Addiktiot ja parisuhde

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja -Witchie
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
W

-Witchie

Vieras
Puolison (täällä elleissä yleensä miehen) alkoholin käyttö nousee esiin useassa ketjussa. Alkoholi ja sen käytön tuomat ongelmat liitetään helposti jokaiseen muuhunkin parisuhdeongelmaan - ymmärrettävästi.

Myös monet muut asiat voisi luokitella samaan ryhmään (addiktiot: uskottomuus, pelaaminen, työ....) En tiedä helpottaako ketään, mutta herättäjäksi kerron:

Kun tapasin mieheni hiukan yli kolme vuotta sitten, joimme molemmat aika paljon. Minä olin sellainen viinitissuttelija, joka ei ollut koskaan humalassa, mutta aina oli viinipullo keittiön pöydällä aukinaisena. Miehelläni oli olutta kellarissa paljon, koska "mikään ei ole kamalampaa kuin se, että olut loppuu kesken". Olimme alkoholin käytönkin suhteen aikuisina vakiintuneine tapoinemme helpot valinnat toisillemme.

Tajusin viime vuoden lopulla, että suuri osa ongelmistamme johtuu alkoholista. Riidat kotona ja juhlissa, mieheni vetäytyminen alakerran pajalle, minun haluni saada olla yksin kotona, ylilyönnit puolin ja toisin...... Lista on pitkä kuin janovuosi!

Koska molemmat halusimme suhteemme jatkuvan ja säilyvän (sillä rakkautta välillämme on ja on ja on), halusimme muuttaa tapojamme. Mieheni lopetti alkoholin käytön kokonaan (on juonut koko tänä vuonna kaiken kaikkiaan noin 10 saunaolutta), minä vähensin reilusti (olen juomatta päiviä mitään ja joskus juon muutaman lasillisen viiniä).

Kun on riittävästi halua ja uskoa yhteiseen tulevaisuuteen, on myös riittävästi voimaa tehdä se. Jos joku muu asia on muodostunut tärkeämmäksi kuin oma puoliso, ei voimat riitä ja silloin pitäisi puolison pysähtyä miettimään: "Mitä minä elämältäni haluan?"

Ihmisellä on oikeus asettaa tämän kaltaisia vaatimuksia ja ehtoja yhdessä eloon ihan oman itsensä takia. Eikä tämä koske vain alkoholia.
 
"Kun tapasin mieheni hiukan yli kolme vuotta sitten, joimme molemmat aika paljon."

Olet ap. muuttunut paljon kirjoituksissasi. Lueskelin muutama vuosi sitten paljon kirjoituksiasi Sinkun elämää palstalla.

Aika menee nopeasti eteenpäin. Joskus huvittelen lukemalla 2005-2006 Ellit kirjoituksiani.

Juomisesta en enää viitsi kirjoittaa. Al-Anon ryhmissä olen käynyt viimeksi 2000-luvun alussa. Nautin aamulla kahvia lasitetulla parvekkeella. Työkaveri ihmetteli miten tarkenin näin tuulisena päivänä. En ilmeisesti ole kertonut parvekkeestani.

Maailmassa on paljon alkoholitonta juomaa. Ilo ilman viinaa ja viiniä ei ole teeskentelyä.

Jatketaan aiheesta jutustelua. Höpisen Elleissä töiden lomassa. Luin äsken Sensuelli-palstan farkkukeskustelua. Minun tekee mieli uusia vaatteita. Palasin töihin takaisin vuorotteluvapaalta. Lapseni ovat jo aikusia ja elämä on melko mukavalla mallilla.
 
Olen miettinyt tosi paljon tuota juomisasiaa. Kuinkakohan moni suomalainen juo "sivistyneesti ja eurooppalaistyylisesti" viiniä tosiaan vain ja ainoastaan maun takia? Luulen, että aika monelle tissuttelijalle on kuitenkin kehittynyt riippuvuus siitä, että saa hyvää oloa juomisesta. Yleensä juodun viinin määrä lisääntyy vuosien myötä, jos miettii sitä, paljonko juo nyt, 3 v päästä, 5 v päästä, 10 v päästä jne. Riippuvuus on helppoa testata siten, että kykeneekö nyt heti tästä päivästä alkaen olemaan esim. 2 viikkoa ilman tippaakaan viiniä. Toinen vaihtoehto testaamiselle on se, että jos kaapissa on hyvää viiniä, niin kykenetkö olla avaamatta pulloa, vaan säästät sen vaikkapa juhannukseksi.

Minä olen nähnyt lähipiirissäni niin paljon alkoholisteja ja enemmän tai vähemmän humalatilasta johtuvia tappeluita, eroja, lyömisiä, sukulaissuhteiden katkeamisia jne, että suhtaudun todella negatiivisesti juomiseen. Omille lapsilleni yritän sekä oman esimerkkini että sukulaisten esimerkin perusteella näyttää, mitä voi käydä, jos juo ja miten toisaalta voi elää rauhallista ihanaa elämää ihan selvinpäin.

Jos juo joka päivä tai monta kertaa viikossa vaikka ihan vähänkin, niin se rentouttaa ja poistaa estoja. Silloin tulee sanottua sellaisia asioita, joita ei sanoisi täysin selvinpäin. Moni riita jäisi riitelemättä ja monesta asiasta miettisi toisenkin kerran, että viitsiikö asiaa ottaa puheeksi pikkuhutikassa vai voisiko ongelmasta puhua vasta sitten, kun molemmat ovat selvinpäin.

Yleensä juomattomuus näkyy positiivisesti myös siinä, että painoa on helpompi hallita, mutta lompakko paksunee.
 
Hyvä aiheen aloitus ja fiksuja vastauksia, että menee meikämannella vain nyökyttelyksi. Kiitos Wirchielle!

Alkoholin käyttöön lähti muutos vain itsestäni ja halusin käydä AA-klinikalla päästäkseni eroon keskiviikkokaljoista työpäivän päätteeksi työkavereiden kanssa ja myös perjantai - ja lauantaiviinipulloista, joiden määrä kasvoi useampaan vuosien saatossa. Sitä eli kuin kaltevalla pinnalla valmiina romahtamaan alas asti. Kunto oli huono.

Nyt saa sitten nauraa urakalla, mutta käytyäni ikätarkastuksessa minulla oli kaikenlaista kremppaa ja korkeaa kolestrolia ja sairaslomapaperi kourassa, että kotiin lepäämään vaan. Osa siitä levon tarpeesta tuli aidosti uupumuksesta, mutta päätettyäni jättää työni kokonaan aloin myös kiinnostumaan kuntoilusta. Lääkäri, joka minua hoiti pitkään, vakuutti liikunnan tuottavan samanlaista mielihyvää kuin muutama lasi viiniä (jonka joku ihmisen elimistön paremmin tunteva elli vois osata selittää mikä hormooni ja mikä sisuskalu mitäkin tuottaa) ja jos vain jaksaa aikansa puurtaa mielihyvä alkaa elimistöstä nousemaan. En tarkoita tässä liikunnan tuomaa virkeyttä, vaan totesin todellakin asian niin olevan ja olen nyt mieluummin riippuvainen liikunnasta kuin alkoholista. Huom! käytän edelleenkin alkoholia, mutta suhde siihen muuttui järkevämmäksi ja hallitummaksi.

Nolottaa kertoa tarinaani kuin kyse olisi jostakin hölmöstä uskoontulosta, mutta olen itse herkästi addiktoituva ihminen muissakin elämän asioissa ja on helpottavaa, jos edes joskus voi suunnata sen terveellisempäänkin muotoon. Liikunnasta kun ei ole puolisollekaan haittaa ja vain avaa uusia hauskoa mahdollisuuksia, kuten unelmani päästä sukelluskursseille. Sitä en edes miettinyt viinipullojeni ääressä ja elin sellaista sumeata "elämä on" -elämää, jossa arki oli lähinnä harmaata ja täynnä velvoitteita.


 

Yhteistyössä