8 kk vauva ja raskaana!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Milla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Milla

Vieras
Onko kellään samaa tilannetta? Mulla on 8 kk vauva ja olen kolmannella kuulla raskaana... Tuntuu aika raskaalle tämä tilanne tällä hetkellä. Uupumus on valtava ja tuleva pelottaa,kuinka sitä jaksaa. No, jospa tämä muuttuu pian iloiseksi odottamiseksi, nyt vaan kaikki tuntuu synkälle kun 8 kk vauva vielä valvottaa yöt ja imetystä pitäisi alkaa lopettelemaan. Kertokaa muut tuntemuksianne ja ajatuksianne. :)
 
Itse ole kanssa kolmannella kuulla suurinpiirtein raskaana ja vauva 8.5kk! Pahaolo jatkuvaa, joka vielä verottaa sitä, että jaksas vauvan kaa jatkuvasti touhuta jotain... itseänikin välillä pelottaa, että mitenköhän sitä pärjää, kun tuntuu, ettei aina jaksa vastata jokaiseen itkuun ym. Meillä aika vaativa lapsi! Mutta onhan ne muutkin jaksaneet ja raskaus oli kuitenkin suunniteltu, että eteenpäin on van porskutettava!

Imetys ratkesi meillä sillä, että vauva lopetti itse pari viikkoa sitten imemisen, ei suostunut enää ottamaan rintaa... Ilmeisesti hormonit vaikuttaneet sen verran maidon makuun, ettei neidille enää kelvannut :) Ja onneksi meillä on nyt pari kuukautta yöt nukuttu!

Jaksamisia ja onnellista odotusta!
 
Jaksamisia sinulle! Esikoisesi kehittyy hurjaa vauhtia ja ihmettelet sitä myöhemmin kuinka iso lapsi jo on kun vauvasi syntyy. Mukavaa, että saatte lapsille noin vähän ikäeroa. Myöhemmin senkin hyödyt huomaat sitten kun lapsista on seuraa toisilleen ja saat aikaa hommailla omiasi. Ensimmäiset kuukaudet voivat olla rankkoja ,mutta viimeistään vauvan ollessa puolivuotias isoveli/sisko pitää seuraa. Odotustasi on kuitenkin vielä yli puolivuotta jäljellä, joten luultavasti esikoisesi yöt rauhoittuvat ennen sitä.
 
Kiitos vastauksista. Kiva että on muitakin jotka ovat samassa tilanteessa. Meillä vaan tämä uusi tulokas ei ollut suunniteltu, mutta kuitenkin tervetullut. Esikoinen on alkanut nyt vieroksumaan rintaa, ennen on ollut kova tisuttelemaan. Kai se johtuu niistä hormoneista ja oikein mielellään on pullosta syönyt. Jotenkin vaan haikea olo kun minusta olisi ollut vielä kiva imettää, nyt sekin aikakausi on ohi... Välillä unohdan ihan täysin että olen raskaana ja epäilen että olenkokaan vaikka testi on tehty. Neuvolassa en ole vielä käynyt, aika on kylläkin varattu. Olo on kyllä tosi nuutunut. Esikoinen on meilläkin tosi vaativainen tapaus. Päivällä auringonpaiste ja yöllä kitisevä ja vaativa. Eiköhän sitä jaksa kun muutkin jaksaa...:) Iloista odotusta muillekin!
 
meillä ikäeroa tulee 1v5kk näiden lasten välille. kakkosraskaus oli yllätys - ehkäisystä huolimatta tulin raskaaksi. Olihan se järkytys mutta nyt jo ihan toivottu. toista lasta olisimem kuitenkin jossain vaiheessa alkaneet yrittää. Nytpähän on sittne lapset tehty nopeampaan tahtiin - kaksi taitaa olal meille sopiva määrä. Esikoinen onnekis oli just alkanut nukkua paremmin kun raskauduin ja pahoinvointien alettua nukkui jo lähestulkoon yöt läpeensä. Yösyönnit jäi silloin, samoin pikkuhiljaa tissittely. Päättelin itsekin, että maidon maku muuttui kun ei enää kelvannut. Itse olisi mieluusti vielä imettänyt mutta saatiinahn sitä toutua kuitekin tehtyä 10 kk. Esikoinen on aika vilperu nykyään 1v 1kk, juoksee jo paikasta toiseen eikä "ei" kuule neidin repertuaariin....Välillä tuskailen mitähän tästä tulee, mutta luulen, että asia tjärjestyvät ja uusi tulokas istuu sittne aikanana hyvin meidän perheeseen. Tsemppiä muille lasten pienen ikäeron kanssa pähkäileville!

 
Meillä oli vauva 3.5 kk, kun tulin raskaaksi...hetken piti vetää henkeä. Alkuraskaus oli tosi rankka vauvan kanssa valvoessa, mut nyt alkaa helpottaa. Lasten ikäeroksi tulee himpun alle vuosi =D
 
Oho... Eipä ole paljoa ikäeroa!:) Mulle tehtiin sektio viimeksi. Jännittää miten arven käy kun vatsa alkaa kasvamaan. Onko muilla kokemuksia? Kipeytyykö arpi kun se venyy yms.?
 
Heips,

meillä esikoinen on 1v2kk ja raskausviikkoja kasassa 21. Alkuun tuntui tosi raskaalle tämä uusi odotus (vaikka olimme jättäneet ehkäisyn pois ajatellen että pikkukakkonen saa tulla), alkuraskauden pahoinvointi ja väsymys verottivat paljon :) Nyt kun olen päässyt nauttimaan tästä(kin) raskaudesta, on ihanaa kun meille tulee uusi tulokas, vaikkakin pienellä ikäreolla (1v7kk). Tietysti raskasta tulee olemaan kahden vaippaikäisen kanssa, sitä en kielläkään, mutta äkkiä se aika menee -vauvat ovat vain hetken aikaa pieniä!

Olisi kiva perustaa ihan oma ketju meille joilla on kaksi (tai useampi) lapsi pienellä ikäerolla, vertaistukea olisi kiva saada ja lukea toisten samassa tilanteessa olevien kuulumisia. Mitäs sanotte?

Katrina
 
Heippa! Meillä tulossa esikoiselle ja kakkoselle ikäeroa 1v7kk ja jännittää.... LA on kahden viikon päästä. Kertokaa kokemuksia, joilla ollut sama tilanne. Haluaisi kuulla erityisesti siitä, kuinka arki lähti pyörimään. Tsemppiä teille, joilla on ihan pieni ja ootte raskaana!
 
meillä on myös sama tilanne. Esikoinen on nyt 7 kk ja seuraava tulossa. Ikäeroa tulee lasketunajan mukaan 10 päivää vajaa vuosi.
Kyllä tässä vieläkin hirvittää ajatus ainkin joka toinen päivä. Esikoinen on aivan hurja menijä ja todella seuranhaluinen...saas nähdä miten pärjätään kun pikkuveli/sisko pullahtaa maailmaan.
Te jotka olette jo synnyttäneet lapset pienellä aikavälillä niin pitikö paikkansa kun juuri luin jostain artikkelin siitä, että mikäli toinen syntyy alle 1,5 sisään ekasta niin olisi huomattava riski tulla ennenaikaisena?? Meillä esikoinenkin tuli kaksi viikkoa etuajassa...näinköhän tämä toinen tulisi vielä aiemmin. Toisaalta jos se on mukana kulkenut näin loistavasti tähänkin asti niin luulisi pysyvän loppuun astikin.

On tämä arki helteineen aika rankkaa välillä. Ensin ajattelin etten millään pärjää kahden pienen kanssa kun nyt jo niin heikottaa välillä, mutta onhan sitä varmaan itse sitten eri kunnossa kunhan tämä on pullahtanut maailmaan ja varmaan ainakin fyysisiä voimavaroja riittää enemmän.

Olisi kyllä kiva kuulla miten muut tästä selviytyvät ja miten kaikki sujuu...vertaistukea kuten katrina toivoi. Eiköhän pistetä ketju pystyyn?
 
meille myös tulee toinen pienellä ikäerolla, pikkuisen LA on marraskuussa,jolloin esikoinen on vuoden ja 2 kuukautta... Oli kyllä ihan toivottu raskaus, ja esikoinen on helppo lapsi, nukkunut yöt läpeensä jo ties kuinka pitkään, ja pullosta syö, kun imetys ei koskaan oikein onnistunut.
Mieskin sai vaihdettua työpaikkaa, joten työpäivät lyhenivät hieman, ja ainakin yötyöt ym. reissut jäävät, jos eivät pois, niin vähemmälle.

Meilläkään ei tässä lähellä lapsenhoitoapua ole, eli jos apua tarvii, on soitettava mummo hoitamaan reilun 100km:n päästä tai vietävä lapsi sinne.
Tämä on niin pieni paikkka, että on vähän yksinäistä, kun ei oikein ole seuraa. -Lisäksi asumme tällä pikkupaikkakunnallakin (joka on syrjässä) vielä syrjässä muista.

No, jospa saisimme talon remontoitua nyt, niin pääsisimme ensi talvena nautiskelemaan juoksevasta vedestä ;)
Se on oikeastaan asia, joka eniten huolettaa, tosin ollaanhan me tähänkin asti pärjätty, (=esikoisen aikanakin) joten mikseipä nytkin.

Esikoinen syntyi meilläkin sektiolla (perätila), ja eniten minua pelottaa, jos taas tulee -syystä tai toisesta- sektio, jolloin (kahden sektion jälkeen) seuraavatkin pitäisi synnyttää sektiolla.

Ihanaa on se, että esikoisesta on jo (nyt 10kk) seuraa, kun voi leikkiä ym. touhuta sen kanssa. Halusimmekin toisen lapsen "heti perään" juuri siksi, että täällä korvessa ei muita lapsia ole -lapsilla on seuraa toisistaan.

Onneksi tämäkin raskaus on ollut (tähän mennessä) helppo, kuten edellinenkin, niin kaikki työt eivät kaadu miehen niskaan. -Ensi viikonloppuna olisi heinänteko edessä. (Jospa saisi houkteltua tuon ukonkin heinäkasaan pöyhimään, raukka kun on niin väsynyt, että illalla sänkyyn päästyään nukahtaa saman tien.)

Hyvää odotusta ja aurinkoista kesää kaikille!
 
Täällä kolmas raskaus menossa(rv38+4) viimeisiä viikkoja...
Meillä on esikoinen ja kuopus 1v.1½kk ikäerolla.Hyvin se meni,vaikka aluksi pelkäsin,että miten selviää.Kuopus oli helppo vauva ja se tosiaan helpotti selviytymistä.
Nyt ovat 2 ja 1-v.ja hyvin leikkivät keskenään.Ite pääsee melko helpolla.No nyt meille tulee kolmas lapsi ja ikäeroa tuohon kuopukseen tulee n.1v 2kk eli suurinpiirtein sama väli ku noilla kahella edellisellä.

Millalle: Mun esikoinen synty sektiolla ja pikkukakkonen normaalisti alateitse.Ja arven kans ei ollu mitään ongelmia.Mulla se arpi on bikinirajassa vaakasuuntaan,ku synty kiireellisellä(ei hätä-)sektiolla.
Vaikka sektiosta oli vain reilu vuosi aikaa ku synnytin sit alateitse,ni siitä ei ollu mitään ongelmia.Raskaus ja synnytys sujui tosi hyvin.
 
Helmille:meiän pojat on syntyny molemmat lasketunajan jälkeen (41+6 ja 41+3),vaikka ovat pienellä ikäerolla eli toi artikkelin tieto, että jos lapset alle 1,5v.ikäerolla ja kakkonen syntys ennenaikasena ei pidä ainakaan meillä paikkaansa.
 
Heisp,

Triana, minullakin on LA marraskuussa :)

Joo, kyllähän se "taakkaa" helpottaa jos esikoinenkin on ns. helppo tapaus. Itseäni vähän huolestuttaa miten sitä jaksaa pyörittää arkea (päiväunijärjestelyt, ulkoilut jne) kun esikoinen on kohtalaisen vaativa tapaus. Sen huomaa muiden lapsien seurassa, tytöstä tulee "känkkäränkkä" eli omii toisten leluja, nipistelee, on mustis äidin huomiosta muille lapsille ...varsinkin tuo mustasukkaisuus nuorempaa sisarusta kohtaan huolettaa, onko muilla kokemuksia? Muuten on helppo tapaus, nukkuu yöt hyvin eikä ole ollut suurempia ongelmia niin kuin allergioita tai sairauksia. Kyllä sitä sydän syrjällään toivoo että seuraavastakin tulisi samanlainen terve ja "helppo" pakkaus :)

Minäkään en ole sen enempää kuullut että pieni ikäero saattaisi lisätä riskiä ennenaikaisuuteen. Esikoinen syntyi rv 38 ja oli ihan hyvän kokoinen eli jos vain voisin päättää tämä seuraavakin voisi tulla maailmaan vähän ennen LA:ta! Sen näkee sitten.
 
Hiukan hämmästyttää tuollainen lähes huolimattomuus näin vakavassa asiassa ja tuo vauhti. Vanhin vauvanne ei saa kovin kauan olla vauva. Se rassaa esikoistanne koko myöhemminä elämän ajan. Häntä tavallaan riistetään. Tuliko se mieleen.

Eikö nykyajan ehkäisymenetelmät enää toimikaan?
Omilla lapsillani ikäeroa 5-7 vuotta ja hyvin olen ehtinyt kolme lasta saada. Kaikkia olen voinut vauvattaa riittävästi. Malttia hyvät ihmiset. Ei maailmaa päivässä rakenneta,
 
zuleima; minä en nyt oikein ymmärtänyt, miten niin esikoinen ei saa rauhassa olla vauva?
Eihän hän pikkusisaruksen syntymän myötä yhtäkkiä muutu "isoksi" , eikä kukaan häneltä sitä odotakaan. Hän saa olla (ja ON) vauva ja pieni juuri niin kauan kuin on, ei "uusi vauva" sitä asiaa muuta.

En todellakaan koe riistäväni esikoiselta lapsuutta tai vauva-aikaa. Voi toki olla, että puhun vastoin parempaa tietoani, ja tuntemukset ja mielipiteet ovat erit vaikkapa puolenvuoden päästä (palaapa asiaan silloin!)

Uuden lapsen syntymä tuo aina muassaan muutoksen kaikille perheen jäsenille, -myös lapsille, olivatpa he minkä ikäisiä tahansa.
Muutos tuo mukanaan niin hyvää, kuin huonoakin, tottakai.

En tiedä, olisko pikkusisaruksen syntymä sen helpompaa esikoisen ollessa vaikkapa parivuotias, tai vaikka viisivuotias, jolloin on jo ehtinyt tottua siihen, että lapsia on niin ja niin monta, tai on ainoa/nuorin.

Minusta tämä(kin) asia on henkilökohtainen asia, ihmiset kokevat tilanteet eritavoin, itse olen (ehkä tämän syrjässä asumisen johdosta) saanut lähinnä myönteistä palautetta, nimenomaan tuon leikkikaverin takia (mikä ei sekään ole itsestään selvyys, mutta yleensähän sisarukset leikkivät keskenään, ja täällä todellakin lähin "samanikäinen" on 3 vuotta tytärtäni vanhempi, ja hänkin asuu 15 km:n päässä.)
Kerhoihin on yli 35 km -suuntaansa- eikä lapsen laitto tarhaan (ja itse töihin) houkuta, sillä työskentelen alalla, jossa päivät venyvät helposti 10-tuntisiksi, plus vielä työmatkat päälle (yht. 2tuntia).
Tarhapäivälle tulisi mittaa 10-12 tuntia tai yli, sillä miehenkään työajat eivät paljon helpommat ole, etenkään, kun hän saattaa yhtäkkiä joutua komennukselle minne tahansa tai työpäivä venyä yöhön asti. -Tämäkin puolsi kotonaoloa ja toisen lapsen hankkimista, sillä olen vahvasti sitä mieltä, että lapsi tarvitsee toisten lasten seuraa.

Eihän lapselle osoitettu huomio lopu vauva-aikaan (kauanko se sitten kestääkään) vaan lapsi kaipaa ja tarvitsee huomiota ja aikaa koko lapsuutensa ajan, -oli hän minkä ikäinen tahansa.

Nimenomaan vanhemmat, joiden lapsilla on "suuri" ikäero (kolme vuotta tai yli) ovat sanoneet, että lyhyempi ikäero olisi yhteisten leikkien kannalta ollut parempi. -nimenomaan alueilla, joissa muita lapsia ei kovin ole.

Minulla on pikkuveljeeni 2 vuoden ja -siskooni 7 vuoden ikäero, ja kyllä veli on minulle läheisempi, kuin sisko, veljeni kanssa meillä on yhteisiä lapsuusmuistoja ja- leikkejä, mutta siskon kanssa niitä ei enää ole, -minulla oli jo omat kaverit ja leikit.

Mutta kuten sanoin, jokainen tekee omaan elämäänsa pohjautuvat päätökset, ja punnitsee niitä oman elämäntilanteensa, -kokemuksensa, ja -arvojensa pohjalta.

Olen aina toivonut saavani lapset pienin ikäeroin, sekä toivonut saavani 4-5 lasta, -aika näyttää, kuinka käy.





 
Zuleimalle sen verran, että olen törmännyt kaltaiseesi mielipiteeseen myös tuolla vauvahaaveilijoiden puolella kun ilmoitin jättäneeni ehkäisyn pois uuden raskauden toivossa -vaikka synnytyksestä oli kulunut vain 6kk! Ihmeteltiin mikä hoppu, onko järkevää, pitäisi nauttia vauva-ajasta jne.

Lapsia on tehty maailman sivu niin pienellä kuin isollakin ikäerolla, eikä kumpikaan vaihtoehto varmaankaan ole "lapsuuden riistoa esikoiselta" tai muuten traumaattista. Itse puollan vahvasti pientä ikäeroa, 1-2 vuotta olisi tarpeeksi juuri leikkiseuran ja sisarussuhteen luomiselle. Oma siskoni on minua 3 vuotta nuorempi, emme juurikaan leikkineet/touhunneet yhdessä ennen molempien aikuisikää.

Tosiaan, nämä ovat niitä henkilökohtaisia valintoja joita jokainen punnitsee ja tekee päätöksensä niiden mukaan. Kenenkään päätös ei varmaankaan ole toista huonompi, jos se on tehty lapsen(-ien) parasta ajatellen.
 
Juu, lapsia on tehty kun ei ole ollut ehkäisyä, mutta entä nyt? Mikä on peruste hankkiutua heti raskaaksi? Elimistökään ei ehdi toipumaan kunnolla. Ei voi olla vauva kun on tisulla uusi omistaja. Miettikääpä hetkinen. On ihan eri asia olla ainokainen vauva kuin jäädä noin pienenä kakkoseksi.
 
Voi että ärsyttää tollanen tuomitseminen,ette te tiedä toisten elämäntilanteista ym.ollenkaan! Tottakai nykyisin on ehkäisyä ja kyllä mä tiedän miten raskaaksi tullaan!;) Mulla on sellainen tilanne,että lääkärit eivät suositelleet pillereitä tai kierukkaa jos haluaisin toisen lapsen parin vuoden sisään(munasarjat sidekudoksiset). Eikä kondomia tullut käytettyä. En vaan arvannut että näin heti tärppää, kun mulle on muutenkin sanottu etten välttämättä koskaan voi saada lapsia. Tämä esikoinen oli ikäänkuin ihme minulle. Nyt 8 kk päästä synnytyksestä odotankin toista,eli pystyn näköjään tulemaankin helposti raskaaksi. Tämä toinenkin on tervetullut,olen onnellinen mutta hiukan peloissani. No,mitä mä tässä kenellekään tuntemattomille tuomitsijoille selitän... Ei kaikki ole aina niin yksinkertaista.
 
Meillä on hiukan samanlainen tilanne kuin Millalla. Raskautta ei toki ollut suunnitelmissa ihan näin pian. Tarkoitus oli se kaksi vuotta väliin, mutta kun sitä ei aina hallitse maailmankirjoja.

Esikoinen on IVF-lapsi ja lääkäri sanoi jälkitarkastuksessa että todennäköisintä on että seuraavaakin varten tarvitaan jotain hoitoja. Ehkäisystä ei ollut juurikaan edes puhetta. Tuntui miehen kanssa jotenkin naurettavalta, että kun esikoista "tehtiin" 7 vuotta niin nyt sitten jotain ruvettaisiin käyttämään yhden vuoden takia.
Niinhän siinä sitten kävi, että kaikesta huolimatta tulinkin "itsekseen" raskaaksi heti ekasta seksikerrasta synnytyksen jälkeen. Tätä ei voinut kukaan (edes lääkärini joka melkein itki onnesta kun menin ekaan ultraan) ennalta aavistaa. Ei oikein pitänyt olla mahdollista. Ensimmäistä pidimme jo ihmeenä...eikä tämä toinen ole sitä yhtään vähempää! Mutta ei myöskään enempää jos sitä epäilette, ei tässä kumpikaan vauvoista tule jäämään missään kakkoseksi.

Olisiko Zuleiman mielestä meidän sitten pitänyt tehdä tässä tilanteessa abortti jotta esikoinen tulee saamaan täyden huomion? Ja vaikka tämä olisi ihan tarkkaan harkittukin raskaus niin kommenttisi ihmetyttää. Samoin sinulla joka olit hänen kanssaan samaa mieltä. Miksi pitää aina olla tuomitsemassa muiden valintoja? Maailmassa on paljon isompiakin asioita huolehdittavana kuin se syntyvätkö sisarukset lyhyellä vai pitkällä aikavälillä toisistaan. Taas kerran jos jostain löytyy asiasta faktaa niin pistäkääpä tulemaan linkkien kera. Muuten voidaan asiasta keskustella sitten kun lapset ovat hiukan isompia ja päästään tarkistamaan kuinka riistettyjä meidän esikoisista tulee ja millaisia traumoja heillä on.
Enemmän olisin huolissani nykyisin vanhempien kasvatustaidoista. Mutta kukin tyylillään..
 
Meillä esikoinen nyt vuoden ja itse kahdeksannella kuulla raskaana! Rankkaa välillä on, mut onneksi vain kausittain. Sitä kummasti osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen eikä pidä kotia niin tiptop kunnossa kuin ennen jne...

Ikäerosta: Itse halusin välttämättä et lapsille tulisi pieni ikäero, koska itselläni 7vuotta nuorempi sisko ja 13vuotta nuorempi veli eikä mitään yhteistä kummankaa kaa ole ollut ikinä! Käyn vain lapsenvahdista heille...
 

Yhteistyössä