+- 30v. ja vauvakuume

[Kristiina]

Hei! Löytyykö täältä palstalta muita +-30v. ensikertalaisia äidiksi haluavia? Olisi kiva jutella ja vaihtaa kuulumisia muiden samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Asun itä-uudellamaalla, menin viime keväänä naimisiin ja nyt ollaan puhuttu siitä, että olisiko aika alkaa odottaa haikaran vierailua..

 

[seilori]

Moi.
Nyt tais löytyä mulle viikkoketjujen korvike .
Täytin juuri 33 ja muut faktat viikon 29 ketjun alkupuolella...

Ei mulla koskaan ole ollut erityistä vauvakuumetta, aiemmin, mutta nyt kai tuo ikäkin on tehnyt tehtävänsä ja aika lailla polttelee. Miehen mietteistä en ole ihan satavarma. Kysyin taannoin, että jokos aloitettaisiin, ja vastaus oli, että eihän tuota ole viimeaikoina muutenkaan vältelty. Joten vaikka olen Elleissä ja viikkoketjuissa roikkunut jonkin aikaa, vasta nyt tuntuu ihan oikeasti olevan jännittämisen aihetta.

Ja toisaalta, kun on jo vähän ikää, mahdollinen tuleva elämänmuutos jännittää ja mietityttää aivan hurjasti! Terveys, jaksaminen, osaaminen, oman parisuhteen kestävyys...

 

[kristiina]

hei vaan, toivottavasti tärppäsi siis ketjun suhteen. Olen itse nyt 29v., keväällä tulee 30 täyteen. Mieheni on 32, eli emme enää ole mitään ihan nuoria... Menimme naimisiin tuossa toukokuussa, ja nyt mietityttää, että pitäisikö vielä rakentaa tätä parisuhdetta ja opetella tuntemaan itseä ja toinen toista paremmin, vai ""uskaltaisiko"" jo toivoa perheenlisäystä.

Olen työskennellyt päiväkodissa ja hoitanut sukulaislapsia yms., joten perushoito on kyllä hallussa, mutta onhan se sitten eri asia kun lapsi on oma.. Muuten voisimmekin varmaan odotella vielä pari vuotta ja opetella yhteiseloa, mutta ikä vähän arveluttaa.. Tuttuja nuo sinunkin mietteesi, murehdin välillä jo etukäteen, että mitä jos lapsi ei olekaan terve. (tiedän kyllä itsekin, että se on turhaa tässä vaiheessa..)

Onhan noita ikäsynnyttäjiä ollut maailman sivu, mutta jotenkin sitä vain ajattelee, että jos nyt vielä odottelee ennen kuin aloittaa ja sitten tuleekin jotain ongelmia, tai jos haluaakin useamman lapsen, niin aikaa siihenkin menee..

En ole aiemmin kirjoitellut näille palstoille, joten uutta ja jännittävää nähdä kuinka tämä sujuu.

 

[toveri]

Minä ilmottaudun kans mukaan. Yritys ei oo vielä alkanu, mutta toiveet on kovat.

 

[marina]

Heips!
Kovastihan tässä äidiksi... vanhemmiksi haluttaisiin. Minä 31 ja avomies 36. Meillä yhteisestä päätöksestä aloitettiin yritys lokakuussa 04, toistaiseksi myös yrityksen asteelle jääty. Ei se näytä niin helppoa olevan kuin luulee.
Minulla ainakin oli pitkän aikaa se, että halusi oman elämänsä ""järjestykseen"" ennenkuin aloittaa maailmaan uutta elämää saattamaan. Ja kai sitä taustalla oli sitäkin, että halusi elää nuoruuttaan vapaana ja voi keskittyä parisuhteeseen. Nyt sitten kummatkin yli kolmekymppisinä tultiin siihen tulokseen, että ei tästä enää nuorruta ja nyt olemme molemmat valmiita yritykseen. Avomieheni kun olisi jo aikoija sitten ollut valmis kun taas minulla jokin vielä jarrutti vastaan. Toivottavasti alkaisi jo tärppäilemään...

 

[Hooligan]

Jess! Kiva kun pistit tällaisen ketjun pystyyn, Kristiina! Mäkin tuossa kirjoittelin jo vko 29 ketjuun: ikää mulla pian 31, aviomiehellä 34. Asun ulkomailla, mutta en kovin kaukana kuitenkaan...
Yritys alkoi ""virallisesti"" kesäkuussa, vaikka pillerit jäivät pois jo huhtikuussa. Sen jälkeen on tullut vain pientä tuhrua pariin otteeseen, eka kierto 35 ja toinen 38 päivää Aika hyvillä mielin tässä kuitenkin vielä ollaan, toistaiseksi.

 

[vilmiina]

Hei!

Minäkin tähän joukkoon kuulun, vaikka en haaveilusta ole vielä toistaiseksi pidemmälle päässyt.

Eli täytän loppuvuodesta 29, avomieheni on 31. Olemme olleet yhdessä reilut viisi vuotta. Miehelläni on vakityö, itse olen määräaikaisena, mutta hyvät mahdollisuudet olisi saada vakityö vuoden päästä syksyllä kun sijaistamani tyyppi tuskin palaa takaisin töihin.

On tietysti typerää ajatella nappaavansa ensin vakituisen työn ja siirtää vauva-yritystä vuodella. Toisaalta tiedän, että työ (josta todella pidän!!!) menee sivu suuni, jos tulen raskaaksi tässä vaiheessa. Kun ottaa vielä huomioon ettei raskaaksi noin vain tulla vaan onnistumiseen voi mennä kuukausia/vuosia niin järkevintä olisi varmasti aloittaa heti. Jotenkin sitä vaan haluaisi turvata selustan...

Tietenkin myös oma jaksaminen, elämänmuutos, jne. jne. jännittää jo nyt etukäteen, mutta jotenkin niiden suhteen olen tietyllä tavalla aika luottavaisin mielin. Kyllä kaikki järjestyy sitten aikanaan.

 

[kristiina]

hei vilmiina!

Tutuilta kuulostivat nuo ajatuksesi työelämän tuomista paineista. Kirjoitin sinulle jo vastauksenkin, mutta se hävisi bittitaivaan uumeniin, joten yritän vielä koota ajatukseni tähän uudestaan.

Itselläni on ollut paljon samanlaisia mietteitä, kaupungin työntekijänä olen tehnyt pätkää toisensa perään, ja arveluttaa tuleeko vakipaikan mahdollisuutta ollenkaan, jos on raskaana tai suunnittelee sellaista. Virallisestihan se ei saa olla mikään este, mutta työnantajalle se merkitsee tietysti kuluja ja uuden työntekijän etsimistä juuri vakinaistetun tilalle. Ymmärrän kyllä hyvin niitä, jotka haluavat odottaa vakipaikkaa ennen perheenlisäystä, mutta kuten sanoit, ei kannata odottaa liian pitkään...

Olen menossa huomenna työhaastatteluun, kyseessä on sijaisuus, joka olisi tarkoitus vakinaistaa ensi vuoden alusta. Kyselin tässä jo varmuuden vuoksi kummitytön äidiltä, että milläs kuulla se raskaus alkaa näkyä ulospäin... Eli ihan ilman taka-ajatuksia en kyllä itsekään ole liikkeellä.

Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että itse olisin valmis ja halukas saamaan lapsia, vaikka yhdessä miehen kanssahan se asia päätetään. Olemme puhuneet siitä, että tarkoitus ei ole tehdä asiasta tässä vaiheessa mitään päivämäärien ja lämpötilojenmittailuoperaatiota, vaan katsotaan mitä pillereiden pois jättäminen tuo tullessaan.

Monet täällä sivulla kirjoittelevat näyttivät olevan kovin tosissaan asian suhteen, ehkä sekin on sitten edessä, jos mitään ei ala tapahtua. Nyt kuitenkin haluan (haluamme) ottaa vielä ""rennosti"" ja antaa ajan näyttää tärppääkö..

 

[sade]

Heippatirallaa!
Siirrynpä minäkin tuolta ensimmäisestä +-30v. ja vauvakuume ketjusta tähän toiseen ;-)
Elikkä vielä lyhkäisesti... minä kohta 29v., mies 30v. Naimisissa oltu reilu vuosi, vauvahaaveet/""yritys"" ollut päällä n. 3 kk. Edetään ainakin toistaiseksi menetelmällä tulee jos on tullakseen. Eli mitään ovistikkuja tai varmojen päivien laskemista ei olla käytetty.
Kaveripiirissä vauva-uutisia kuuluu suunnalta, jos toiseltakin. Kyllä se taitaa olla tämä ikä, joka laittaa hormonit hyrräämään!! Ja luonnollistahan se onkin...
Nyt aurinkoista viikonloppua kaikille ja kirjoittelemisiin!!

 

[painokas..]

Täällä kirjoittelee tasan 30 v. nainen vauvahaaveissansa, ainoa pieni ongelmanpoikainen on nykyinen ylipaino, elopainoa on lähes 90 kg ja pituutta vajaa 170 cm. Eli haaveissa on lapsi mutta ensin pitäisi pudotella kiloja ainakin nyt reilu 10-15 kg.. helppoa ei tunnu olevan, ainakaan näin kesäaikaan, vaikka motivaatiota pitäisi olla..

Kyllä itsestäkin jo tuntuu, että aika olisi muutoin hyvinkin sopiva lapselle..

 

[Meemu]

Lisää kypsän ikäisiä vauvakuumeilijoita:
Minä 34 ja mies 31 v. Yhdessä reilun vuoden päivät ja pari kuukautta sitten päätimme yhteistuumin jättää pillerit ja antaa vaavin tulla jos on tullakseen.
Molemmilla on vakituinen hyvä työpaikka ja elämä muutenkin tasaista. Vuokralla asutaan ja ei tuota omaisuutta muutenkaan ole kertynyt, mutta eiköhän me se kolmaskin perheenjäsen elätetä.

Nyt alkaa vasta toinen yrityskuukausi. Hassua, miten sitä oli pettynyt kun kuukautiset alkoi viikko sitten vaikka ollaan vasta näin alussa.
Ajattelin heti panostaa noihin ovistesteihin vaikka puuhataankin aika tasaseen tahtiin 2-4 krt/vko. Jotenkin tuntuu, ettei tässä iässä enää haluaisi jättää mitään sattuman varaan... ja sitten apteekkiin

 

[kristiina]

Tärppäsi!!

..siis työpaikan suhteen.. Sain paikan täältä nykyiseistä kotikunnastani, työt alkaa syksyllä ja jatkoakin on luvassa, tässä vaihessa tosin vielä epävirallisesti.

Saa nähdä kuinka käy, iskeekö nyt työinto päälle niin pahasti, ettei maltakaan jäädä kotiin. Luulisin kyllä, että jos jossain vaiheessa lapsi ilmoittelee tulostaan, niin intressitkin vaihtuvat.

Aurinkoista päivää teille kaikille!

 

[vilmiina]

Onnea Kristiina uudelle työlle! Ja tervetuloa uudet keskustelijat!

Minä se taidan täällä olla ainut haaveilija, joka ei vielä ole ryhtynyt mitään konkreettista tekemään vauva-asian eteen. Kovasti mietiskelen, odottaako vielä vuosi että saisi vakipaikan määräaikaisuuden jatkeeksi vai heittäisikö suunnitelmat romukoppaan ja vaan ryhtyisi tuumasta toimeen. Voihan hyvin olla, että yritykseen menisi tuo vuosikin ennen kuin tärppäisi. Ainakin minun kierrollani.

Se on ainakin kivaa, että mies ei ole yhtään vastaan tuota vauva-projektia vaan on valmis ryhtymään siihen vaikka saman tien. Se olen siis minä, joka on vielä empiväinen... Pitäisi varmaan lopettaa turha huolehtiminen ja luottaa siihen että asiat järjestyy sitten aikanaan. Jos vakityö menee sivu suun raskauden/oman vauvan vuoksi, niin sitten keksitään jotain muuta.

Viikonloppuja kaikille!

 

[kata]

Minäkin ilmoittaudun mukaan tähän ketjuun. Meillä keskenmeno takana kesäkuun alussa ja vielä ei ole ne yhdet kuukautiset tullut, joten ei vielä voida yrittää uutta. Mutta heti kun lupa on niin ehkäisy jätetään pois.

 

[vauvahaaveilija]

Siirränpä minäkin viestini tänne tuolta edelliseltä...


Heippa kaikille!

Täällä ilmoittautuu myös eräs kovan vauvakuumeen omaava! Täytän vuoden alusta 30 ja kohta alkaa ""paniikki"" iskeä..

Asia on vain vähän mutkikas, mieheni ei vielä halua...Viimeeksi kun puhuttiin asiasta hän sanoi, että ajatus lapsesta muutaman vuoden sisällä ahdistaa. Tästä lausahduksesta minä ahdistuin, en haluaisi enään tässä iässä odottaa kovinkaan montaa vuotta.. ja varsinkin kun on huomannut lähipiirissä, että se raskaaksi tuleminen ei ole itsestäänselvä asia...

Sitten on vielä tämä työprobleema. Olen vaihtamassa työtä ja on tarjottu määräaikasta vuoden pestiä, jonka jälkeen mahdollinen vakinaistaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että en missään tapauksessa voi nyt tulla raskaaksi, muuten vakityölle voi heittää hyvästit...mutta kun tämä ikä painaa ja kello tikittää....

Noh ei sitä lasta kuitenkaan ilman miehen suostumusta ja haluamista voi tehdä, joten on kai pakko odottaa. Ahdistaa vain se, että lääkäri joskus sanoi, että raskautuminen voi olla vaikeaa minulle, ja sehän vain vaikeutuu entisestään kun ikää tulee lisää...aargh!!

Että näin meillä

-K

 

[seilori]

Moikkis!
Nostelen vähän tätä ketjua, jotta jää tuo tynkä vähän varjoon .
Hmm, minä taidankin olla porukan nestori ellen peräti yli-ikäinen! Mietteet on kuitenkin aika samat kuin sinulla Vauvahaaveilija. Mies ei ole ihan intopinkeenä asiasta, vaikka olen tuonut vähän esille, että _mikään ei ole tässä maailmassa varmaa eikä etenkään minun raskauteni_... Nyt on kylläkin alkanut vähän suopeammin suhtautua.

Ja työ...mä ihan oikeasti haluaisin jo pois täältä töistä hetkeksi! Vaikka tiedän että äitiysLOMA ja hoitoVAPAA ovat toisaalta rankkaa aikaa. Mutta miljoonasti motivoivampaa kuin täällä kökkiminen.
(ja ennenkuin jollain kulmakarvat kohoavat niin pitää vielä korostaa: tottakai ykkössyy raskauden toivomiseen on oma lapsi, ei töistä poispääsy. Mutta on se ihan hyvä kakkos- tai kolmossyy kuitenkin

 

[Meemu]

Minäkin ajattelin vielä 5 vuotta sitten, etten kertakaikkiaan ""ehdi"" missään välissä niitä lapsia haluamaankaan, kun työ on niin tärkeää. Mutta kummasti se ajatusmaailma muuttuu. Nyt mietin vaan, että olen kohta 17 vuotta tehnyt töitä putkeen ja väliin opiskellutkin työn ohessa ja olen siihen rumbaan tällä hetkellä lopen kyllästynyt. Äitiys""loma"" olisi tervetullutta vaihtelua tähän hullunmyllyyn. Voisi keskittyä ihan niihin elämän perusasioihin ja unohtaa kuivan busineksen.

 

[Nucca]

Hei!
Minäkin täällä ikää 32 ja mies jokusen vuoden vanhempi. Kuume on kova...mutta ei niin helppoa tunnu olevan meilläkään ! Yritystä takana maaliskuusta saakka. Harmittaa kun ""kaikilla muilla"" tuntuu olevan niin helppoa että kun vaan pillerit jättää pois niin heti on raskaana... Mutta pidetään silti häntä pystyssä, kyllä se tärppi vielä tulee

 

[Nette]

Hei!
Ilmoittaudun myös mukaan tähän ketjuun, vaikka loma alkaakin enkä sitten kolmeen viikkoon pääse mukaan ... mutta jatketaan sitten elokuulla.

Miehelläni on ollut vauvakuume jo viitisen vuotta ja minä olen epäröinyt. Perustelin sillä että ei ennen ""vakityötä ja papin aamenta"". Molemmat on nyt saavutettu mutta vauvaa ei vaan näy ei kuulu.

Meillä on viikon päästä kaksivuotis-hääpäivä ja lasta ryhdyimme heti häiden jälkeen hankkimaan, mutta eipä se niin helppoa todellakaan näytä olevan. Aluksi ei kalenteria tullut pahemmin vilkuiltua mutta nyt viimeisen vuoden olemme yrittäneet osua ns. oikeisiin päiviin - ilman tulosta.

Tässä alkaa pikkuhiljaa aika ja toivo loppua. Mieheni on sanonut että hän ei lasta enää 4-kymppisenä halua ja tänä vuonna hän täytti jo 38. Itse olen 34, eli aika kuluu...

Toivon todella että kesälomalla saisimme työ- yms. stressin hävitettyä ja että vihdoin olisi meidän vuoromme.

Toivorikasta kesää kaikille!

 

[Lykkääminen ei kannata]

Vauvahaaveilija: Meillä mies ei halunnut lasta, vaan lykkäsi ja lykkäsi hankintaa (useampia vuosia). Lopulta, kun täytin 30, niin ""kypsähdin"" ja sanoin, että asia pitäisi nyt ratkaista tai lähden kävelemään. Mies suostui. Lopputuloksena, että tällä hetkellä 1,5 vuoden yrityksen jälkeen ei ole tärpännyt kertaakaan ja ikää tulee vain joka päivä lisää. Mies on kyllä nyt täysillä mukana ja tutkimuksetkin on aloitettu.

Eli kuten sanoit raskaaksi tuleminen ei ole itsestäänselvä asia ja liian lykkäämisen riskinä voi olla, että ei saa vauvelia ollenkaan...?

 

[vauvahaaveilija]

ta: joo tuota pelkäänkin, että parhaat ajat kuluvat ohi ja myöhemmin voi olla myöhäistä... Olen yrittänyt keskustella rakentavasti (en missään tapauksessa ole ahdistanut miestäni asialla) ja yrittää löytää syytä miksi hän ei vielä halua lasta. Ikääkin on jo reippaasti yli kolmenkymmenen.

Ajattelin nyt rauhassa katsoa tuon työjutun ja sit kun jossain vaiheessa (mahd. ensi syksynä) se vakipaikka tulee (toivottavasti... ) Niin sit on kyllä jo korkea aika laittaa kovaa kovaa vastaan. En voi luopua omista unelmista toisen takia. Vauva asia on kuitenkin niin iso juttu, ja en missään tapauksessa olisi vapaaehtoisesti lapseton. Eri asia on jos luoja ei meille lasta suo...
Ja jos ei sit ensi syksynä toinen halua lasta tai pysty sanomaan juuta taikka jaata, täytyy alkaa miettimään toisia vaihtoehtoja mitä en missään tapauksessa haluaisi. Rakastan miestäni valtavasti.

Tsemiä valtavasti teille yritykseen, pidän täällä peukkuja teille!!

-K

 

[Illuusia]

Mä tulen mukaan, vaikka tällä viikolla kaiketi lähdenkin mökille ja olen sitten jonkin aikaa pois koneelta.

Ikää on sekä mulla että miehellä 29. Nyt lähtee 5.yrityskierto (kp 4/24-28), ja toiveet tän kierron suhteen kovat, mutta ei paineet eikä stressi. Otetaan kesälomalla kevyesti ja rakastellaan paljon, toivottavasti tulosta syntyy! Eka yrityskierto pääty meillä plussaan ja varhaiseen keskenmenoon.

Mulla on vakityö ja ihan mukava ja mielenkiintoinen sellainen, mutta silti samansuuntaiset mietteet kuin Seilorilla. Äkkiä pois duunista! Eikä se tosiaan ole syy lapsentekoon vaan niinpäin, että tää valtaisa vauvakuume on saanut työn tuntumaan melko merkityksettömältä. Niin paljon mielummin hoitaisin kotona vauvaa ja kotia!

 

[tilli]

Heippa,
Voi kyllä kuullostaa tutulta. Meilläkin yritystä ei tosin kauheen aktiivista kohta pari vuotta. Mies 37 ja minä 32 ja alkaa tuntua siltä että aika tosissaan juoksee eteenpäin. Pitäis varmaan ruveta tekemään asioille jotakin, mutta jotenkin tuntuu siltä, että kaikki ""paukut"" ei oo vielä käytetty ja erilaiset hoitomuodot tuntuu aika rankoilta. Nyt ollaan lähdössä kesälomille, mut palaillaan elokuussa. Jospa toi loma vaikka vähän relais ja silleen...
Lykkyä pyttyyn kaikille!

 

[marja]

Satunnaisena kesäkausipalstailijana ilmoittaudun minäkin mukaan, kun jutut tuntuvat sopivan itselle mitä parhaimmin ja välillä kaipaa samassa tilanteessa olevien juttuseuraa.

Itse olen 34, aviomies 32, lapsi olisi saanut tulla jo puolitoista vuotta. Pitkään jahkaamisen ja vetkuttelun jälkeen mies hyväksyi ajatuksen. On toki aina ollut sitä mieltä, että lapsia jossain vaiheessa, mutta koskaan ei ollut sopiva aika. Nyt ollaan ehditty jo käymään tutkimuksissakin. Selittämätön lapsettomuus, mutta tällä tietoa voisin kuitenkin tulla raskaaksi.

Nyt sitten alkaa olla jo vähän epätoiviselta kuulostavia juttuja menossa. Shiatsua. Soijatuotteita maitotuotteiden sijaan. Eilen ajattelin jo ostaa greippimehua, mutta mä en oikeestaan pidä siitä, joten vielä ainakin jäi kauppaan.

Mutta niin olen päättänyt, että en ""pakota"" itseäni unohtamaan ja relaamaan, vaikka kaikki sanoo, että pitäis. Kun en siinä kuitenkaan onnistu, asia on niin iso ja tärkeä.

 

[Pioni]

Kuulostaa niin tutulle niin tutulle...d Minä 32-v ja tuore aviomies 34-v ollaan nyt tasan vuosi yritetty vaavelia, mutta ei vaan kuulu. Jossain vaiheessa mulle tuli jo niin hirvee paniikki ja ajatus siitä että me ei saada ikinä lasta ja ravasin gynellä ja luin kaikenlaisia lapsettomuusjuttuja. No tietty toi ""pieni"" sressinpoikanen ei tee hyvää yritykselle mutta minkäs voit kun toive ja halu omalle käärölle on niiiin kova.
Viime kerrolla olin jo 99% varma että nyt tärppäs (oli erillaisia oireita kun aikaisemmin), mutta isolla rytinällä tultiin taas kerran alas. Jos sitten seuraavalla kerralla...