T
Tuttua
Vieras
Meillä on sama juttu pojan kanssa. Muut lapset ovat normaalipainoisia ja me vanhemmat suorastaan hoikkia. Mutta yksi lapsi on todella pyöreä.
Itse olin pienenä lihava, mutta kun noita kuvia nyt katselee, niin en mikään hirveä läski, enkä liikkunut YHTÄÄN. Tämä meidän 9-v. harrastaa monenlaista liikuntaa, ja harkkoja on neljät viikossa. Siihen päälle koulumatkat pyörällä tai kävellen (2,5-5 km riippuen, vienkö aamulla vai kulkeeko molemmat matkat yksin) sekä tavalliset leikit ja koululiikunta.
Syksyllä poika hieman hoikistui, ja tämä kuvio on tuttu, koska aina hoikistumisen jälkeen tulee lisää läskiä. Siis läskiä, ei lihasta, vaikka luulisin, että hän sitäkin halutessaan aika helposti saisi.
Suurin ongelma on se, että en halua missään nimessä siirtää omia traumojani hänelle. Vaikuttaa siltä, että jos pyrin rajoittamaan hänen syömisiään, hän kokee syömisestä syyllisyyttä, eikä se suinkaan ole tarkoitus! Sitä syyllisyyttä olen kantanut minä ja oma äitini kantaa edelleen. Kyllä kai ruuasta saa sentään nauttia?
Tällä hetkellä olen yrittänyt mahdollisimman huomaamattomasti opettaa pojalle kuten muillekin lapsille, mikä on terveellinen ruokavalio ja miten se vaikuttaa esimerkiksi liikkujan jaksamiseen. Tuntuu menevän perille, mutta paino vaan nousee. Tai no, paino ja paino, meillä ei juuri mittailla, mutta näkeehän sen päältä ja vaatteista. Ja poika siis n. 136 cm ja painaa 43.
Jos jollakin olisi selviytymistarinoita, niin olisi ihanaa, haukkuja en kaipaa, koska en voi tehdä kovin väärin. Olemmehan me muut samassa perheessä samaa ruokaa syövät hoikkia. Ja kilpirauhasarvot ja sokeriarvot on mitattu pariin otteeseen. Silloin selitin, että ovat tavallisia verikokeita, ettei hänelle tule olo, että on jotenkin epänormaali.
Itse olin pienenä lihava, mutta kun noita kuvia nyt katselee, niin en mikään hirveä läski, enkä liikkunut YHTÄÄN. Tämä meidän 9-v. harrastaa monenlaista liikuntaa, ja harkkoja on neljät viikossa. Siihen päälle koulumatkat pyörällä tai kävellen (2,5-5 km riippuen, vienkö aamulla vai kulkeeko molemmat matkat yksin) sekä tavalliset leikit ja koululiikunta.
Syksyllä poika hieman hoikistui, ja tämä kuvio on tuttu, koska aina hoikistumisen jälkeen tulee lisää läskiä. Siis läskiä, ei lihasta, vaikka luulisin, että hän sitäkin halutessaan aika helposti saisi.
Suurin ongelma on se, että en halua missään nimessä siirtää omia traumojani hänelle. Vaikuttaa siltä, että jos pyrin rajoittamaan hänen syömisiään, hän kokee syömisestä syyllisyyttä, eikä se suinkaan ole tarkoitus! Sitä syyllisyyttä olen kantanut minä ja oma äitini kantaa edelleen. Kyllä kai ruuasta saa sentään nauttia?
Tällä hetkellä olen yrittänyt mahdollisimman huomaamattomasti opettaa pojalle kuten muillekin lapsille, mikä on terveellinen ruokavalio ja miten se vaikuttaa esimerkiksi liikkujan jaksamiseen. Tuntuu menevän perille, mutta paino vaan nousee. Tai no, paino ja paino, meillä ei juuri mittailla, mutta näkeehän sen päältä ja vaatteista. Ja poika siis n. 136 cm ja painaa 43.
Jos jollakin olisi selviytymistarinoita, niin olisi ihanaa, haukkuja en kaipaa, koska en voi tehdä kovin väärin. Olemmehan me muut samassa perheessä samaa ruokaa syövät hoikkia. Ja kilpirauhasarvot ja sokeriarvot on mitattu pariin otteeseen. Silloin selitin, että ovat tavallisia verikokeita, ettei hänelle tule olo, että on jotenkin epänormaali.
