N
nyt kaduttaa
Vieras
Meillä oli eilen tytön kanssa erimielisyyksiä hänen kotiintuloajoista, minun mielestä kesälomalla klo 8, mutta tytön mielestä pitäisi olla klo 9. No, tästähän tuli minulle huutoa, ja minä sitten lopuksi suutuin niin, että käskin hänet viikoksi kotiarestiin. Tyttö lähti itkien huoneeseeensa.
Minä hetken mietittyäni ajattelin olleeni liian ankara, ja menin pyytämään anteeksi. Tyttö itki vieläkin huoneessaan, joten otin hänet syliini. Hetken siinä oltuamme tyttö pissasi housuunsa, minun sylissäni, joten olin aivan pissassa.:x Aloin huutaa ja raivota tytölle, joka kovasti yritti selitellä, että se oli vahinko.
Käskin tytön pyykätä itse pissaiset vaatteensa ja minunkin pissaiset vaatteet.:O
Nyt kaduttaa: minä raivostuin tytölle, kun hän pissasi VAHINGOSSA housuunsa, sattui vain olemaan sylissäni, eikös äidin sylin pidä olla turvallinen paikka lapselle? Minun sylini ei enää ole.
Ainoa lapseni ei enää uskalla tulla syliini, sitä sain äsken todistaa: pyysin tyttöä syliini, mutta hän sanoi, ettei kerkeä, ja hän silminnähden vaivaantui pyynnöstä.
Epäonnistuinko äitinä nyt niin pahasti, ettei lapseni enää rakasta minua samalla tavalla kuin ennen? Alkoiko hän pelkäämään minua? Sylissäni olemista? Eikö lapsella muka ole oikeutta pissata vahingossa äidin päälle?
Olemme kyllä sopineet riitamme jo eilen.
Mitä mieltä olette minun hyvin typerästä toiminnasta, entäpä lapseni toiminnasta?
Mitä te olisitte minun tilanteessani tehneet? Onko viel mahdollisuutta saavuttaa lapsen luottamus?
Anteeksi tämä purkaus.
Nyt kaduttaa: minä raivostuin tytölle, kun hän pissasi VAHINGOSSA housuunsa, sattui vain olemaan sylissäni, eikös äidin sylin pidä olla turvallinen paikka lapselle? Minun sylini ei enää ole.
Olemme kyllä sopineet riitamme jo eilen.
Mitä mieltä olette minun hyvin typerästä toiminnasta, entäpä lapseni toiminnasta?
Mitä te olisitte minun tilanteessani tehneet? Onko viel mahdollisuutta saavuttaa lapsen luottamus?
Anteeksi tämä purkaus.