T
tiuku123
Vieras
Olen ollut jonkin verran huolissani keskimmäisen lapsemme käytöksestä ja touhuista jo vauva ajoista lähtien. Neuvolassa oma terv. hoitajamme oli sitä mieltä että poika voisi käydä psykologin tutkimuksessa, mutta pojan 4v neuvolassa oli sijainen jonka mielestä se olisi aivan turhaa Kuulemma kaikki vilkkaat lapset saavat nykyään leiman otsaansa.
En oikein osaa eritellä kaikkea sitä mikä saa minussa epäilyksen heräämään. Poika on ajoittain erittäin vilkas, väkivaltainen ja "huonosti kasvatetun" oloinen Puheessa on myös ajoittaista ongelmaa, kuten aiemmin jo kirjoitinkin. Välillä poika taas on kuin enkeli ja sillointällöin elää kuin omassa maailmassaan, ei näe eikä kuule eikä keskity tuolloin.
Miehen (lapsen isän) veljeä(30v) on kuulemma paljon tutkittu lapsena, on ollut välillä pidempiäkin aikoja sairaalassa tutkittavana. Mutta anopilta olen saanut kuulla vain ettei mitään diagnoosia koskaan tehty, miehen veli oli vain todettu ylivilkkaaksi ja hyvin älykkääksi. Hänestä huomaa nykyisinkin ettei kaikki ole kohdallaan. On sellainen vähän rassukka joka ei pysty huolehtimaan mistään(edes hygieniastaan) asioistaan ja vaikuttaa pikemminkin tyhmältä kuin älykkäältä. Miehellänikin on vaikeuksia joskus noiden asioiden kasassa pidossa. Esim. Raha-asioita ei hallitse lainkaan ja työt, opiskelut sun muut jäävät aina muutaman kuukauden jälkeen. Veljeksillä on myös yksi lievästi kehitysvammainen veli.
Mieheni ja toinen veljistä ovat myös olleet aikanaan vankilassa, ja molemmilla on ollut alkoholinkäytön kanssa ongelmia.
Nyt mietinkin että jos näiden kaikkien ongelmien takana on adhd, tai joku muu vastaava, on siis hyvin todennäköistä että se olisi periytynyt pojallemme. Toivoisin kuitenkin että poika saisi tukea jos sitä tarvitsisi, eikä ajautuisi samanlaisiin ongelmiin kuin isänsä ja enonsa. Nyt kysyisinkin teiltä mielipidettä tähän asiaan. Onko jollekkin ollut todella hyötyä saamastaan diagnoosista ja miten tuo hyöty käytännössä näkyy. Toisaalta en haluaisi leimata lastani tai vaikuttaa vauhkolta äidiltä joka hakemalla hakee jotain vikaa lapsesta, mutta en kuitenkaan haluaisi että poika joutuisi kärsimään ongelmasta jos siihen voisi jotain apua saada. Nyt me vielä pärjätään, mutta koulun alkaessa voivatkin ongelmat saada ihan eri mittasuhteet..
En oikein osaa eritellä kaikkea sitä mikä saa minussa epäilyksen heräämään. Poika on ajoittain erittäin vilkas, väkivaltainen ja "huonosti kasvatetun" oloinen Puheessa on myös ajoittaista ongelmaa, kuten aiemmin jo kirjoitinkin. Välillä poika taas on kuin enkeli ja sillointällöin elää kuin omassa maailmassaan, ei näe eikä kuule eikä keskity tuolloin.
Miehen (lapsen isän) veljeä(30v) on kuulemma paljon tutkittu lapsena, on ollut välillä pidempiäkin aikoja sairaalassa tutkittavana. Mutta anopilta olen saanut kuulla vain ettei mitään diagnoosia koskaan tehty, miehen veli oli vain todettu ylivilkkaaksi ja hyvin älykkääksi. Hänestä huomaa nykyisinkin ettei kaikki ole kohdallaan. On sellainen vähän rassukka joka ei pysty huolehtimaan mistään(edes hygieniastaan) asioistaan ja vaikuttaa pikemminkin tyhmältä kuin älykkäältä. Miehellänikin on vaikeuksia joskus noiden asioiden kasassa pidossa. Esim. Raha-asioita ei hallitse lainkaan ja työt, opiskelut sun muut jäävät aina muutaman kuukauden jälkeen. Veljeksillä on myös yksi lievästi kehitysvammainen veli.
Mieheni ja toinen veljistä ovat myös olleet aikanaan vankilassa, ja molemmilla on ollut alkoholinkäytön kanssa ongelmia.
Nyt mietinkin että jos näiden kaikkien ongelmien takana on adhd, tai joku muu vastaava, on siis hyvin todennäköistä että se olisi periytynyt pojallemme. Toivoisin kuitenkin että poika saisi tukea jos sitä tarvitsisi, eikä ajautuisi samanlaisiin ongelmiin kuin isänsä ja enonsa. Nyt kysyisinkin teiltä mielipidettä tähän asiaan. Onko jollekkin ollut todella hyötyä saamastaan diagnoosista ja miten tuo hyöty käytännössä näkyy. Toisaalta en haluaisi leimata lastani tai vaikuttaa vauhkolta äidiltä joka hakemalla hakee jotain vikaa lapsesta, mutta en kuitenkaan haluaisi että poika joutuisi kärsimään ongelmasta jos siihen voisi jotain apua saada. Nyt me vielä pärjätään, mutta koulun alkaessa voivatkin ongelmat saada ihan eri mittasuhteet..
