä pitkiä kävelylenkkejä, jolloin toivottavasti saan ajatukseni jonkinlaiseen järjestykseen.

 

[Sunday]

Moron taas täältä Pirkanmaalta! Eipä mitään ihmeitä ollut kerrottavaksi, mukava aurinkoinen syyssää kun vaan innoitti toivottelemaa kaikille mukavaa viikonloppua! Saadaanpahan taas ketjua ylemmäs..

 

[zzzzzzzz]

up

 

[Illusia]

Mulla on kakku uunissa, joten en ehdi kuin nopeasti toteamaan, että toi Marjan kirjoitus olisi yhtä hyvin voinut olla mun. Sama fiilis, töissäkin on ihan kiva käydä, mutta se ahmaisee liian suuren osan ajasta eikä tosiaan enää illalla ehdi elää niin täysipainoista kotielämää kuin haluaisi! Ei mulla esim.kai ikinä ole mitään kakkua uunissa työpäivän jälkeen! Tänään oli vapaapäivä.

 

[Ilona]

Ilona kanssa huikkaa hyvät viikonloput Pirkanmaalta - Sunday oli kans täältä, kiva!

 

[marja]

Jaahas, mitäs itse kullekin näin harmaana maanantaina? (Tai ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on harmaata.)

Viikonloppu oli taas aivan liian lyhyt. Mutta sain sentään löhöillä koko sunnuntain. Tai pienellä kävelyllä kävin, kun oli niin kaunis ilma.

Eka kierto pitkään aikaan, etten ole juuri kalenteria tuijotellut tai tuntemuksia analysoinut. Ollut vaan. Tunne on oikeastaan tosi mukava, suosittelen.

 

[Illusia]

Maanantai ja työviikko taas alussa. Mutta ihan jees fiilis nyt sen suhteen. Viime viikon olin kotona ""mammalomalla"", pitkään odotettu kissanpentu kotiutui vihdoin.

Minä en kyllä osaa täysin olla kalenteria seuraamatta edes silloinkaan kun elämässä on kaikkea mukavaa ja kiinnostavaa, mutta nyt tuo kalenterin seuraaminen on jo sellaista melko rentoa. En esim.nyt osaa suoralta kädeltä sanoa monesko kp on menossa kun vielä muutama kierto sitten pystyin sen yleensä suoraan sanomaan.