V
vierailija
Vieras
Pelkään etten kykene tuntemaan enää mitään muuta kuin tuskaa ja pelkään etten näe ulospääsyä. Rikkinäinen perhe, huono maine, kiusaaminen, sairaudet, väkivaltaiset miehet, köyhyys... Mä en osaa mitään muuta kuin vesittää elämääni ja samaan aikaan olen ihmisenä voimakastahtoinen mutta en silti pärjää elämässä, enkä saa lapsena tehtyjä virheitä anteeksi! Samaan aikaan mietin että ei minun kaltaiset kohtalot lopu niin kauan kun on empatiakyvyttömiä ihmisiä olemassa, en tuhonnut pelkästään itse itseäni vaan muilla ihmisillä on myös osansa siinä kun laittoivat minut pohjalle. En näe elämässä enää mitään ihanaa ja hyvää, kaikki on mustaa...