6-v poika on ihan mahdoton, en enää tiedä mitä sen kanssa tekis :(

[Surkea äiti]

Kulunut vuosi on ollut ihan kamala. Alkoi pikkuhiljaa, pahentui koko ajan.

Nyt tilanne on se, että pojan mielestä mikään ei ole koskaan hyvin. Kaikki asiat on huonosti ja tyhmiä ja rumia jne. Viime viikolla ostettiin kouluun uusi takki, josta sai ihan itse olla sanomassa kelpaako vai ei. Poika tykkäsi takista, ja sai sen. Ja nyt sitten tänään se takki onkin ihan ruma ja liian iso ja kamala ja vaikka mitä.

Ja tämän ikuisen tyytymättömyyden lisäksi poika hokee joka käänteessä olevansa itse tyhmä tyhmä tyhmä tyhmä. Ja ruma ja huono ja läski ja vaikka mitä.

Olen yrittänyt kaikkeni. Kehua, kannustaa, rohkaista, sanoa että et ole ollenkaan tyhmä vaan käyttäydyit huonosti tms jos jossain konflikti tilanteessa lapsi tuo tyhmyyttään esille.

Mä en vaan tiedä enää mitä tuon lapsen kanssa pitää tehdä. Mua väsyttää ja surettaa tämä tilanne. Keinot ja voimat alkaa olla loppu

Apua...

 

[@]

osaavat sieltä ohjata, vaikka psykologille...

 

[vieras]

Löytysköhän apua neuvolasta? Mulla on pian 9- vuotias poika, ikuinen marmattaja hänkin, mutta ei kuitenkaan koskaan sano olevansa tyhmä tms...
Kannattaa varmaan jutella jonku asiantuntijan kanssa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Rivien välissä taisit sanoa, että mielestäsi lapsi on tyhmä... Kyllähän se suhtautuminen kuultaa läpi.

Kuulostaa erittäin epävarmalta lapselta, joka haluaa lisää huomiota. en osaa mitään neuvoja antaa, kuinka toimia.

 

[Surkea äiti]

Rivien välissä taisit sanoa, että mielestäsi lapsi on tyhmä... Kyllähän se suhtautuminen kuultaa läpi.

Kuulostaa erittäin epävarmalta lapselta, joka haluaa lisää huomiota. en osaa mitään neuvoja antaa, kuinka toimia.

Ai? Näytäs mullekkin se rivinväli, jossa noin lukee?
Mielestäni lapsi ei nimittäin todellakaan ole tyhmä, vaan fiksu ja ihana poika jota rakastan ihan mielettömästi. Olen kuule miettinyt enemmän kuin tarpeeksi, olenko itse jotenkin aiheuttanut lapsen käytöksen mutta kun en ole niin en ole. Olen puhunut asiasta kasvatus- ja perheneuvolassa, mutta ei sieltä ole mitään neuvoja annettu asiaan liittyen.

 

[vieras]

Koeta pommittaa vielä neuvolan tätiä tällä asialla. Sano, että pakko tehdä asialle jotain.
Onko poika eskarissa? Onko kavereita? Harrastuksia?

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Ai? Näytäs mullekkin se rivinväli, jossa noin lukee?
Mielestäni lapsi ei nimittäin todellakaan ole tyhmä, vaan fiksu ja ihana poika jota rakastan ihan mielettömästi. Olen kuule miettinyt enemmän kuin tarpeeksi, olenko itse jotenkin aiheuttanut lapsen käytöksen mutta kun en ole niin en ole. Olen puhunut asiasta kasvatus- ja perheneuvolassa, mutta ei sieltä ole mitään neuvoja annettu asiaan liittyen.

"Olen yrittänyt kaikkeni. Kehua, kannustaa, rohkaista, sanoa että et ole ollenkaan tyhmä vaan käyttäydyit huonosti tms jos jossain konflikti tilanteessa lapsi tuo tyhmyyttään esille." Tuosta kohdasta olin lukevinani... Hyvä, että olin väärässä. Sori, että loukkasin.

Onko pojalla jonkin laista hahmotus- tai oppimisvaikeutta, erittäin lievääkin, joka tekisi suoritusprofiilista epätasaisen? Fiksuillakin lapsilla se vaikuttaa radikaalisti minä-kuvaan. Jos esim. osaa lukea, kirjoittaa ja laskea, mutta pallopeleissä käsi ja silmä eivät toimi yhteistyössä, tulee olo, että on takuulla tyhmä, kun ei noin helppoa asiaa osaa, vaikka "kaikki muutkin" osaavat.

 

[Malviina]

Jotenki rivien välistä kuulosti siltä, kuin lapsi saisi kaiken juuri niin kun haluaa ja juuri sen takia ei ole mihinkään tyytyväinen.
Varmasti olet hyvä äiti, mutta osaatko myös sanoa lapselle ei ja miten asia on?
Jos hän on takin itse valinnut ja hyväksi todennut ei se hetkessä rumaksi muutu...

 

[vieras]

Ai tsorppa, kouluun ostitte takin, on jo siis koululainen. Kun tuolla aiemmin kysyin, että onko eskarissa.

 

[vieras]

6 vuoden ikää on kutsuttu mm. kuningasvuodeksi: esikouluikä on kuin varhaislapsuuden kruunaus. Ikään liittyy samantyyppinen itsenäistymisvaihe kuin 2-3-vuotiailla. Joillakin 6-vuotiailla itsenäistymisvaihe menee ohi ilman suurempia kuohuja. Joissakin 6-vuotiaiden kodeissa taas elää vaihtelevan pitkän ajan tunnemyrskyissä kamppaileva "pieni murrosikäinen".

jatkuu...
http://vanhemmat.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/6-7vuotias.php?dir=/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy

 

[mie]

Tarvitsee tiukemmat rajat. Tää ois mun tuntuma kirjoittamasi perusteella. Kun ostetaan takki, sitä sovitetaan, mutta lopullisen päätöksen tekee aikuinen jne. Lapsi pidetään lapsena ja sanotaan, että ketään, myöskään itseään, ei saa haukkua.

 

[Surkea äiti]

Ai? Näytäs mullekkin se rivinväli, jossa noin lukee?
Mielestäni lapsi ei nimittäin todellakaan ole tyhmä, vaan fiksu ja ihana poika jota rakastan ihan mielettömästi. Olen kuule miettinyt enemmän kuin tarpeeksi, olenko itse jotenkin aiheuttanut lapsen käytöksen mutta kun en ole niin en ole. Olen puhunut asiasta kasvatus- ja perheneuvolassa, mutta ei sieltä ole mitään neuvoja annettu asiaan liittyen.

"Olen yrittänyt kaikkeni. Kehua, kannustaa, rohkaista, sanoa että et ole ollenkaan tyhmä vaan käyttäydyit huonosti tms jos jossain konflikti tilanteessa lapsi tuo tyhmyyttään esille." Tuosta kohdasta olin lukevinani... Hyvä, että olin väärässä. Sori, että loukkasin.

Onko pojalla jonkin laista hahmotus- tai oppimisvaikeutta, erittäin lievääkin, joka tekisi suoritusprofiilista epätasaisen? Fiksuillakin lapsilla se vaikuttaa radikaalisti minä-kuvaan. Jos esim. osaa lukea, kirjoittaa ja laskea, mutta pallopeleissä käsi ja silmä eivät toimi yhteistyössä, tulee olo, että on takuulla tyhmä, kun ei noin helppoa asiaa osaa, vaikka "kaikki muutkin" osaavat.

Kerron esimerkin.
Oltiin eilen kaupassa, tarkoituksena oli tehdä ostoksia ja mennä sen jälkeen heselle syömään (ja ei, ei käydä siellä kuin pari kertaa vuodessa). No, poika oli kaupassa aivan mahdoton, eikä uskonut kieltoja ja kehoituksia, joten lähdettiin autoon odottamaan että muut tekevät ostoksensa loppuun. Autossa sanoin pojalle että hesereissu on nyt peruttu huonon käytöksen takia. Ja tähän poika vastasi että eikä kun siksi kun hän on niin tyhmä.
Mitä muuta oisin voinut sanoa kuin että "et ole ollenkaan tyhmä, vaan käyttäydyit rumasti/huonosti ja sen takia heselle ei mennä" ?

Lapsi ei saa kaikkea periksi. Olen useamman lapsen yh, joten rahaa eikä aikaakaan sen puoleen riittäisi tuon lapsen joka oikun täyttämiseen. Mun pitää opiskella, käydä töissä ja vapaa-ajalla olla myös muiden lasteni kanssa. Tässä perheessä jokainen lapsi on mulle samanarvoinen, joten meillä ei toimi se että joku perheestä saa jokaisen tahtonsa aina läpi.

 

[ap..]

Tarvitsee tiukemmat rajat. Tää ois mun tuntuma kirjoittamasi perusteella. Kun ostetaan takki, sitä sovitetaan, mutta lopullisen päätöksen tekee aikuinen jne. Lapsi pidetään lapsena ja sanotaan, että ketään, myöskään itseään, ei saa haukkua.

Näin olen toiminut. Kaupassa oli toinenkin takki, jonka lapsi olisi halunnut myös, mutta koska tämä ostettu oli käytännöllisempi niin minä päätin että se on tämä.

 

[vieras 2]

Älä sinä suotta syyttele itseäsi surkeaksi äidiksi. Varmasti kovasti oot yrittänyt. Ja noi lapset on monesti sellasia, että vaikka kuinka tekis parhaansa, tulee vaan lokaa niskaan.
Entäs juttelu kouluterveydenhoitajan kans? Onko sillä pojalla kavereita koulussa ja vapaa-aikana? Vai onko yksinäinen?

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Kerron esimerkin.
Oltiin eilen kaupassa, tarkoituksena oli tehdä ostoksia ja mennä sen jälkeen heselle syömään (ja ei, ei käydä siellä kuin pari kertaa vuodessa). No, poika oli kaupassa aivan mahdoton, eikä uskonut kieltoja ja kehoituksia, joten lähdettiin autoon odottamaan että muut tekevät ostoksensa loppuun. Autossa sanoin pojalle että hesereissu on nyt peruttu huonon käytöksen takia. Ja tähän poika vastasi että eikä kun siksi kun hän on niin tyhmä.
Mitä muuta oisin voinut sanoa kuin että "et ole ollenkaan tyhmä, vaan käyttäydyit rumasti/huonosti ja sen takia heselle ei mennä" ?

Lapsi ei saa kaikkea periksi. Olen useamman lapsen yh, joten rahaa eikä aikaakaan sen puoleen riittäisi tuon lapsen joka oikun täyttämiseen. Mun pitää opiskella, käydä töissä ja vapaa-ajalla olla myös muiden lasteni kanssa. Tässä perheessä jokainen lapsi on mulle samanarvoinen, joten meillä ei toimi se että joku perheestä saa jokaisen tahtonsa aina läpi.

Annoitko ensin varoituksen? Tyyliin jos nyt et muuta käytöstäsi näin-ja-näin, et pääse Heseen... Jos poika ei ihan todella ymmärtänyt ylittäneensä rajaa ja luuli, että hänen oletettu tyhmyytensä aiheutti kiellon...

Kommenttisi lapselle oli täsmälleen oikea: SINÄ olet hyvä, KÄYTÖKSESI ei tällä kerralla ollut hyvää.

 

[Malviina]

Teetkö joskus jotain kivaa pojan kanssa kahdestaan? Siten että hän saa kaiken huomiosi itselleen? Ymmärrän toki että aika on kiven alla monen lapsen yh:na, mutta edes pieni pelihetki vain kahdestaan.

 

[ap]

Tottakai annoin varoituksen, parikin kertaa ennenkuin lähdettiin keskenkaiken kaupasta pois.

Koetan järjestää kahdenkeskistä aikaa, vaikka hankalaa se on.

En tiedä.. en vaan todellakaan enää tiedä mitä tehdä

 

[vierailija]

...enkä ole yhtään huolissani. On meidän keskimmäinen, joka vertaa itseään aina isoveljeensä eikä sitten mielestään osaa mitään. Tällainen alkanut nyt tässä "6v-uhmassa", jossa tunteet näyttää menevän laidasta laitaan. Välillä poika halailee minua ja kaikki on ihanasti ja välillä kun joutuu komentamaan, niin poika vastaa esim "juu, juu, kyllä mä tiedän että mä olen tyhmä ja pieni jne...." Ei kai siinä muu auta kuin aina vaan vastata, että etkä ole, mutta käytöksesi ei ollut nyt hyvää. Olen myös sanonut pojalle (ainakin tuhat kertaa), että kyllä sinua saa äiti komentaa mutta sinä et saa haukkua itseäsi tyhmäksi. Olen kertonut hänelle myös kuinka surulliseksi siitä tulen, koska "mielestäni sinä olet maailman ihanin 6-vuotias poika".

 

[vieras]

kiusataankohan poikaa. Saattoi hyvinkin pelätä, että muut pilkkaavat takkia.
Minullakin oli kerran takki,joka oli ensin mielestäni hyvä. Kun koulussa naurettiin takin väriä, en enää käyttänyt sitä.