7 vuotiaan uhma?

["vieras"]

hei!
nyt tarvis apuja tai neuvoja miten toimia tuon lapsen kanssa....äiti ei enää jaksa.
joka ikinen aamu itse nousen vatsassa paha olo möykky kun pelkään valmiiksi että aamu ja kouluun lähtö on jollain asteella tappelun sävyttämää .

menen herättelemään niin saan vähintään sen 15 min.herätellä,lopulta menee hermot ja alan "nalkuttamaan" et nyt ylös yms...noh,kun neiti on sit ylös noussut niin kiukkunenhan se on kun äiti rähisee kun pitää herätä :/.
mitkään vaatteet ei tunnu ikinä kelpaavan,joku puristaa/ahdistaa/kiristää yms.
vaikka illalla ne pyritään katsomaan valmiiksi ettei aamusin tarvis enää miettiä.mutta ei kelpaa ei.
aamupalalle menossa vetkutellaan ja kehotan reippaasti nyt syömään kun heräämiseen taas meni ihan liian kauan et nyt aamupala pitää reippaasti ja vauhdilla syödä että ehtii niin ei mitään vaikutusta,alkaa vaan karjumaan että "et sinä minua määrää","et sinä ole minun äiti","ei kiinnosta" yms. mukavaa....
ja nyt tälle aamulle kun piti neidin ite hiukset harjata ja pinnit laittaa niin siitä syntyi kans huutosota,huoh...pyysin ihan nätisti että itse voisi laittaa kun jo koululainen on ja ihan varmasti osaa niin ei käynyt neidille ja show oli valmis.
äiti on "**ttu,***kele,***ska äiti,et minua määrää,en kuuntele,et ole minun äiti".ja itkuhan mulla tuli vaikka yritin pitää itteni rauhallisena :/.ja vieläkin meinaa itku tulla kun miettii aamua...

noh,sanoin että lähden pikkusiskon kanssa laittamaan auton valmiiksi,kamppeet niskaan ja vauhtia.sanoi,että minä kävelee.ja meillä lapset ei ole vielä kertaakaan kävelleet kouluun vaikka periaatteessa tietävät reitin.jotenkin en vaan uskalla luottaa että kouluun asti pääsevät...pelkään että joku hullu saattaa napata heidät koulumatkalla ja ikinä en sitä anteeksi antaisi itelle...ja onhan se kaukaa haettua et niin voisi käydä mutta minkä minä itselle voin kun ajatukset pyörii mielessä,huoh....

hänen kaksossiskonsa hoiti homman ihan hyvin aamusta,oli autolle meidän kanssa tulossa mutta tämä ärripurri oli sitten lähtenyt kävelemään jo koululle vaikka ajattelin että ei hän uskalla lähteä vaikka niin sanoi,useasti niin uhannut mutta pitkin hampain autoon kuitenkin istunut viimelopuksi.
mutta tänäänpä ei.

kaarsin auton pihasta ja ajoin autolla vastaan mistä tiedän että reitti kulkee ja karjasin autosta että nyt kyytiin ja todella nopeaa!!!koulukin alkas ihan kohta!!!yritti vielä vängätä vastaa mutta istui kuitenkin kyytiin ja mulla tuntu et ei mulla ole mitään otetta tuohon lapseen....luojan kiitos hänen kaksossiskollansa ei ainakaan vielä ole lähellekkään nuin rajuna nuo kiukut/uhmat!!!
kouluun jäi eikä anteeksi mitään aamuisia sanomisia/tekemisiä pyytänyt,paiskasi vain oven kiinni .toivotin hyvät koulupäivät molemmille mutta ei häntä kiinnostanut.

nyt vaan kaikenkaikkiaan on niin loppu olo ja tuntuu et minua testataan nyt toden teolla,ja että ei ainakaan tämä neiti ärripurri kunnioita pätkääkään mitä sanon .jokaisen asian ehdollistaa ja vänkään ja lopuksi haukkuu ja nimittelee mun mielestä niin pahasti että joskus itku itellä tulee ja hänestä jotenkin huomaa et ei haittaa ollenkaan,jatkaa vain ja katsoo miten reakoin,huoh....
mies aloittanut reissu työn ja näistä asioista kun miehen kanssa puhutaan niin hän on sitä mieltä että annan liian paljon periksi,uhkailen jollain karkkipäivän peruuntumisilla ja en kuitenkaan niitä pysty toteuttaan kun ajattelen että paha mieli sit tulee kun ei saakkaan.....ja niin se asia onkin mutta en vain jotenkin osaa olla "kovana"pysyä niissä päätöksissä mitä sanon.ja tässä se tulos ilmeisesti on,lapsi ei kunnioita pätkän vertaa minun sanomisia/sääntöjä,haukkuu ja uhittelee vastaan vaan......

tulipas järkyttävän pitkä tarina ja sekavastikin kirjoitettu mutta eiköhän tästä kuvan saa mikä mättää .
Onko jollain antaa oikeasti vinkkejä /kokemuksia tällaisista tilanteista vai ollaanko tässä ainoat jotka taistelee tällaisen tilanteen kanssa?!

-väsynyt äiti-

 

[qs]

No joo on... Jos sanot, että karkkipäivä perutaan nii se myös perutaan... Meillä on nyt ollu samaa homaa haukkumista tulkutusta jne ja ihan kylmästi olen jättänyt arestiin, laittanut pyytämään anteeksi ja perunut karkkipäivän. Kouluun lähtö on sujunut paremmin koska lapsi tietää, että jos itse ilman syytä vinkuu ja vitkuttelee ja tekee muille pahaa mieltä arestia tulee, tai koneella ei saa olla tai tv:tä katsoa.. Se mitä uhkaat on myös pidettävä muuten se lapsi ihan varmaan hyppii silmille. Se muutaman kerran tuntuu, että oliko liian iso rangaistus, mutta kun alkaa kantaa hedelmää huomaat että ei ollut Nyt kova kovaa vastaan heti tänään ku tyttö tulee koulusta !!!!!

 

["heh"]

En tiedä mutta kokeilisin ainakin sellaista että kehuisin erityisen vuolaasti sitä kiltimpää sisarusta ja antaisin ärrinpurrin suoriutua ilman suurempaa huomioimista. Luulisi tepsivän jos käytös on huomiohakuisuutta. Ja tosiaankin, jos jotain uhkaat niin siitä on myös pidettävä kiinni. Kerran jos lipsut niin peli on menetetty.

 

["Vieras"]

Sulla on erittäin voimakastahtoinen tyttö! Meillä ainakin on ja on ollut ihan samanlaista jo 1v:stä alkaen. Meillä auttaa, kun huudan ovelta et herää ja pysyn kaukana siihen asti, kun lähtee ovesta ulos.

 

[nöppäri]

Tänään koulun jälkeen, kun välipalat on syöty ja läksyt hoidettu otat asian puheeksi, vaadit anteeksi pyyntöä moisesta nimittelystä ja huonosta käytöksestä.

Sanot ihan rauhallisesti, että koska aamuisin tuo vaatteiden vänkäys on niin hankalaa, saat valita vaatteesi huomenna aamulla itse, ja näin myös toimit.

Samoin sanot, että jos aamulla ei nouse, kun tulet herättelemään, menee tyttö illalla vähintään puolituntia aiemmin nukkumaan, myös tämä toteutetaan.

Jos kerran uhmalla haluaa kouluun kävellä, pistä hyvä ihminen tyttö kävelemään ja viet toisen autolla.
Aina voit jäädä koululle varmistamaan, että on tullut perille. Tai vaikka pyytää opettajaa erikseen parina päivänä infoamaan, heti aamusta, että tyttö on tullut perille. (ainakin meidän opettaja tähän suostuisi).

Voin sanoa, että meillä tein näin tuon tempperamentti pakkauksen kanssa, ja eipä mennyt montaa päivää, kun rupesi pyytämään, että voinko katsoa hänelle vaatteet, niistä ei sen jälkeen ole tapeltu, toki joskus joku paita tai housut ei miellytä, silloin vain totean, että neiti on hyvä ja vaihtaa paidan tai housut mieluisempiin, ja ihan itse saa vaihtaa, tässä asiassa en enää lähde jahkailu hommiin. No monasti sitten kuitenkin on päällä ne vaatteet mitkä oli jo alunperinkin laitettu.

Pari kertaa kun joutui sänkyyn ennen sisaruksiaan (luuli suuresti, että kaikki joutuvat nukkumaan aiemmin) rupesi kummasti tuo aamuherätyskin sujumaan ilman ongelmia.

Yhden kerran olen tuon lapsen tuolta roskikselta kantanut nahkoineen autoon, laukkuineen päivineen.
Eikä ihan helppo nakki kantaa täysin hanttiin laittavaa isokoista tokaluokkalaista 40m, onneksi mulla on autossa liukuovet, joten sain "tungettua" lapsen siitä sisälle, toinen varmaan kuvitteli, että jos jää vaan makaamaan penkille en lähde ajamaa, kun ei ole turvavyötä kiinni, mutta kun huomas, että päätie lähestyy, niin kummasti nousi ylös ja laittoi turvavyön kiinni (asutaan ihan pienen tien varressa, siksi uskalsin ajaa vakkei vöitä olekkaan, kun tässä pitää ajaa ihan hiljaa, eikä muuta liikennettä oikeastaan edes ole tuohon aikaan).

Olin jopa vielä niin inhottava, että saatoin luokkaan asti, vaikka muksu inttikin, että kyllä hän tästä jo menee itsekkin. Totesin vaan, että koska kiukuttelit ja myöhästyit koulutaksista, vien sinut nyt luokkaan asti, et ole osoittanut käytökselläsi mitään semmoista jonka vuoksi voisin olla täysin varma menostasi luokkaan (vaikka tiesin kyllä, että olisi mennyt ilman saattajaakin). Lapsi ei kuitenkaan myöhästynyt tunnilta.

Tmäkin taistelu vain siksi koska neiti kuvitteli voivansa uhota ja rellestää, luuli ettei kouluun tarvitse mennä jos tahalleen myöhästyi taksista, olin jo sanonut, että kouluun menet, siitä en jousta.

Ei ole tarvinnut sen jälkeen tästäkään asiasta vääntää.


Herätät kerralla ylös, eikä mitään vitkutteluja, niin kauan siinä tönötät, että muksu nousee, toki ei tarvitse heti mennä räksyttämään, jospa vaikka iloisesti pistät valot ja vaikka musiikkia soimaan, samalla siinä itse hyräilet (pitää omankin pinnan kurissa) saattaapa neiti noustakkin iloisempana.

Hui, tulipa pitkä, mutta luulempa ymmärtäväni sinua varsin hyvin.
Kaikki kiukku ja pahamieli tuli ulos vasta kun pääsin takaisin autolle.

 

["viiraska"]

Meillä on ollut juuri 7-vuotiaana tyttärellä tuollainen vaikea kausi. Minusta tuntui että lapsella oli valtava ristiriita siinä että pitäisi ja haluaisi olla iso ja pieni yhtä aikaa. Itse yritti päättää omat säännöt - myös koulussa - ja määräillä. TOisaalta pelottaa ja haluaisi olla vielä pieni ja äidin sylissä, mutta kun sen "isouden" takia ei oikein voi enää hakea sellaista kohtelua. Käytiin ihan perheneuvolassakin käytösoireiden takia. Psykologi neuvoi antamaan lapselle aikaa ja huomiota mutta toisaalta huolehtimaan jämäkästi vielä lapsen hyvinvoinnista ja rajoista. Lapsi itse koki käynnit psykologin luona merkittävinä ja ihanina, ja meistä vanhemmista tuntui että lapsi ehkä sai jotenkin siellä purkaa tunteitaan. Ei kovin monta käyntiä edes tarvittu.

Mutta tuo rajojen pitäminen on tosi haastavaa. Älä määrää rangaistuksia joita et voi pitää. Itse olen uhannut kotiin jättämisellä jos aamu menee hankalaksi, ja olisin sen ollut valmis toteuttamaankin: " Et pääse kouluun jos et nyt pysty toimimaan sovitusti." Lapsityranneissa oli myös aamun avuksi kuvitetut, vaiheittaiset ohjeet aamutoimista. Siellä konkreettisesti liikuttiin eteenpäin ohjeissa (esim. kääntämällä hoidetun aamutoimen kuva nurin). Selvityistä aamuista saa pisteitä, joilla saa palkintoja.

Muista myös, että lapsella on paha olla kun hän käyttäytyy uhmaavasti. Lapsi haluaisi olla kiltti ja hyväksytty, mutta ei voi kun nuttu on nurin. Kannattaa hakea apua, jos tilanne pitkittyy kuukausiksi. Olen myös miettinyt omien lasteni kanssa että jos esim. syöminen ei aamulla maistu, voisiko ottaa pienet eväät kouluun ja syödä vaikka ensimmäisellä välitunnilla. Että jostakin voi vähän tinkiäkin.

 

["viiraska"]

Niin tämä jäi vielä: oletko ajatellut että kun kyseessä on kaksoset, uhma jakautuu. Toinen on kiltti toisenkin puolesta ja toinen hoitaa uhmailut taas sen toisen puolesta. Siihen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä se ei ole kummallekaan hyväksi. Ei ainakaan saa verrata eikä asettaa toista esimerkiksi. Toisaalta itse kokeilisin sitäkin että jättää kiltin kiittämisen (vähäksi aikaa) ja kehuu sitä uhmaajaa kaikesta mistä vaan pystyy. Voi olla ettei tepsi, mutta kokeilisin muutamia päiviä tai viikon.

 

[alkuperäinen vieras]

onpa tullut vastauksia,kiitos kaikille!!nyt ollaan asioista puhuttu ja luulin että homma meni perille edes joten kuten mutta ei!!!!!!tällä hetkellä tyttö kirkuu ja raivoaa saunassa ja potkii kohta koko sauna ihan säpäleiksi ......sai rangaistuksen aamusesta käytöksestä ja sanoin että ei tietokoneella pelaamista tänään,siinä vaiheessa "hyväksyi"asian mutta kun sisko oli pelin lopettanut(sai pelata 30 min.)niin alko mouruaminen että minäkin tahdon...sanoin että ei onnistu,tästä ollaan puhuttu ja päätös pitää,ei pelaamista!ja muutenkin puhui paljon siitä että nyt alkaa säännöt ja hommat muuttumaan kotona,vanhemille ei puhuta miten sattuu eikä tavaroita rikota/heitellä toisten päälle.jos niin tapahtuu seuraa saman tie jäähyä saunaan ja pois saa tulla kun on oikesti rauhottunut ja osaa pyytää anteeksi.
alkoi mulkoilu ja rusinat lentelemään päin näköä!tempaisin tytön käsistä seisomaan ja sanoi erittäin kovalla äänellä että nyt riitti pokkurointi,jäähylle saunaa ja takasin et tule kun vasta rauhottumisen jälkeen!!!!
tuolla se on huutanut ja potkinu seiniä 20 min....
mies yrittää nuorimmaisen kanssa päikkärit nukkua ja pelkään koska miehellä palaa pinna ja tulee tähän väliin hoitamaan asian.silloin nimittäin ei naurata kellään,ei tarvi kun yhden karjasun ja mies kävelee lähelle niin uskovat.mutta ei minua,ei sitten millään....
teinkö nyt väärin kun jätin sen tuonne huutamaan?!en enää tiedä mitä tehdä näissä tilanteissa!
jos jään niin siinä tulee iskuja joka puolelle eikä mulla ole voimia enää pitää sylissä ja koittaa rauhottaa tilannetta niin.....

 

[alkuperäinen vieras]

ja tässä sitä nyt taas ollaan.....neiti tuli alas saunasta,osoitti mieltä ja sanoin että oletko valmis pyytämään anteeksi.huusi "anteeksi"vihaisesti mutta se ei ole minusta oikea tapa pyytää anteeksi vaan sanoin että odotan että anteeksi pyydetään rauhallisesti ja halataan vielä päälle

ei käynyt vaan huusi taas "anteeksi" sanoi että lasken kolmeen ja jos siihen mennessä ei ole asiaa hoidettu niin saa lähteä uudestaan saunaan miettimään.ei suostunut ja niin sitten väkipakolla rimpuilevaa tyttöä viemään saunaan ja kun sain huutavan ja satkivän tytön istumaan,tulee mies ja nappaa tytön lujasti kainaloista ilmaan ja vie saunaa istumaan.huutaen että eikö se '''''tin nulikka
mene perille että vanhemille sinä et tulkuta ja käyttäänny tuolla tavalla kun kerran rangastuksen olet saanu niin se pitää kans kärsiä,ei auta pokkuroinnit yms.(nimitteli samalla lasta idiootiksi ja kusipääksi ....)
nyt tuli mulla mitta täyteen koko miestä ja koko perhettä!!!!!!!!tämä on yhtä hullun myllyä/paskaa kaikki!!!!!!!ite yritän hoitaa asioita "jämäkästi"ja johdonmukaisesti niin sitten yksi tulee ja pilaa aina kaikki,ei edes halua miettiä muuta vaihtoehtoa.....ja huusi samalla että joulujuhlatkin on hänen osalta peruttu :O!siis mitä h***ttiä?!?

juhlat alkaisi 3 tunnin päästä ja täällä minä istun ja pillitän,kaikki leviää käsiin ja ei jaksa enää mitään ja ketään......

 

[nöppäri]

Rauha, rauha rauha. Teit ihan oikein, kun pistit tytölle rajat.
Mun tytöllä meni homma niin isoksi, että ei eää itse hallinnut tilanetta, eikä saanut itseään rauhoittumaan.
Ehkä antaisin raivota sen max 10min ja sen jälkeen menisin keskustelemaan, jos ei onnaa, niin sanot, että tulet myöhemmin uudestaan ja taas sen 10 minsa pois. Jos vielä käy ihan ylikierroksila voisit kokeilla mitä tapahtuu jos rauhallisella äänellä puhuu ja vaikka halaa.
Toki tilanne viedään loppuun ja anteeksi pyydetään jahka on rauhoituttu.
Mun tyttö pyysi, että äiti auta mua, kun ei saanut tilannetta itse hallintaan.

Miehelle sanoisin asiasta, etä ei puutu siihen tilanteeseen silloin kun olet sitä itse hoitamassa, vaan antaa sinun hoitaa tilanteen loppuun. Toki voi lapselle sanoa, että noin ei toimita, eikä äidill puhuta, mutta nyt kyllä on syytä aikuisen miehenkin pyytää lapselta anteeksi moista puhetta ja käytöstä. Mitn se muksu muuten oppii, jos ikuiset saavat riehua ja raivota, ilman anteeksi pyyntöä, mutta lapsilla onkin sitten ihan eri juttu, niin ei musta toimi.

Joo, ja jokunen kerta voi mennä unet tai muut hommelit pilalle toisiltakin, mutta se kyllä tulee rauhoittumaan.
Jatka vaan sitkeästi samaan malliin.

Meillä kyllä myös lähti muku käytännössä "ovenkarmit kainalossa" omaan huoneeseen kun pisti hanttiin ihan tosissaan, mutta tämäkin oli ohimenevää kun muksu huomasi, että aikuinen ei hermostu vaikka huuteli päin näköä ties mitä ja heitteli huoneessaan tavaroita. Kaikki aiheuttamansa sotkun joutui siivoamaan ja todellakin ihan asiallisesti ja sitä tarkoittaen joutuu meillä jokainen pyytämään anteeksi jos toista kohtaan käyttäytyy huonosti.

Nyt taisi muksu päästä tavoitteeseensa kun sai toisen teistä polttamaan päreensä, sitä ei pidä näissä kohdissa tapahtua, vaikka otaisi kuinka aivoon.
Itse ainakin ruppesin hyräilemään, tai phumaan ääneen, että jaahas laitanpa tiskit ja sitten viikkaan pyykkejä, se kummasti kyllä rauhoittaa sitä omaa mieltä noissa tilanteissa.

Holdingiakin on ko muksull pariin kertaan toteutettu, mutta musta se ei toiminut, löi vaan lisää vettä mylllyyn.

Uskon ihan oikeasti, että tiedän mistä puhut ja ymmärrän sun turhautumista todella hyvin :hug: :hug: :hug:

Nyt vaan tsemppiä ja jopa sitä laatuaikaa, vaan ko muksun kanssa.
Muista myös kehua ja osoittaa välittämistä, kyllä se menee ohi tuokin vaihe :hug:

 

["Suski"]

Helpottavaa kuulla, että ei ole ainoa, joka omistaa uhmakkaan 7v tyttösen.

Voimia vain kaikille... toivottavasti tämä joskus loppuu.

 

["tuulevi"]

Kasvuvaihe menossa tytöllä. Koettelee ja hakee rajoja. Tuo vaihe kestää jonkun aikaa ja sitten on taas seesteistä. Ja sekin kestää vain jonkun aikaa... Jos hän haluaa mennä yksin kouluun niin anna mennä, jos reitti on turvallinen. Hän voi kaivata myös vapautta tehdä itse asioita kuten luokkatoverinsakin koulumatkan suhteen.

 

[aaaaaaaarghhh]

Mulla on aina ollut kiltein lapsi ja ei ole ollut ainuttakaan uhmaa ja koskaan ei ole vastaan sanonut, mutta nyt kun koulun aloitti, olen idiootti, ääliö enkä älyä mistään mitään. Poika on koulussa erityisen hyvä ja teen mieheni kanssa vuorotyötä, itseasiassa mieheni on asfalttityössä ja tällä hetkellä ruotsissa töissä koko viikon ja minä olen kaupan täti eli iltavuoroa on. Onneksi koulu on lähellä ja kävelytietä pääsee ja poika kulkeekin itse kouluun ja kotia, tai koulun jälkeen menee iphen, josta on nyt tullut isoin ongelma kun hänen kaverit koulussa ei mene iltapäivätoimintaan niin miksi hänen pitää mennä ja eilen olin vapaalla tytön kanssa kotona ja edellisenä päivänä olin pojalle sanonut että menee iphen niin poika olikin kavereiden kanssa oven takana 45min koulun jälkeen vaikka kävellen koululle menee 5min. No otin pojan sisälle ja pistin kaverit menee koteihinsa ja siitäkö se älämölö nousi, no, poika jäi sisälle illaksi ja hyvin meni ilta ilman tappelua mutta tänä aamuna paluu arkeen, ei halua iphen ja haukku ääliöksi jne.. Sanoin pojalle että laitan IP tädeille viestin että poika menee joka päivä koulun jälkeen sinne ja jos ei poikaa kuulu niin heti yhteys minuun ja laitoinkin viestin, loppu kapina siihen ipstä. Ei meillä ihan mahdotonta ole mutta pojan käytös muuttuu heti jos saa olla kavereiden kanssa ulkona päivän ja ei meinaa saada poikaa kotia sen jälkeen.. Mutta olen itse aika temperamenttinen ja en kestä yhtään urputtamista että pitäis itsellä nieleskellä aina kun meinaa pinna palaa... Koitetaan ymmärtää lapsiamme ja ajatella positiivisesti että tää on ohimenevää!