4-vuotiaan käytös, onko huolestuttavaa?

[jenna]

AP, kehottaisin sinua hakeutamaan neuvolan tai lääkärin kautta lähetteellä neuropolille. Yleensä disgnooseja ei edes tehdä kun vasta vajaa 6vuotiaille.

Itselläni on anhd- lapsi.

Kävimme 2vuotta neurtopolilla, useissa testeissä, perhetapaamisissa sairaaloissa , kaikki tutkimnukset tehtiin sairaalassa ja sitten vasta tuli diagnoosi mutta on jos tossa iässä hyvä alkaa tutkituttaa.

 

[jenna]

AP, kehottaisin sinua hakeutamaan neuvolan tai lääkärin kautta lähetteellä neuropolille. Yleensä disgnooseja ei edes tehdä kun vasta vajaa 6vuotiaille.

Itselläni on anhd- lapsi.

Kävimme 2vuotta neurtopolilla, useissa testeissä, perhetapaamisissa sairaaloissa , kaikki tutkimnukset tehtiin sairaalassa ja sitten vasta tuli diagnoosi mutta on jos tossa iässä hyvä alkaa tutkituttaa.

sori , näooäin virhe siis adhd.

 

[ap]

Kiitos jälleen tuesta ja kokemuksistanne.
Tää on vaan jotenkin niin hämäävää, esim. tänään on taas ollut sitten sellainen päivä että kaikki on sujunut hyvin, ja poika on käyttäytynyt ihan "normaalisti", myös ihmisten ilmoilla. Leikkipaikassa otti heti kontaktia tytön kanssa ja leikkivät, poika jutteli ja kyseli tytöltä asioita. Ja sitten ite alkaa miettimään, että jospa hän onkin "vaan" vilkas, tai normaalia vilkkaampi siis? Äh, vaikeaa :/

 

[eräs äiti]

minun lapsellani on klassinen keskivaikea autismi. hän on puhumaton ja ymmärtämätön ja saattaa tehdä itselleen tai muille vaarallisia juttuja, täysin valvottava, ymmärryys siis puutuu. Mutta hän ei osaa kuisata toisia eikä siis osaa kiusallaan tehdä mitään.

Tuo ap, n juttu kuulostaa siltä, että jotain on kyllä pielkessä. Autismia voi olla monentyyppistä, ehkä kyse aspergeristä, sekin autismiksi luetaan. Tai adhd. Mutta tutkimuksii!!

 

[ap]

minun lapsellani on klassinen keskivaikea autismi. hän on puhumaton ja ymmärtämätön ja saattaa tehdä itselleen tai muille vaarallisia juttuja, täysin valvottava, ymmärryys siis puutuu. Mutta hän ei osaa kuisata toisia eikä siis osaa kiusallaan tehdä mitään.

Tuo ap, n juttu kuulostaa siltä, että jotain on kyllä pielkessä. Autismia voi olla monentyyppistä, ehkä kyse aspergeristä, sekin autismiksi luetaan. Tai adhd. Mutta tutkimuksii!!

Minkä ikäisenä teidän lapsella tehtiin diagnoosi?

 

[Kotilohikäärme h:na]

Musta lapsesi kuulostaa näin äkkiseltään ihan mun kaverin pojalta jolla diagnosoitiin jo pienenä paha adhd.
Ujostelee ja hankalasti tulee toimeen muiden kanssa. Keskittyy piirtämiseen ja nykyään tietsikkapeleihin. Tuo "ilkeyskin" täsmää.
Kannattaa tutkituttaa heti, koska mitä aiemmin saa apua, sen nopeammin helpottaa.
Kaverin pojalla aloitettiin muistaakseni 4-vuotiaana. Moneen otteeseen ovat käyneet sairaalassa "leikkimässä" ym. Aika rankkaa mutta on helpottanut. Lapsi ja vanhemmat ovat saaneet sieltä välineet arjessa selviämiseen.
Älä luovuta! Voimia!

 

[ap]

Musta lapsesi kuulostaa näin äkkiseltään ihan mun kaverin pojalta jolla diagnosoitiin jo pienenä paha adhd.
Ujostelee ja hankalasti tulee toimeen muiden kanssa. Keskittyy piirtämiseen ja nykyään tietsikkapeleihin. Tuo "ilkeyskin" täsmää.
Kannattaa tutkituttaa heti, koska mitä aiemmin saa apua, sen nopeammin helpottaa.
Kaverin pojalla aloitettiin muistaakseni 4-vuotiaana. Moneen otteeseen ovat käyneet sairaalassa "leikkimässä" ym. Aika rankkaa mutta on helpottanut. Lapsi ja vanhemmat ovat saaneet sieltä välineet arjessa selviämiseen.
Älä luovuta! Voimia!

Kiitos tästäkin!

 

[Kotilohikäärme]

Musta lapsesi kuulostaa näin äkkiseltään ihan mun kaverin pojalta jolla diagnosoitiin jo pienenä paha adhd.
Ujostelee ja hankalasti tulee toimeen muiden kanssa. Keskittyy piirtämiseen ja nykyään tietsikkapeleihin. Tuo "ilkeyskin" täsmää.
Kannattaa tutkituttaa heti, koska mitä aiemmin saa apua, sen nopeammin helpottaa.
Kaverin pojalla aloitettiin muistaakseni 4-vuotiaana. Moneen otteeseen ovat käyneet sairaalassa "leikkimässä" ym. Aika rankkaa mutta on helpottanut. Lapsi ja vanhemmat ovat saaneet sieltä välineet arjessa selviämiseen.
Älä luovuta! Voimia!

Kiitos tästäkin!

Lisäisin ehkä vielä että tuo "ilkeys" on ajan mittaan helpottanut kun on saanut päiväkotiin/eskariin/kouluun henk.koht avustajan joka on "opettanut" kuinkan toisten kanssa ollaan. Vahtinut koko ajan vierestä ettei vie muilta leikkikaluja ja opettanut miten ollaan. Nyt 9-vuotiaana ei tarvitse enää henkilökohtaista avustajaa, toki luokassa on paljon avustajia. Tulee jo ihan hyvin toimeen muiden kanssa, joskaan kovin sosiaalinen ei ole ja riitaa voi tulla ehkä helpommin kuin muilla, mutta ei nyt ihan päätön enää ole. Syö lääkkeitä, mutta vain koulussa. Kotona saa häröillä rauhassa sen vähän mitä sekoilee kun ei ole niin hankala enää.
Varmasti pojalle itselleenkin on helpoitus tietää mikä on vikana ja se ettei hän ole ilkeä, vaan asia on korjattavissa. Isoin ongelma tuolla kaverillani on ollut muiden aikuisten suhtautuminen lapseen. Ja löytää ne aikuiset jotka kääntävät asiat ovelasti positiivisiksi. hän on saanut "potkut" perhepäivähoidosta, pari hoitajaa on lähtenyt hermolomalle... Ja suojella lasta siltä että muut ihan suinpäin sanovat häntä ilkeäksi, jolloin hänkin uskoo siihen. tämä poika mm. pienenä esitteli itsensä hiekkalaatikolla: "moi mä oon ***** ja mä oon vähän ilkeä. Että muut osaa sitten varautua :'(

 

[ap]

Musta lapsesi kuulostaa näin äkkiseltään ihan mun kaverin pojalta jolla diagnosoitiin jo pienenä paha adhd.
Ujostelee ja hankalasti tulee toimeen muiden kanssa. Keskittyy piirtämiseen ja nykyään tietsikkapeleihin. Tuo "ilkeyskin" täsmää.
Kannattaa tutkituttaa heti, koska mitä aiemmin saa apua, sen nopeammin helpottaa.
Kaverin pojalla aloitettiin muistaakseni 4-vuotiaana. Moneen otteeseen ovat käyneet sairaalassa "leikkimässä" ym. Aika rankkaa mutta on helpottanut. Lapsi ja vanhemmat ovat saaneet sieltä välineet arjessa selviämiseen.
Älä luovuta! Voimia!

Kiitos tästäkin!

Lisäisin ehkä vielä että tuo "ilkeys" on ajan mittaan helpottanut kun on saanut päiväkotiin/eskariin/kouluun henk.koht avustajan joka on "opettanut" kuinkan toisten kanssa ollaan. Vahtinut koko ajan vierestä ettei vie muilta leikkikaluja ja opettanut miten ollaan. Nyt 9-vuotiaana ei tarvitse enää henkilökohtaista avustajaa, toki luokassa on paljon avustajia. Tulee jo ihan hyvin toimeen muiden kanssa, joskaan kovin sosiaalinen ei ole ja riitaa voi tulla ehkä helpommin kuin muilla, mutta ei nyt ihan päätön enää ole. Syö lääkkeitä, mutta vain koulussa. Kotona saa häröillä rauhassa sen vähän mitä sekoilee kun ei ole niin hankala enää.
Varmasti pojalle itselleenkin on helpoitus tietää mikä on vikana ja se ettei hän ole ilkeä, vaan asia on korjattavissa. Isoin ongelma tuolla kaverillani on ollut muiden aikuisten suhtautuminen lapseen. Ja löytää ne aikuiset jotka kääntävät asiat ovelasti positiivisiksi. hän on saanut "potkut" perhepäivähoidosta, pari hoitajaa on lähtenyt hermolomalle... Ja suojella lasta siltä että muut ihan suinpäin sanovat häntä ilkeäksi, jolloin hänkin uskoo siihen. tämä poika mm. pienenä esitteli itsensä hiekkalaatikolla: "moi mä oon ***** ja mä oon vähän ilkeä. Että muut osaa sitten varautua :'(

Voi ei Paljon on poikasi joutunut kärsimään. Aikuisten pitäisi olla aikuisia, mutta liian usein näkee heitä jotka alentuvat sinne lapsen tasolle.

Meidän poika ei kuitenkaan ole muille ilkeä, ainoastaan sisaruksilleen. Kerhossa käyttäytyy, ei ole väkivaltainen eikä vie leluja toisilta. Mutta ei muuten vaan jaksa keskittyä leikkeihin. Ainoastaan ohjatut toiminnat jaksaa olla, lähtee innoissaan mukaan askarteluihin, laululeikkeihin ym., mutta sitten vapaan leikin aikaan turhautuu.