W
-Witchie
Vieras
Puolison (täällä elleissä yleensä miehen) alkoholin käyttö nousee esiin useassa ketjussa. Alkoholi ja sen käytön tuomat ongelmat liitetään helposti jokaiseen muuhunkin parisuhdeongelmaan - ymmärrettävästi.
Myös monet muut asiat voisi luokitella samaan ryhmään (addiktiot: uskottomuus, pelaaminen, työ....) En tiedä helpottaako ketään, mutta herättäjäksi kerron:
Kun tapasin mieheni hiukan yli kolme vuotta sitten, joimme molemmat aika paljon. Minä olin sellainen viinitissuttelija, joka ei ollut koskaan humalassa, mutta aina oli viinipullo keittiön pöydällä aukinaisena. Miehelläni oli olutta kellarissa paljon, koska "mikään ei ole kamalampaa kuin se, että olut loppuu kesken". Olimme alkoholin käytönkin suhteen aikuisina vakiintuneine tapoinemme helpot valinnat toisillemme.
Tajusin viime vuoden lopulla, että suuri osa ongelmistamme johtuu alkoholista. Riidat kotona ja juhlissa, mieheni vetäytyminen alakerran pajalle, minun haluni saada olla yksin kotona, ylilyönnit puolin ja toisin...... Lista on pitkä kuin janovuosi!
Koska molemmat halusimme suhteemme jatkuvan ja säilyvän (sillä rakkautta välillämme on ja on ja on), halusimme muuttaa tapojamme. Mieheni lopetti alkoholin käytön kokonaan (on juonut koko tänä vuonna kaiken kaikkiaan noin 10 saunaolutta), minä vähensin reilusti (olen juomatta päiviä mitään ja joskus juon muutaman lasillisen viiniä).
Kun on riittävästi halua ja uskoa yhteiseen tulevaisuuteen, on myös riittävästi voimaa tehdä se. Jos joku muu asia on muodostunut tärkeämmäksi kuin oma puoliso, ei voimat riitä ja silloin pitäisi puolison pysähtyä miettimään: "Mitä minä elämältäni haluan?"
Ihmisellä on oikeus asettaa tämän kaltaisia vaatimuksia ja ehtoja yhdessä eloon ihan oman itsensä takia. Eikä tämä koske vain alkoholia.
Myös monet muut asiat voisi luokitella samaan ryhmään (addiktiot: uskottomuus, pelaaminen, työ....) En tiedä helpottaako ketään, mutta herättäjäksi kerron:
Kun tapasin mieheni hiukan yli kolme vuotta sitten, joimme molemmat aika paljon. Minä olin sellainen viinitissuttelija, joka ei ollut koskaan humalassa, mutta aina oli viinipullo keittiön pöydällä aukinaisena. Miehelläni oli olutta kellarissa paljon, koska "mikään ei ole kamalampaa kuin se, että olut loppuu kesken". Olimme alkoholin käytönkin suhteen aikuisina vakiintuneine tapoinemme helpot valinnat toisillemme.
Tajusin viime vuoden lopulla, että suuri osa ongelmistamme johtuu alkoholista. Riidat kotona ja juhlissa, mieheni vetäytyminen alakerran pajalle, minun haluni saada olla yksin kotona, ylilyönnit puolin ja toisin...... Lista on pitkä kuin janovuosi!
Koska molemmat halusimme suhteemme jatkuvan ja säilyvän (sillä rakkautta välillämme on ja on ja on), halusimme muuttaa tapojamme. Mieheni lopetti alkoholin käytön kokonaan (on juonut koko tänä vuonna kaiken kaikkiaan noin 10 saunaolutta), minä vähensin reilusti (olen juomatta päiviä mitään ja joskus juon muutaman lasillisen viiniä).
Kun on riittävästi halua ja uskoa yhteiseen tulevaisuuteen, on myös riittävästi voimaa tehdä se. Jos joku muu asia on muodostunut tärkeämmäksi kuin oma puoliso, ei voimat riitä ja silloin pitäisi puolison pysähtyä miettimään: "Mitä minä elämältäni haluan?"
Ihmisellä on oikeus asettaa tämän kaltaisia vaatimuksia ja ehtoja yhdessä eloon ihan oman itsensä takia. Eikä tämä koske vain alkoholia.