Abortti vai ei?

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";23192293]Olen sanonut miehelleni väsymyksestä useita kertoja, mutta ei tunnu hänelle juuri merkitsevän. Parhaimmillaan on voinut todeta tyyliin "no mä voin yrittää tehdä enemmän" ja sitten mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut. Hän on saattanut antaa minulle yhden vapaa illan muutaman kerran kuukaudessa ja sitten kuvittelee, että sillä jaksan ikuisesti. Se kolme tuntia silloin tällöin ei kuitenkaan ihan hirveästi auta.

Kolmatta lasta olen ajatellut lähinnä tilanteeseen, kun ensimmäinen menisi kouluun. Saisin sitten ollan pientä koululaista viemässä kouluun sen ensimmäisen vuoden ajan. Tilanne on kyllä hieman ristiriitainen, sillä välillä kyllä mietin sitäkin jaksanko tuon miehen kanssa enää edes jatkaa. Tiedän ettei hän tule muuttumaan, hänestä ei siis koskaan tule hyvää isää lapsillensa Joka on mielestäni todella surullista.[/QUOTE]

Jaksaisit sä, jos se ensimmäinen menis hoitoon? Taitaa olla kuitenkin niin, että toi mies sut loppuunkuluttaa, ei lapset.

Sun pitää olla nyt vaan itsekäs ja miettiä mitä sä jaksat. Pystytkö sä elämään itses kanssa jos päädyt aborttiin? Ite pitäisin kiinni niistä lapsista, en miehestä.

 

[vielä yks neuvo]

jos kerran jatkoa ylipäätää harkitset, niin näytä nyt ees nää sun kirjoitukset sille miehelles, parempi se ois herätä myöhään kuin ei milloinkaan..

 

[uups]

Miehet eivät muutu ennen kuin naisensa laittavat heidät kohtaamaan todellisuuden. Miehesi ratsastaa sinun jaksamisesi kustannuksella niin kauan kuin SINÄ et tee muutoksia. Kolmas lapsi ei teidän tilannettanne muuta. Ainakaan paremmaksi.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23192334]Taitaa olla kuitenkin niin, että toi mies sut loppuunkuluttaa, ei lapset.[/QUOTE]

Näin minäkin sanoisin.

 

["aloittaja"]

Voi olla totta, että mieheni minut väsyttää eikä lapset. Jos mies olisi hyvä isä ja esim. töiden jälkeen osallistuisi perhe-elämään ja olisi lasten kanssa, niin tilanne olisi varmaan erilainen.

Miestäni en vaan saa muuttumaan. Millä toista ihmistä muuttaa? Olen puhut hänelle tunteistani avoimesti ja sanonut senkin, että eroa olen miettinyt, mutta mitään vaikutusta ei ole millään häneen ollut.
Ainut mahdollisuus siis on ero, jolloin olisin virallisestikin lasteni yh ja rahallinen tilanne romahtaisi vielä huonommaksi. Sitten mulla ei olisi enää niitä kolmea tuntiakaan silloin tällöin. Toisaalta voisin olla onnellisempi ilman miestäni ja ehkä (siis ehkä) saisin lasteni elämästä ehjemmän kuin mitä se on nyt. Toisaalta tapaamisten sopiminen yms. olisi vaikeaa. En tosin edes tiedä haluaisiko mies lapsia nähdä.

 

["päivi"]

Abortti on ihan oikein jos jo nyt jaksaminen tiukilla. Seuraavan jälkeen se on vielä tiukemmalla, ja masennuksesi voi pahentua todella paljon kiireestä, unen puuttteesta jne.
Tiedän kokemuksesta.

Meille olisi neljäs tullut mutta tein järkevän päätöksen, abortin. Kolmas lapsi melkein hajotti minut, perheemme, väsymisen johdosta. En nyt lapsta suoranaisesti syytä, vaan tilannetta.
En kadu aborttia yhtään.

 

["jos"]

Lapsen pitäminenkin on asia, jonka kanssa täytyy elää loppu elämä. Ei kannata tuomita toista jollei ole ollut tämän housuissa.

missä mä olen tuominnut Abortti on vaikea asia jos siitä ei ole varma, tiedän kokemuksesta. Sohinko mä arkaankin kohtaan?