4v ei syö itse.HUOH!

[epätoivoinen]

Mitä tehä kun tommonen lähes nelvän vanha kovakallonen omapäinen jästipää poika ei suostu syömään ite. On kokeiltu lahjomiset, uhkailut, välinpitämättömyys ja kaikki maan ja taivaan väliltä. Ollut aina todella huono syömään itse. Edes pienenä ei laittanut mitään suuhunsa. Kaikki pienet tavaratkin sai ihan rauhassa olla lattialla, ei laittanut mitään suuhunsa.

Mitä mä teen ton kanssa. Kerran oli kaksi päivää syömättä kun lakattiin syöttämästä sitä. Mutta sitä kitinää ja rutinaa ei sitten enää kestänyt. Välillä on tehty niin, että laitettu ruoka haarukkaan/lusikkaan ja siitä on sitten laps ite laittanut suuhunsa. Mutta nyt on menny ihan mahottomaksi. Tuossa se on nytkin istunu kohta tunnin eikä syö ite. Eilen ei syöny paljon mitään ja tänäänkin vaan näykkinyt.

Välipaloja ei juuri saa, eikä mitään herkkuja, silti ilmoittaa että "EN SYÖ ITE".
Auttakaa nyt mua!?

 

[Kinela]

Anna olla sitten syömättä. Kyllä alkaa syödä varmasti, kun nälkä tulee. Pidä sylissä muuna aikana paljon, kun ette ole syömässä. Haluaa syöttämisellä huomioo ja meillä 4v on temppuillu kans, vaikka täyttää kohta 5! Pitää vaan olla johdonmukainen.

 

[Williviini]

Mene lapsesi kanssa lekuriin.

Tosin olet provo, joten voit pitää lapsesi syömättä vaikka viikon. ehkä se sitten syö, jos ei ole nälkään kuollut.

 

[vieras]

Osa-aikasena päivähoitoon tai kerhoon, jossa syödään edes välipalaa! Kaverien mallista oppii.

 

[mä]

no jos se ruokailu saa sut noin hermoilemaan niin kai se poika vaistoaa tollasen...luultavammin olet kovemminkin uhkaillut yms poikaa syömään.
ehkä kannattais miettiä miksi poika haluaa yhtäkkiä ollakkin vauva eli saada sun huomiosi. Jos tunteekin olevansa "ilmaa"?
En tiedä,kunhan heittelen tälläsiä ilmoille.Mutta en ainakaan tekis mitää isoa numeroa tuosta syömisestä,jos tosiaan lopettaa syömisen kokonaan niin sitten neuvolaan mutta teette sitä ennen ruokailusta hauskanjutun jne.

 

[ap]

Mene lapsesi kanssa lekuriin.

Tosin olet provo, joten voit pitää lapsesi syömättä vaikka viikon. ehkä se sitten syö, jos ei ole nälkään kuollut.

Ja millähän sinä nyt tämän sitten päättelit että ole provo. Olet täysin tervetullut meille toteamaan tämän tilanteen ihan vaikka itse. Jotenka kiitos vaan näppärästä neuvosta, auttaa varmasti... *huoh*

Minä en vaan jaksa käsittää, että jos tänne ihminen tulee oikeasti kysymään neuvoa vaikeaan tilanteeseen niin on heti provo....

Ja, kyllä voisin antaa olla vaikka syömättä viikon jos tuo sillä alkaisi syömään, mutta niinku sanoin niin kahden päivän jälkeen oli kitinä ja kätinä niin suurta, ettei sitä enää jaksanut, enkä enää uskaltanutkaan lapsen olla syömättä.

 

[Ongelmasyömärin äiti]

Syömättä jättäminen ei ole ratkaisu ongelmaasi. Meidän 4v ei vieläkään syö kotona itse, ellei sattumalta katso samaan aikaan televisiota tms. Muuten joudutaan aina syöttämään ja syötön aikana hämäämään lasta jollain niin että hän ei huomaa syövänsä.
Lapsella oli hyvin paha refluksitauti lapsena ja vaikka kuinka ravintoterapeutti sanoi, että karkeaa ruokaa pitää antaa niin tuli se aina ylös. Puheterapeutti oli ainoa, joka meidän tilanteessame auttoi ja hänen ohjeillaan sitten saatiin 3v lapsi syömään jotain muuta, kuin ihan sileää sosetta.

Koska olemme ihan samanlaisessa tilanteessa, olleet vielä pahemmassa sillä uhka letkuruokinnasta on leijunut koko ajan yllä, suosittelen konsultaatiota puheterapeutille ja siihen saakka lapsen syöttämistä. Tuo suuhun viemättömyys viittaa kovasti suun alueen motoriikan ongelmiin.
Meillä ongelma siis oli ei suunkäyttötaidossa, vaan siinä että jokainen kurkusta alas menevä ruokapalanen sattui refluksitaudin vaurioittamaa ruokatorvea ja syömisestä tuli hyvin vastenmielinen ja kivulias tapahtuma.

 

[ap]

no jos se ruokailu saa sut noin hermoilemaan niin kai se poika vaistoaa tollasen...luultavammin olet kovemminkin uhkaillut yms poikaa syömään.
ehkä kannattais miettiä miksi poika haluaa yhtäkkiä ollakkin vauva eli saada sun huomiosi. Jos tunteekin olevansa "ilmaa"?
En tiedä,kunhan heittelen tälläsiä ilmoille.Mutta en ainakaan tekis mitää isoa numeroa tuosta syömisestä,jos tosiaan lopettaa syömisen kokonaan niin sitten neuvolaan mutta teette sitä ennen ruokailusta hauskanjutun jne.

Ei se halua "yhtäkkiä" olla vauva. Tämä tilanne on ollut ihan koko ajan. Eli siis ei ole oikeastaan koskaan syönyt itse. On yritetty sitäkin, että ollaan välinpitämättömiä, eli ei nosteta syömisestä mitään numero. Sitten on poika vaan syömättä... Ja on koitettu, että jos syö reippaasti niin ehditään sitten tekemään kaikkea kivaa ja hauskaa..

 

[Jätkä]

Lapsi ei itseään nälkään tapa, se on varma. eli kyllä varmasti alkaa syömään itse, kun huomaa ettei temppuilu nyt ainakaan tuolla tavalla huomiota hänelle anna.

 

[Raidallinen tiikeri]

Mene lapsesi kanssa lekuriin.

Tosin olet provo, joten voit pitää lapsesi syömättä vaikka viikon. ehkä se sitten syö, jos ei ole nälkään kuollut.

Miks ois provo? voihan tollasta tapahtua oikeestikkin.

 

[mä]

no jos se ruokailu saa sut noin hermoilemaan niin kai se poika vaistoaa tollasen...luultavammin olet kovemminkin uhkaillut yms poikaa syömään.
ehkä kannattais miettiä miksi poika haluaa yhtäkkiä ollakkin vauva eli saada sun huomiosi. Jos tunteekin olevansa "ilmaa"?
En tiedä,kunhan heittelen tälläsiä ilmoille.Mutta en ainakaan tekis mitää isoa numeroa tuosta syömisestä,jos tosiaan lopettaa syömisen kokonaan niin sitten neuvolaan mutta teette sitä ennen ruokailusta hauskanjutun jne.

Ei se halua "yhtäkkiä" olla vauva. Tämä tilanne on ollut ihan koko ajan. Eli siis ei ole oikeastaan koskaan syönyt itse. On yritetty sitäkin, että ollaan välinpitämättömiä, eli ei nosteta syömisestä mitään numero. Sitten on poika vaan syömättä... Ja on koitettu, että jos syö reippaasti niin ehditään sitten tekemään kaikkea kivaa ja hauskaa..

ahaa,no kyllä mä sitten kävisin neuvolassa tai lääkärillä,jospa siellä suussa tai muualla on jotakin sellasta,ettei syöminen voikkaan olla mukavaa.
Tsemppejä.

 

[Ongelmasyömärin äiti]

Unohdin vielä sanoa, että mekin kokeilimme sitä syömättömyyttä. Mutta sen jälkeen kun lapsi on kuukauden syömäti ja laihtuu 10-15% painostaan, emme enää uskaltaneet sitä kokeilla.
Parempi on se, että pituus ja paino ovat taas nousseet sieltä -2 käyriltä 0-käyrän tuntumaan ja letkun laittamisesta ei puhuta. Syötettäköön lasta sitten kouluikään asti kotona.

 

[Maura]

jos elimelliset syyt on poissulettuja nii sit oisin Jätkön kans samoila linjoila. Meillä aikoinaa kun letkruolkinnasta pois opeteltii oli viikon jakso mitä seurattii ruuan alasmenemisen suhteen. Nesteet asia erikseen

 

[vieras]

onpa kyllä kummallista ettei pojallasi ole koskaan ollut mitään mielenkiintoa syödä itse. Meillä tuo 2 vuotias tyttö ei anna syöttää mitään muuta viiliä.. Oma äitini on kyllä sanonut että minun veljeni ovat olleet tosi laiskoja syömään itse, olisivat syötätyttäneet itsensä vaikka kuinka vanhaksi. Eli saattaa kyllä olla laiskuuttakin..? Oletko esim. neuvolassa maininnut asiasta? Tai sitten tosiaan jollein terapeutille, niinkuin joku mainitsi? Ymmärrän kyllä että on rasittavaa tuollainen vetkuttelu.. Toivon että asiaanne tulee vielä ratkaisu!

 

[minävaan]

minusta on aivan kamalaa,että neuvoksi annetaan että jätä ilman ruokaa lapsesi!tai se haluaa olla pomo!
Haloo! ehkä mä olen sit ylihuolehtivainen mutta en ikinä lähtis tollaselle linjalle,kyllä ne keinot löytyy "pehmeämminkin" ja toisaalta jos lapsi ei vaan syö,mutta muut asiat sujuu kivasti niin tusin se lapsi haluaa olla pomo vain ruokapöydässä.
Mä en oikeasti tajua,minusta tuo on julmaa!!!

 

[weballergy]

minusta on aivan kamalaa,että neuvoksi annetaan että jätä ilman ruokaa lapsesi!tai se haluaa olla pomo!
Haloo! ehkä mä olen sit ylihuolehtivainen mutta en ikinä lähtis tollaselle linjalle,kyllä ne keinot löytyy "pehmeämminkin" ja toisaalta jos lapsi ei vaan syö,mutta muut asiat sujuu kivasti niin tusin se lapsi haluaa olla pomo vain ruokapöydässä.
Mä en oikeasti tajua,minusta tuo on julmaa!!!

Äkkiäpä se lapsi sen tajuaa, että saa pompoteltua vanhempiaan kun on vaan syömättä. Sitten jättää pukematta, siivoamatta jälkensä jne. Jos lapselle tarjotaan joka päivä ruokaa, niin hän aivan varmasti syö kun nälkä on. Jos siis on terve lapsi, eikä ole mitään terveydellistä estettä, niinkuin jollakin joka aikaisemmin kirjoitti.

 

[mie]

Ootteko kokeillu tarrapalkintoa hyvin syödystä ateriasta tai alkuun vaikka lusikallisista? Syökö sormiruokaa? Onko hän ainoa lapsi, vai syövätkö muut lapsenne itse? Entä pukeeko lapsi itse vai puetteko häntä?

Olette varmasti jutelleet hänelle rauhallisesti ja kertoneet, että tämmöiset asiat tulee harjoitella lapsena, että osaa sitten. Että se on osa isoksikasvamista ja tuommoiset taidot on hienoa osata. Itse olen lapselleni (3,5v) mm. pukeutumisen suhteen jutellut, että tämmöiset ikävätkin asiat kuuluu vain jokaisen harjoitella ja opetella ja että äiti olis tosi epäonnistunut kasvatustyössään, jos ei saisi sinua oppimaan. (Älä syyllisty tuosta lauseesta, meillä se vaan on tehonnut)

 

[Ongelmasyömärin äiti]

Ei, en ole alkuperäinen. Lapsellamme on fyysinen vika miksi syöminen on hänelle vaikeaa. Olemme nykytilanteesta onnellisia, lapsemme voi syödä jo karkeaa ruokaa ja pystyy pureksimaan ateriansa. Eteenpäin on koko ajan menty mutta mikäli lapsi vasta 3,5-vuotiaana on pystynyt nielemään karkeaa ruokaa kestää pitkään että saavutetaan 'normaali' kehitys ruokailussa. Tämä tarkoittaa suun hienomotoriikkaa pureskelussa sekä käsien käyttöä (veitsi ja haarukka). Lisäksi jokainen uusi ruokalaji siihen 5 ruokalajin listaan mikä tähän asti on ollut käytössä on pitkällisen työn tulos.

Voin kertoa, että olemme todella hyvässä jamassa siihen mitä tilanne oli vuosi sitten. Nykyisin lapsi jo pystyy kertomaan, että haluaa syödä eikä ruokailuun liittyvän kivun pelko lamauta hengitystä.

 

[mävaan]

Ootteko kokeillu tarrapalkintoa hyvin syödystä ateriasta tai alkuun vaikka lusikallisista? Syökö sormiruokaa? Onko hän ainoa lapsi, vai syövätkö muut lapsenne itse? Entä pukeeko lapsi itse vai puetteko häntä?

Olette varmasti jutelleet hänelle rauhallisesti ja kertoneet, että tämmöiset asiat tulee harjoitella lapsena, että osaa sitten. Että se on osa isoksikasvamista ja tuommoiset taidot on hienoa osata. Itse olen lapselleni (3,5v) mm. pukeutumisen suhteen jutellut, että tämmöiset ikävätkin asiat kuuluu vain jokaisen harjoitella ja opetella ja että äiti olis tosi epäonnistunut kasvatustyössään, jos ei saisi sinua oppimaan. (Älä syyllisty tuosta lauseesta, meillä se vaan on tehonnut)

eihä toi voi olla totta..oletko sanonut lapselles noin että sitten äiti on epäonnistunut... ei taivahan vallat millasta porukkaa tääl on.

 

[weballergy]

Ei, en ole alkuperäinen. Lapsellamme on fyysinen vika miksi syöminen on hänelle vaikeaa. Olemme nykytilanteesta onnellisia, lapsemme voi syödä jo karkeaa ruokaa ja pystyy pureksimaan ateriansa. Eteenpäin on koko ajan menty mutta mikäli lapsi vasta 3,5-vuotiaana on pystynyt nielemään karkeaa ruokaa kestää pitkään että saavutetaan 'normaali' kehitys ruokailussa. Tämä tarkoittaa suun hienomotoriikkaa pureskelussa sekä käsien käyttöä (veitsi ja haarukka). Lisäksi jokainen uusi ruokalaji siihen 5 ruokalajin listaan mikä tähän asti on ollut käytössä on pitkällisen työn tulos.

Voin kertoa, että olemme todella hyvässä jamassa siihen mitä tilanne oli vuosi sitten. Nykyisin lapsi jo pystyy kertomaan, että haluaa syödä eikä ruokailuun liittyvän kivun pelko lamauta hengitystä.

Hienoa että teillä nykyään asiat paremmin
Tässä ap:n tapauksessa poika on kuitenkin joskus syönyt reippaasti ja nyt taas ei. Eli en kuitenkaan heti uskoisi, että kyse on mistään sairaudesta.

 

[mie]

Ootteko kokeillu tarrapalkintoa hyvin syödystä ateriasta tai alkuun vaikka lusikallisista? Syökö sormiruokaa? Onko hän ainoa lapsi, vai syövätkö muut lapsenne itse? Entä pukeeko lapsi itse vai puetteko häntä?

Olette varmasti jutelleet hänelle rauhallisesti ja kertoneet, että tämmöiset asiat tulee harjoitella lapsena, että osaa sitten. Että se on osa isoksikasvamista ja tuommoiset taidot on hienoa osata. Itse olen lapselleni (3,5v) mm. pukeutumisen suhteen jutellut, että tämmöiset ikävätkin asiat kuuluu vain jokaisen harjoitella ja opetella ja että äiti olis tosi epäonnistunut kasvatustyössään, jos ei saisi sinua oppimaan. (Älä syyllisty tuosta lauseesta, meillä se vaan on tehonnut)

eihä toi voi olla totta..oletko sanonut lapselles noin että sitten äiti on epäonnistunut... ei taivahan vallat millasta porukkaa tääl on.

Kiitos rakentavasta kommentistasi, kyllä vain olen sanonut ja asiallisesti sen perustellut.

 

[ap]

Syömättä jättäminen ei ole ratkaisu ongelmaasi. Meidän 4v ei vieläkään syö kotona itse, ellei sattumalta katso samaan aikaan televisiota tms. Muuten joudutaan aina syöttämään ja syötön aikana hämäämään lasta jollain niin että hän ei huomaa syövänsä.
Lapsella oli hyvin paha refluksitauti lapsena ja vaikka kuinka ravintoterapeutti sanoi, että karkeaa ruokaa pitää antaa niin tuli se aina ylös. Puheterapeutti oli ainoa, joka meidän tilanteessame auttoi ja hänen ohjeillaan sitten saatiin 3v lapsi syömään jotain muuta, kuin ihan sileää sosetta.

Koska olemme ihan samanlaisessa tilanteessa, olleet vielä pahemmassa sillä uhka letkuruokinnasta on leijunut koko ajan yllä, suosittelen konsultaatiota puheterapeutille ja siihen saakka lapsen syöttämistä. Tuo suuhun viemättömyys viittaa kovasti suun alueen motoriikan ongelmiin.
Meillä ongelma siis oli ei suunkäyttötaidossa, vaan siinä että jokainen kurkusta alas menevä ruokapalanen sattui refluksitaudin vaurioittamaa ruokatorvea ja syömisestä tuli hyvin vastenmielinen ja kivulias tapahtuma.

Hmm.. meilläkin oli pienenä ongelmana se, että kaiken piti olla sileää mössöä. Tuossa vähän reilu 2 vuotiaana rupesi sitten menemään alas jotain "klönttejä". Oliko teidän lapsella puheessa ongelmia? Meillä on jonkin verran, välillä ei tahdo itsekkään saada selvää mitä poika puhuu. Neuvolan mukaan puheen kehitykseen puututaan vasta 5 vuotiaana. Miten puheterapeutti teitä auttoi? Mitenkä saitten diagnoosin refluksitautiin? Tiedätkö voidaanko se todeta jälkeenpäin? Miten pääsit puheterapeutin juttusille?

 

[Aamu Uninen]

Ei, en ole alkuperäinen. Lapsellamme on fyysinen vika miksi syöminen on hänelle vaikeaa. Olemme nykytilanteesta onnellisia, lapsemme voi syödä jo karkeaa ruokaa ja pystyy pureksimaan ateriansa.

Voin kertoa, että olemme todella hyvässä jamassa siihen mitä tilanne oli vuosi sitten. Nykyisin lapsi jo pystyy kertomaan, että haluaa syödä eikä ruokailuun liittyvän kivun pelko lamauta hengitystä.

Tämä on tietysti aivan eri tilanne. Hienoa, että nyt on jo hyvin asiat

 

[vieras]

Ootteko kokeillu tarrapalkintoa hyvin syödystä ateriasta tai alkuun vaikka lusikallisista? Syökö sormiruokaa? Onko hän ainoa lapsi, vai syövätkö muut lapsenne itse? Entä pukeeko lapsi itse vai puetteko häntä?

Olette varmasti jutelleet hänelle rauhallisesti ja kertoneet, että tämmöiset asiat tulee harjoitella lapsena, että osaa sitten. Että se on osa isoksikasvamista ja tuommoiset taidot on hienoa osata. Itse olen lapselleni (3,5v) mm. pukeutumisen suhteen jutellut, että tämmöiset ikävätkin asiat kuuluu vain jokaisen harjoitella ja opetella ja että äiti olis tosi epäonnistunut kasvatustyössään, jos ei saisi sinua oppimaan. (Älä syyllisty tuosta lauseesta, meillä se vaan on tehonnut)

eihä toi voi olla totta..oletko sanonut lapselles noin että sitten äiti on epäonnistunut... ei taivahan vallat millasta porukkaa tääl on.

Jos mä alkaisin selittää tollasia meidän 4v uhmaikäiselle ruokapöydässä, jäis varmaan suu auki katsomaan eikä söis senkään vertaa...
Lapsi on lapsi ja aikuisen pitäisi myös pysyä omassa kastissaan..

 

[mie]

Ootteko kokeillu tarrapalkintoa hyvin syödystä ateriasta tai alkuun vaikka lusikallisista? Syökö sormiruokaa? Onko hän ainoa lapsi, vai syövätkö muut lapsenne itse? Entä pukeeko lapsi itse vai puetteko häntä?

Olette varmasti jutelleet hänelle rauhallisesti ja kertoneet, että tämmöiset asiat tulee harjoitella lapsena, että osaa sitten. Että se on osa isoksikasvamista ja tuommoiset taidot on hienoa osata. Itse olen lapselleni (3,5v) mm. pukeutumisen suhteen jutellut, että tämmöiset ikävätkin asiat kuuluu vain jokaisen harjoitella ja opetella ja että äiti olis tosi epäonnistunut kasvatustyössään, jos ei saisi sinua oppimaan. (Älä syyllisty tuosta lauseesta, meillä se vaan on tehonnut)

eihä toi voi olla totta..oletko sanonut lapselles noin että sitten äiti on epäonnistunut... ei taivahan vallat millasta porukkaa tääl on.

Jos mä alkaisin selittää tollasia meidän 4v uhmaikäiselle ruokapöydässä, jäis varmaan suu auki katsomaan eikä söis senkään vertaa...
Lapsi on lapsi ja aikuisen pitäisi myös pysyä omassa kastissaan..

Jaa no se on teillä se. Itse tunnet lapsesi parhaiten ja minä omani. Hän kyllä ymmärtää, kun selitän, että on äidin tehtävä opettaa pukemaan ja että se asia tulee opetella nyt. Ja että jos lapsi ei koskaan oppis sitä (siis jos normaali, terve) niin äitinä olisin epäonnistunut. Mutta mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia, meillä on järkipuhe aina tehonnut tuohon poikaan perustelujen kanssa.