Aamuhermostuminen, miten tästä pääsee tästä kierteestä

[Hulluuden rajoilla]

Mulla on ekaluokkalainen poika, joka on H-I-D-A-S.
Siis te ette usko miten hidas se on. Kaikki liikkeetkin on kuin hidastetusta filmistä. Se syö leipää puoli tuntia, saa sen puolet syötyä ja minä käsken kesken hampaitten pesulle, ettei koulusta myöhästy.
Poika seisoo tumput suorina keskellä eteistä ettei löydä takkia, joka roikkuu naulakossa.
Nykyään jo herätään kahtaa tuntia aiemmin kouluun.

Mikä tähän on neuvoksi? On se aiemminkin ollut hidas, mutta nyt tuntuu että se on täi tervassa. Ja nopeutta oikeasti löytyy, kerran se suoritui alta kolmen minuutin vaatteiden vaihdosta ja huoneen järjestämisestä.

Mutta niinkuin eilen, se vaan jää leikkimään kesken huoneen siivoamisen.
En tiedä mitään sen raivostuttavampaa kuin se, että se venyttää ja vitkuttelee.

Kaikessa on tuo hitaus, siitä on jo huomautettu koulusta, ja ystävätkin sanovat siitä.
Toisaalta poika on tietyllä tapaa "vauvamainen", eli hän passauttaa tosi helposti, ja hänellä on vielä jäljellä myös muita vauvamaisia elkeitä.
Opettaja sanoi samaa.

Mistä tässä on kyse, miksi 7-vuotias on noin hidas, ja miksi tämä menee tappeluksi? Se tuntuu nykyään elävän ihan omassa maailmassaan, eikä tunnu tajuavan mitään kouluun lähdön, harrastuksiin lähdön jne päälle.

Jopa kavereitten kans ulos lähteminen menee niin, että kesken pukemisen hän alkaa leikkimään ihan muuta.

Mitä minä voin tehdä, vai ummistanko vain silmäni, että tämä on jokin tuikitärkeä kehitysvaihe?

 

[vieras]

samanlainen tyttö meillä.tuo mua nauratti,(oli kuin itse olisin kirjoittanut) ETTÄ ON KUIN HIDASTETUSTA FILMISTÄ...=) vOIMAHALEJA JA JAKSAMISTA SULLE!

 

[LisaMarie]

Toi kuulostaa minulta ja meidän pojalta
Meillä (mulla diagnosoitu, pojalla diagnoosi kesken) on ADHD, painotus ylivilkkauden sijasta tarkkaavaisuuden häiriössä. Vaikka kyse ei olisi ADHD:stä, niin samat asiat voisi auttaa, eli kannattaa ehkä tutustua aiheeseen.
Mielenkiinnon ylläpitäminen on todellakin vaikeaa, eli kesken pukemisen (tai minkä vaan pakollisen rutiinit, pakot on ahterista) tulee ehdottomasti muuta ja mielenkiintoisempaa (vaikka roskapussin vienti,m mikä yleensä kestää viikon :kieh: )
Varsinkin toi, että jos on oma motivaatio, hommat hoituu minuuteissa, on tosi tuttu piirre =) Mulle ei aiheuta minkäänlaista ongelmaa kuulla, että 15b minuuttia aikaa lähteä viikon matkalle, pitää siinä vartissa sitten ottaa lapset mukaan tai hankkia niille hoitaja, mutta jos joku sanoo, etä 15 min aikaa tyhjentäää tiskikone, mulle tulee tuskia
Voihan se olla vaan vaihekin, mutta jos ei ole, vaan luonteenpiirre, niin siihen kannattaa kiinnittä huomiota ja selittää pojalle, että se vaikeuttaa kovasti elämää myöhemmin ja sen kanssa on opittava elämään. Kannustaminen ja palkitseminen toimii huomattavasti tehokkaammin kuin rangaitukset ja huomauttamien epäonnistumisista.

 

[Rahina]

Kokeile seuraavaa: Taulu tai "sarjakuva" aamutoimista. Ensin pukeminen, eri kuvaan hampaittenpesu, vessanpönttö, aamupalan kuva, kasvojen pesu, ulkovaatteet (eri kuva vuodenajan mukaan, niin tulee vaihteluakin). Kuvissa voi olla mukana kellon kuva, josta näkyy mihin aikaan pitäisi mitäkin olla tekemässä. Viimeiseen kuvaan "hei hei koti" ja iloinen ilme.
Laittakaa kaikki illalla valmiiksi ja aina samoihin paikkoihin, vaatteet, reppu, avaimet jne. Aamuksi lapselle oma herätyskello soimaan. Kun lapsi on noussut, edetkää kuva kerrallaan. Sanot vaan, katsoppas mitä seuraavaksi ja odota vastausta lapselta. Pian riittää että naputat taulua tai kelloa (meillä ei osaa aikoja, mutta osaa katsoa onko viisarit samassa kohdassa kuvassa ja kellossa vai menossa yli) ja lapsi tietää jo mitä oli tekemässä tai mitä pitäisi olla tekemässä. Ja kohta koko taulua ei enää tarvitse. Idea on siinä, että lapsi oppisi itse palauttamaan itsensä takaisin omista ajatuksistaan ja ottamaan vastuuta sen sijaan, että luottaa siihen että äiti hokee kyllä ja kaikki hoituu ja ettei ole mitään kiirettä ennen kuin äiti on hermostunut.
Meillä tämä toimi, aamuihin menee 45 min. ja minä hoidan vauvan aamupuuhat, en ole enää keskimmäisen assistentti. Kuvataulua käytettiin meillä esikouluiässä. Herätyskello otettiin käyttöön koulun alettua, kun pukeminen alkoi uudelleen tökkimään. Lapsi ei siis tule omasta huoneesta ennen kuin on itse herättyään, mutta vielä puoli nukuksissa laittanut vaatteet päälleen. Ehkä taulu auttaa jollain muillakin ja siihenhän voi muokata puuhat ja niitten järjestyksen ihan perheen omalla tyylillä, kunhan niitä ei jatkuvasti vaihtele.

 

[vieras]

Monet tuollaiset lapset on vain passattu aina. Ei ole tarvinnut ottaa vastuuta, äiti kuitenkin tekee kun itse vaan öllöttää.
Lähde sieltä huitsin nevadaan ja jätä menemään kouluun. Potkua perseelle myös pojille ja vastuuta.

 

[ap]

Kiitos vinkeistä!
Tosiaan meillä menee aamut huutamiseksi. Poika kyllä tietää tehtävänsä, mutta ei yhtään vilkuile kelloa, jättää sen tyystin mun huoleksi.
Hän ei yhtään pidä huolta omista tavaroistaan, nakkelee ne minne sattuu ja minä nalkutan, nalkutan ja nalkutan.
Vaatteita on siellä täällä, ruokatavarat siellä täällä, hän ei koskaan löydä mitään ja alkaa parkumaan kun ei löydä.
Joskus tuntuu että hän tietyllä tapaa "pakottaa" minut huolehtimaan itsestään, (jos joku ymmärtää tarkoitustani tolla) sen sijaan että itse aktiivisesti osallistuisi ja tekisi.

Se on ihan hirveän raskasta, kun koetat saada aamun jotenkin toimimaan, ja lapsi ei edes kuuntele
Ja sitten itsellä palaa pinna, kun ensin sanoo ja sanoo ja sanoo ja ei tapahdu yhtään mitään.

 

[ap]

Monet tuollaiset lapset on vain passattu aina. Ei ole tarvinnut ottaa vastuuta, äiti kuitenkin tekee kun itse vaan öllöttää.
Lähde sieltä huitsin nevadaan ja jätä menemään kouluun. Potkua perseelle myös pojille ja vastuuta.

Hehe, no onhan se pakko myöntää, piloille passattu.
Siirryimme siihen, että hän itse tekee aamuleipänsä ja iltaleipänsä.
Ja voi sitä parkua ja marttyyrihuutoa
"Minä joudun itse tekemään ruokani"

Ja alahuuli väpätti. Olisi luullut että hänet on kruunattu meidän perheen keittäjäksi.
Mutta oikeassa olet, se on piloille passattu. Tiedän.
Ja kyllä häpeänkin, mutta siis se on oikeasti avuton. Siis oikeasti, ei tekoavuton vaan oikeasti avuton.

 

[vieras]

Kuulostaa että lapsi on todennut olevan helpompaa kun sinä huolehdit.

Mitä luulet, onnistuisiko jos hankit kolme munakelloa ja laitat herätyksen jälkeen raksuttamaan. Varaa aikaa aamupalaan vaikka 30 min, pesut ym 15 min ja pukeminen 15 min. Aina kun kello pirahtaa niin sen hetken homma seis ja seuraavaan vaiheeseen vaikka olis mikä. Aikamäärät osaat varmaan itse arvioida ja niitä voi pienentää jos asiat alkavat sujumaan, mutta ei tarvitsisi koko ajan kytätä ja hoputtaa.

Siis jos ymmärrät mitä ajan takaa?

 

[vieras]

Monet tuollaiset lapset on vain passattu aina. Ei ole tarvinnut ottaa vastuuta, äiti kuitenkin tekee kun itse vaan öllöttää.
Lähde sieltä huitsin nevadaan ja jätä menemään kouluun. Potkua perseelle myös pojille ja vastuuta.

Hehe, no onhan se pakko myöntää, piloille passattu.
Siirryimme siihen, että hän itse tekee aamuleipänsä ja iltaleipänsä.
Ja voi sitä parkua ja marttyyrihuutoa
"Minä joudun itse tekemään ruokani"

Ja alahuuli väpätti. Olisi luullut että hänet on kruunattu meidän perheen keittäjäksi.
Mutta oikeassa olet, se on piloille passattu. Tiedän.
Ja kyllä häpeänkin, mutta siis se on oikeasti avuton. Siis oikeasti, ei tekoavuton vaan oikeasti avuton.

Kyllä mustakin ois kiva vaan istua pöytään ja olla avuton, kun TIETÄISIN, että äiti kuitenkin tekee ja pitää huolen että ehdin kouluun.
Ei mitään vastuuta, sen kun kaivan nenää päivät.
Mutta mulla ei ollut äiti kotona, ja oma esikoinen huolehtii myös itse koulunsa, ja aamupalansa, vaiikka kotona olenkin.
Joskus passaaminen on ekstraa.
Kyllä ihminen oppii nopeasti ja huonoista tavoista on vaikea päästä irti.
Miksi alkaisi yhtäkkiä tinkimään saavutetuista eduistaan?

 

[LisaMarie]

Monet tuollaiset lapset on vain passattu aina. Ei ole tarvinnut ottaa vastuuta, äiti kuitenkin tekee kun itse vaan öllöttää.
Lähde sieltä huitsin nevadaan ja jätä menemään kouluun. Potkua perseelle myös pojille ja vastuuta.

Meillä ei ole, kun äiti on samanlainen taivaanrannan maalari (jolle jo se että muistaa syödä on jonkun sortin ongelma) ja varmaa on, että omin päin poika ei selviäisi kouluun ikinä -enhän mäkään taas näytä selviävän...10 pitäis olla yhdesä paikassa ja mä olen tässä :saint:
Meillä siis osaa kyllä ruokia itsensä -muuten se kärsi aliravitsemuksesta- ja pukeekin, nutta eriasia on mitä =) Ei pienintä väliä mitä päällä on, toiseen jalkaan villasukka ja toiseen äidin polvisukka on ihan jees.
Vasta kolmannen luokan alussa poika oppi pitämään reppua mukana koulussa, ja opettajan kanssa oli yhdessä sovittu, että mä en muistuta siitä, vaan se on opittava itse. Tuo alkoi lopulta ujua lahjonnalla, kun menee kuukausi niin, että reppu on aina mukana, mennään uimaan.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Tuota kellotusta olisin minäkin ehdottanut. Itselläni kännykkä muistuttaa ruuanlaittamisesta, syömisestä, koululaisten hakemisesta, lääkkeestä jne. Ja kun se hälyttää, on pakko toimia.

 

[LisaMarie]

Kuulostaa että lapsi on todennut olevan helpompaa kun sinä huolehdit.

Mitä luulet, onnistuisiko jos hankit kolme munakelloa ja laitat herätyksen jälkeen raksuttamaan. Varaa aikaa aamupalaan vaikka 30 min, pesut ym 15 min ja pukeminen 15 min. Aina kun kello pirahtaa niin sen hetken homma seis ja seuraavaan vaiheeseen vaikka olis mikä. Aikamäärät osaat varmaan itse arvioida ja niitä voi pienentää jos asiat alkavat sujumaan, mutta ei tarvitsisi koko ajan kytätä ja hoputtaa.

Siis jos ymmärrät mitä ajan takaa?

Meillä muuten toimii tää munakello monessa asiassa. Mä esim. pistän munakellon päälle, kun aletaan siivoamaan ja jaottelen että mitä minkäkin puolituntisen aikana pitää saada tehtyä. Jokapäivä pidetään muutama ½ tunnin sessio; lapset tyhjentää sen aikana tiskikoneen ja mä petaan petit. Toisella kertaa lapset järjestelee tavarat ja mä torjun kuraa ja tahroja jne...

 

[Lunatic]

Mulla on tommonen 5-vuotias.
Muuten nopea ja virtaa riittää, mutta annas olla aamusin tai yleensä kun pitäs pukea ulos lähteissä.
Jalat pettää alta, ei muka pysty kävelemään.. ryömii kuin mato tai jos on jaloillaan, laahaa itseään pintoja ja seiniä pitkin tiputtaen kaiken mukanaan.. huokailee ja valittaa.
Pukee hetken, jää omiin maailmoihinsa, saa taas muistuttaa pukemisen jatkamisesta... aaargh. Eikä tosiaan löydä vaatteitaan, kenkiään vaikka ne ois vieressä. :|
Lopulta aina minä oon se hirvee ihminen ja joutuisin muka pyytämään anteeksi.

Tottakai joinain aamuina VOI olla poikkeuksiakin että vetää vauhdilla kampetta, jos on jotain hauskaa tiedossa esim. Mutta kuvailemani on yleisempää..

 

[LisaMarie]

Tuota kellotusta olisin minäkin ehdottanut. Itselläni kännykkä muistuttaa ruuanlaittamisesta, syömisestä, koululaisten hakemisesta, lääkkeestä jne. Ja kun se hälyttää, on pakko toimia.

Ja sitten kun on unohtanu kirjoittaa, miksi se hälyttää, onkin ihan kusessa (Näinkin on käyny...)

 

[ap]

Pitää muuten kokeilla tota kännykän hälytystä.
Ei tästä tule mitään, kun koulua käyty jo kohta eka lukukausi ja vielä ollaan lähtöpisteessä

Vieras: Ehkä muuten olet oikeassa, se että olen kotona voi tehdä sen, että lapsi ei itse tee mitään. Ja ihan samanlaista on harkkoihin lähtö. Hän ei itse pue reenivaatteita päälleen, ei mene syömään ilman eri kehoituista (lue se kuusi kertaa ja sitten alkaa ääni nousemaan), ei pue ulkovaatteita, syöminen venyy ja venyy..
Harkkoihin lähtö vie minulta hermot niin, että tekee mieli jo soittaa sinne että tähän loppui se harrastaminen.

Pitäisi vain olla ehkä tiukempi ja tehdä joskus niin, että kun lähdetään harkkoihin ja hän ei saa tehtyä, niin jäädään kotiin suosiolla.

 

[vieras]

kyllä vähän kuulostaa että lapsi on hemmoteltu, eikä halua ottaa vastuuta..

 

[Rukoilijasirkka]

Pist sille kiirettä.

Laita kello herättämään se ja toinen herätys sitten siihen, kun pitää lähteä.

Meillä se auttoi, että poika joutu itse ottamaan vastuun aamuistaan.

 

[vieras]

Kännyn hälytyksen tilalle kalenterimerkintä, siihen saa kirjoitettua miksi ja vaihda kunnon hälytys eikä oletuksena oleva pikku piippaus. Taí munakelloon post-it tms muistilappu mitä seuraavaksi.

 

[rasvie]

Monet tuollaiset lapset on vain passattu aina. Ei ole tarvinnut ottaa vastuuta, äiti kuitenkin tekee kun itse vaan öllöttää.
Lähde sieltä huitsin nevadaan ja jätä menemään kouluun. Potkua perseelle myös pojille ja vastuuta.

Mä en todellakaan ole mikään passaajatapaus, mutta ap:n kertomus oli kun meidän aamut. Samanikäinen poika. Että ei se nyt ihan näinkään ole!

 

[Rahina]

Mä en lähtisi vasta ekaluokkalaista ohjailemaan kännykällä. Enkä kyllä post-itlapuillakaan. aattelen että mun läsnäolessa läsnäolo on tärkeää, mutta myös lapsen täytyy oppia olemaan läsnä omissa toimissaan.

 

[vieras]

Monet tuollaiset lapset on vain passattu aina. Ei ole tarvinnut ottaa vastuuta, äiti kuitenkin tekee kun itse vaan öllöttää.
Lähde sieltä huitsin nevadaan ja jätä menemään kouluun. Potkua perseelle myös pojille ja vastuuta.

Mä en todellakaan ole mikään passaajatapaus, mutta ap:n kertomus oli kun meidän aamut. Samanikäinen poika. Että ei se nyt ihan näinkään ole!

Hmmmm. jos on koululainen, kyllä sitä vauhtia tulee kun muutaman kerran myöhästyy. älä huolehdi ison miehen asioista.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Kännykkähälytys voi olla vanhemman puhelimessa, jolloin vastuu on jaettu, mutta lapsi tietää, mistä on kyse.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Monet tuollaiset lapset on vain passattu aina. Ei ole tarvinnut ottaa vastuuta, äiti kuitenkin tekee kun itse vaan öllöttää.
Lähde sieltä huitsin nevadaan ja jätä menemään kouluun. Potkua perseelle myös pojille ja vastuuta.

Mä en todellakaan ole mikään passaajatapaus, mutta ap:n kertomus oli kun meidän aamut. Samanikäinen poika. Että ei se nyt ihan näinkään ole!

Hmmmm. jos on koululainen, kyllä sitä vauhtia tulee kun muutaman kerran myöhästyy. älä huolehdi ison miehen asioista.

Ekaluokkalainen ei ole "iso mies", eikä pidäkään olla. Kyseessä on lapsi, joka tarvitsee aikuista auttamaan, että oppii itse pärjäämään tulevaisuudessa.

 

[M Y R K K Y]

Mulla oli bonaripoika tuollanen...Siis ihan järkyttävää oli aamut sellasen 2 vuotta.

Mut tuo munakello on hyvä alku,mutta eihän poika siitä opi sen enempää kuin toimimaan seuraavan jutun kun kello soi.Eli kun oppii rutiinit niin ota kello pois.

tee lista seinälle mitä tekee ja missä järjestyksessä.Siitä poika voi tarkistaa aina.
JOka aamu samanlaiseks niin oppii kuvion.

Mä tiiän sun tuskan ja huuto ei auta mutta kun...
Ja pikkuhiljaa enemmän vastuuta pojalle sekä kehuja kuinka hienosti ja reippaasti,kuin ISO poika hän hoitaa asiansa.

Ikävä puoli on huomata että on passannut lapsen piloille,eikä voi oikein kuin syyttää itsenään.
Mutta niskasta kiinni,ei ole myöhäistä vielä.

Meillä muuten alkoi 5 veenä jo kotityöt,eli teilläkin vois poika ruveta tyhjentämään tiskikonetta esim.
vastuuta ja siitä sitä hyvää mieltä kun oon homman hoitanut.

 

[ap]

No meillä on joskus myöhästynyt koulusta, mutta se ei paljoa piittaa.
Sain pojan pukattua ovesta ulos, mutta tämä jäi leikkimään pihalle, enkä sitä huomannut
Eikä se ollut moksiskaan, kohautti vain olkapäitään kun otin puheeksi

Tiiä mikä sitten auttais.