5-vuotiaan uhma???

[vieras]

Meillä poika täyttää pian 5-vee ja siitä on tullu niin hermoja repivä tapaus, etten tiä enää et mitä sen kans tekisin! Kaikki mitä ehdotan, niin EI. Kaikki mitä pyydän tekemään, niin EI (siis esim. syömään, pukemaan, peseytymään). Sitte sanoo joka asiasta muutenki vastaan, kuten "et sää määrää mun leluja", "et sää määrää mua", "mitä sää siitä tiiät", "sitte mää rikon tän, jos teet niin" jnejnejne... siis kertakaikkisen raivostuttavaa!!!
Vinkkejä mitä pitäs tehä???
Oon koittanu pysyä rauhallisena ja tiukkana (siis en anna perix ku alkaa kiukkuaan)!!! Mutta tilanne tuntuu vaan pahenevan päivä päivältä... mun hermot alkaa olla aika riekaleina.
Ja poika on siis päivähoidossa, mutta nyt ku ollaan sairasteltu kotosalla ni tilanne kärjistyny... huoh...

 

[tre]

Mä kanssa olen miettinyt, että kuuluuko tuohon kohta 5-vuotiaan elämään joku kapinointivaihe?

Meidän plikka saa ihme raivokohtauksia, jos komennan tai annan ohjeita. Just tyyliin "sä et mua komenna, älä aina neuvo, mä osaan itsekin, älä puhu mulle noin..." Yritän kyllä pysyä rauhallisena ja sanoa, että mä olen sun äitis, ja mä voin sulle antaa tehtäviä/kieltoja/komentoja...

Siistiä tää vanhemman osa... Mutta on se lapsellakin vaikeaa, kun täytyy kasvaa kaikki uhmaiät läpi...

 

[..]

Normaalia uhmaikää 5v, älä hermostu, ole johdonmukainen ja aikuinen, ja vältä valtataistelua. Anna hänen tulla kuulluksi ja kerro että ei voi rikkoa.. Jos rikkoo, menettää jotain itse, mutta toimi niin että hän kokee sinun olevan hänen puolellaan, ei häntä vastaan. Auta häntä ymmärtämään että ajattelet hänen parastaan ja hänkin vaikuttaa asioihin, vaikka sinä olet aikuinen ja pomo. Hemmottele häntä jollain tavalla, jos hän on turhautunut ja purkaa kiukkuaan, jos se saa suunnan kääntymään myönteisempiin ajatuksiin ja valtataistelut ja äidin kiusaaminen unohtuvat? Pieni haluaa tulla kuulluksi, olla tärkeä ja rakastettu henkilö.

 

[vieras]

Minä otan heti neitin puhutteluun kun tulee tuollaista tekstiä, ettei äitille sanota tuolla tavalla vastaan ja miljoona pihajäähyä myös menty. Ja takkia yms. ei naulaan saada, pyydetään vain että laitakko sinä, minä en nyt jaksa kun käskee tekemään. No meillä tehdään ja jäähytään ja jos puhutaan epäkunnioittavasti, taas jäähytään ja nyt on tontut hyvä apu...

 

[halipupu]

En tiedä miten sun lapsi reagoi, mutta meillä ainakin tuohon tepsii se, että ottaa huumorin mukaan (meillä lapset todella huumorintajuisia) ja alkaa sanoa itse että "et sä kuitenkaan osaa/viitsi/jaksa, anna äiti auttaa" tyyliin ja oikein korostaa sitä ettei lapsi voi tehdä mitään ja paapoo lasta kuin pientä vauvaa.

Lapsen kannattaa myös antaa kokeilla, mitä sitten tapahtuu jos rikkoo jotain (no ihan nyt ikkunaa, autoa yms. isoa asiaa ei kannata antaa rikkoa) mutta jotain pientä voi rikkoakkin ja jos se on lelu, niin uutta ei osteta tilalle. Keskustelua kannattaa myös kokeilla, mutta ajankohta kannattaa valita sellaiseksi, ettei kiukku ole päällä.

Jos lapsi jankkaa koko ajan samaa, niin nosta käsi vastaan, niin että näytät ns. stop-merkkiä lapselle äläkä reagoi lapsen jankkaukseen. Meillä tämä käsimerkki toimii hyvin päiväkodissa erilaisissa tilanteissa, joissa lapsen halutaan olevan hiljaa, mutta ei voi itse koko ajan sanoa "ole hiljaa" tai jos lapsi laittaa vastaan vaikka kurahousujen puekimsessa. Jaksamista!