Meillä loppu koliikki, kun pystyi pieremään helposti. Koliikin määritelmähän on "itkee 3h päivässä, kolme kertaa viikossa, kolmen viikon ajan". Meillä itki 10 viikkoa klo.18.00- 03.00.
?
-.-
Vieras
G
"groove"
Vieras
Ei minunkaan mies muuten piilottele diagnoosinsa takana. Joutuu tekemään saman ellei enemmänkin kuin muut. Elämä meni yhtä alamäkeä, työpaikat vaihtui, mitään pysyvyyttä ei ollut, oli äkkipikainen, taipuvainen uhkapeleihin, oli ehdoton jääden jumiin asioihin, kumma ettei huumeet vieneet mukanaan. Noh, nimetkää ne ongelmat joita oli, varmasti löytyy. "Syytä" tälle ei ollut, ei kiukulle, mielialan vaihtelulle, ärtymykselle, uhkapelimieltymykselle, ei pysymättömyydelle, ei jatkuvalle alamäelle. Ei ennen kuin itse tajusi hakeutua tutkimuksiin.
Diagnoosi ei tuo meille helpotusta normaalielämässä, lääkitys ja tieto adhd:sta toi. Tieto auttaa ymmärtämään. Lääkityksen avulla jaksaa keskittyä, pystyy keskittymään, pystyy olemaan rauhallinen, pystyy olemaan ahdistumatta, pystyy opiskelemaan, pystyy työksentelemään. Ei hän saa helpotuksia mistään, mutta älykkyytensä vuoksi pärjää mihin menee (kun pystyy sitä kapasiteettia käyttämään). Meillä on niin hurja ero lääkityissä päivissä ja lääkitsemättömissä päivissä, ettei sitä varmaan uskoisi kun sanon, että ne jälkimmäiset ovat jopa henkisesti raskaita. Ei silti, ei enää läheskään niin raskaita kuin ennen.
Jos nyt todetaan, että lapsella on oikeasti jokin todellinen tarve johonkin apuun, niin sitä annetaan. Ja se pelastaa monet juuri siltä syrjäytymiseltä ja masennuksen kierteeltä, jota teidän mukaan ei ole olemassa. Vankilassa sen näkee parhaiten, nämä elämässä eksyneet, joiden elämä ja vankilakierre loppui siihen diagnoosiin ja oikeaan apuun. Tai pelkästään sen huomaamiseen, että tällä ihmisellä on paha lukihäiriö. Nämä "lapset" saivat kyllä remmiä, olivat myös usein niitä "tyhmiä ja hitaita".
Diagnoosi ei tuo meille helpotusta normaalielämässä, lääkitys ja tieto adhd:sta toi. Tieto auttaa ymmärtämään. Lääkityksen avulla jaksaa keskittyä, pystyy keskittymään, pystyy olemaan rauhallinen, pystyy olemaan ahdistumatta, pystyy opiskelemaan, pystyy työksentelemään. Ei hän saa helpotuksia mistään, mutta älykkyytensä vuoksi pärjää mihin menee (kun pystyy sitä kapasiteettia käyttämään). Meillä on niin hurja ero lääkityissä päivissä ja lääkitsemättömissä päivissä, ettei sitä varmaan uskoisi kun sanon, että ne jälkimmäiset ovat jopa henkisesti raskaita. Ei silti, ei enää läheskään niin raskaita kuin ennen.
Jos nyt todetaan, että lapsella on oikeasti jokin todellinen tarve johonkin apuun, niin sitä annetaan. Ja se pelastaa monet juuri siltä syrjäytymiseltä ja masennuksen kierteeltä, jota teidän mukaan ei ole olemassa. Vankilassa sen näkee parhaiten, nämä elämässä eksyneet, joiden elämä ja vankilakierre loppui siihen diagnoosiin ja oikeaan apuun. Tai pelkästään sen huomaamiseen, että tällä ihmisellä on paha lukihäiriö. Nämä "lapset" saivat kyllä remmiä, olivat myös usein niitä "tyhmiä ja hitaita".
Meillä itki esikoinen suoraa huutoa vajaat 3kk, koliikki-itku alkoi 18 aikaan iltaisin ja loppui 22 aikaan kuin seinään. Kun lapsi oli 3,5 kk loppui iltahuuto yhtäkkiä kokonaan.
Tokalla lapsella alkoi tavalliset mahavaivat: kitinää aina välillä, ei ihan joka ilta eikä samalla tunnilla.
Molemmissa kanniskelin lasta, syötin ja hoidin silloin kuin aika oli, pidin sylissä ja juttelin vauvalle. Missähän välissä olin se ap:n mainitsema huono äiti?
Ja on se vaan kummallista kun adhd-lasta lääkitään aineilla jotka saisi muut kiihtymään, niin nämäpä yhtäkkiä rauhoittuvat. Adhd:een kuuluu myös liitännäisoireita.
Tokalla lapsella alkoi tavalliset mahavaivat: kitinää aina välillä, ei ihan joka ilta eikä samalla tunnilla.
Molemmissa kanniskelin lasta, syötin ja hoidin silloin kuin aika oli, pidin sylissä ja juttelin vauvalle. Missähän välissä olin se ap:n mainitsema huono äiti?
Ja on se vaan kummallista kun adhd-lasta lääkitään aineilla jotka saisi muut kiihtymään, niin nämäpä yhtäkkiä rauhoittuvat. Adhd:een kuuluu myös liitännäisoireita.
Viimeksi muokattu:
F
fert
Vieras
V
vieras-
Vieras
Näytäpä mulle yksikin syrjäytynyt nuori, jolla ei ole minkäänlaisia ongelmia vaan kyse on pelkästään viitsimisestä..
Adhd vaikuttaa kyllä koulumenestykseen, adhd.sta kärsivät alisuoriutuvat älykkyyteensä nähden.
Työpaikan saantiin adhd.n ei pitäisi vaikuttaa, enkä koskaan ole kuullut siitä että olisi vaikuttanut?
Mutta kyllähän adhd aiheuttaa saamattomuutta ja voi olla esim. vaikea ymmärtää sanallisia ohjeita/Kelan kiemuroita ja kaikki tuntuu niin vaikealta,loputtomalta suolta ettei adhd-ihminen saa tehtyä mitään ilman apua.
Jos tämä kielletään, kielletään koko adhd.
Jos kerran myönnät sen olemassaolon, miksi kiellät sen oireet?
Adhd.n pitää ottaa vastuuta yhtälailla kuin muidenkin, mutta töitä on tehtävä tuplasti verrattuna terveeseen ihmiseen.
Adhd vaikeuttaa ja hankaloittaa elämää usein sen verran, että ihminen luovuttaa helposti ja masentuu kun aina tulee pelkkiä vastoinkäymisiä eivätkä normaalitkaan asiat tahdo onnistua.
Mä en suoraan sanoen ymmärrä yhtään, miten adhd voi olla olemassa mutta se ei saa kuitenkaan näkyä mitenkään?
Tottakai se näkyy ja vaikuttaa asioihin!
Se ON syy ja selitys usein sille miksi ihminen käyttäytyy kuten käyttäytyy, mutta ihmisen on silti adhd.sta huolimatta toimittava.
Terve ihminen voi silloin sanoa vaikka että "Ok,ymmärrän että asia on sinulle vaikea mutta sinun täytyy silti tehdä se. Pystyt kyllä siihen,voinko auttaa jotenkin?"
Adhd.n pitää oppia pärjäämään adhd.sta huolimatta mutta helppoa se ei ole.
W
"wieras"
Vieras
Voi näitä järjen jättiläisiä täällä taas. Etkö tiennyt, että allergioitakin on erilaisia? On niitä, joissa jo pieni määrä allergeenia aiheuttaa väittömän, jopa henkeä uhkaavan reaktion. Ja on niitä, jotka aiheuttavat viivästyneen reaktion. Eli näyttää siltä, että mitään oireita ei tule, koska kivut ja muut ongelmat seuraavat jopa vuorokauden viiveellä.
Meidän tyttäremme maitoallergia oli tätä jälkimmäistä sorttia. Epämääriäiset oireet eivät johtaneet mihinkään diagnoosiin, joten ongelma pääsi muhimaan vuosikaudet niin, että suolisto ehti todella huonoon kuntoon. Nyt on sitten erittäin vaikea suolisto-ongelma ja sen lisäksi pitkälle kehittyneitä hivenaine- ja vitamiinipuutoksia. Että sellaista omaa keksintöä... Enkä todellakaan usko, että olemme se ainoa poikkeus, ja suurin osa vain esittää.
T
"tiina"
Vieras
Dear doc,
Ensin meinasin jättää kommetoimatta ollenkaan, artikkeli ei oikeastaan koske perheeni tilannetta ollenkaan, minun lapseni jolla ADHD diagnoosi on on vasta 7 vuotta täyttänyt.
Mutta koska edelleen vänkytät ja ilmeisesti tarjoat pojalleni "parannuskeinoa" elämätapojamme muuttamalla sallit minun kertoa elämästämme/rutiineistamme mennen ihan kohta kohdalta artikkelisi mukaan;
-lapsi käy ihan joka ainoa ilta 20.15-20.30 sänkyyn, nukahtaa n. puolessa tunnissa. Herätys aamulla klo 8.
-syömme normaalia kotiruokaa, mutta lapsi on myös aistiyliherkkyyksien vuoksi erittäin valikoiva syöjä, joten vitamiinit ja kalaöljyt käytössä.
-jos tässä tarkoitetaan tietokone/pleikkari pelaamista niin lapselle on 45min peliaikaa 2xvkossa. Time timerilla otetaan aikaa koska myös siirtymätilanteet ovat lapselle erittäin hankalia hahmottaa hän ajan paremmin ja osaa varautua siihen.
-joukkuepelejä lapsi ei voi harrastaa "vammansa" vuoksi joten käymmä uimassa, pyöräilemässä ja metsöretkillä. Lapsi myös ulkoilee normaalisti lapsen tavoin kavereiden kanssa, eli juoksevat ympäri pihaa, kiipeilevät ym.
-ei taidä kaveri edes tietää mikä energiajuoma on, saatika muut päihteet.
-lähinnä mikä lasta on koskaan elämänsä aikana huolettanut on se miksi hän ei pärjää päivikodissa, eskarissa ja nyt koulussa niin kuin muut. Ja kysyy miksi juuri hänen aivot"menee niin nopeasti"
-(erityis)opettajan sanoin; ongelmaa ei ole oppimisessa, ainoa huoli on pojan keskittymisen kyvyn puute.
Toisaalta, mitä ihmettä minä sinulle todistelen onko lapsellani ADHD vai, eiköhän tässä vaiheessa kun ensimmäiset "oireet" päiväkodissa bongasivat ja aikaa on kulunut viisi vuotta, minulla ole kuitenkin itselläni tieto miten maa makaa.
Ja tämä äiti(ja isä) antaisi tämän dignoosin ihan milloin vain pois, olen rukoillut sitä pois vaikken uskovainen olekaan. Olen itkeä pillittänyt, raivonnut, surrut, välillä toivonut ja sitten taas pillittänyt. Että niin kivaa tämä on.
pikku pierut ketään haittaa. tuolla aajatuksella en voi syä sipulia en kaalta en juuri mitään koska ne pierrettää....
Mun on jälleen kerran vaikia uskoa, että sulla on kokin koulutus. Kyllä sun pitääs koulutuksen perusteella tietää, että ne oireet olla paljo pahempaaki ku pikku pieruja.
Sä et joko olet kokki tai sitte oot suorittanu erikoisruokavalioitten kurssit rimaa hipoen ja mitää sulle ei oo jääny muistiin. Kokin nimenomaan pitääs tietää erilaasista ruoka-aine-allergioosta.
Miks sun on noin helvetin vaikia uskoa, että jotkut oikiasti saa pahojaki oireita maidosta?!?!?! Onko syynä se, että sä pidät maitona jotakin ihmeen pyhänä asiana ja kaikkien pitää juoda maitoa.
M
maidoton
Vieras
Meillä on tasan jokaisella tullut maidosta ongelmia. En ole asiasta tarvinnu diagnooseja vaan käytännössä todettu että maidoton ruokavalio sopii meille. Ongelma tuli vasta kun 8v pojan uusi opettaja vaati että jokainen lapsi juo jotain valkoista! Ei auta muu kuin lääkärin todistus että saa juoda vettä ruuan kanssa koulussa. Ihan käsittämätöntä. Kouluruoka on terkan mukaan aina laktoositonta.
V
vierass
Vieras
Mä oon vähän vanhempi, mut johtuukohan siitä etten saanu remmistä vaan vitsasta että lapseni on autisti? hmmm...täytyy ehdottaa seuraavalla käynnillä neurologille
E
erkkarin äiti
Vieras
[QUOTE="Hanne";29267482]Meillä naapurin mamma on hokenut poikansa adhdta käytännössä lapsen syntymästä lähtien. Lääkäreiltä useammaltakin olisi kait halunnut diagnoosin, mutta ei sitä saanut. Oli vain annettu ohjeita elämänrytmiin, että lapsi pitää opettaa nukkumaanmenoon tiettyyn aikaan ja että tietokonetta ei pelata koko päivää ja että fyysistä liikkumista pitää harrastaa jne. Tämä naapurin mamma on kailottanut tämän koko pihalle ja siitä miten huonoja ja välinpitämättömiä lääkärit ovat. Kaikki muut ovat hiljaa ajatelleet tietenkin että lääkärit ovat vain oikeassa.
Nyt se on sitten saanut adhdn lausunnon joltain lekurilta. Tämähän tietty hänen mielestään todistaa sen että hän on ollut alusta pitäen oikeassa. Kai se jotain nappeja alkaa nyt pojallensa sitten syöttämään, eli saapa nähdä mitä siitä tulee. Mun mielestä poika olisi "parantunut" jo sillä että äiti ei vetäisi viikonloppuisin viinaa kuin sieni.[/QUOTE]
:O
Tuntuu pahalta kun itsellä on adhd poika, juurikin tuollaiset ihmiset pilaavat koko sairauden maineen!!
Tarkoitan nyt tuon pojan äitiä, en tekstin kirjoittajaa!!
Nyt se on sitten saanut adhdn lausunnon joltain lekurilta. Tämähän tietty hänen mielestään todistaa sen että hän on ollut alusta pitäen oikeassa. Kai se jotain nappeja alkaa nyt pojallensa sitten syöttämään, eli saapa nähdä mitä siitä tulee. Mun mielestä poika olisi "parantunut" jo sillä että äiti ei vetäisi viikonloppuisin viinaa kuin sieni.[/QUOTE]
:O
Tuntuu pahalta kun itsellä on adhd poika, juurikin tuollaiset ihmiset pilaavat koko sairauden maineen!!
Tarkoitan nyt tuon pojan äitiä, en tekstin kirjoittajaa!!
O
ollaan me tyhmiä
Vieras
Mä oon vähän vanhempi, mut johtuukohan siitä etten saanu remmistä vaan vitsasta että lapseni on autisti? hmmm...täytyy ehdottaa seuraavalla käynnillä neurologille
Hitto soikoon etkö ole tajunnut piiskata lastasi? Sillähän siittä autismista päästään?:O
Nyt kun on näin viisaita ketjussa, niin kaipa olette jo lääketieteellisessä opettamassa, et koliikki on vaan lapsen huonoa hoitoa, adhd on sitä, et pojat on vaan poikia, masentuneet on vaan laiskoja, mut onneksi osa on niin laiskoja etteivät jaksa edes kävellä junan alle.
Mut en kumminkaan lähtis lääkikseen opettamaan noit keksittyjä allergioita. Kun melko harva kumminkaan vapaaehtoisesti kuorii nahkansa altistuttuaan.
Mut listasta puuttuu se, et astmahan ei o sairaus, kun siin vaan pitäis osata hengittää.
Ja se, että ihan oikeastihan kaikki kipu on vain ja ainoastaan mielikuvituksen tuotetta.
Mut en kumminkaan lähtis lääkikseen opettamaan noit keksittyjä allergioita. Kun melko harva kumminkaan vapaaehtoisesti kuorii nahkansa altistuttuaan.
Mut listasta puuttuu se, et astmahan ei o sairaus, kun siin vaan pitäis osata hengittää.
Ja se, että ihan oikeastihan kaikki kipu on vain ja ainoastaan mielikuvituksen tuotetta.
V
vierass
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ollaan me tyhmiä;29268529:Hitto soikoon etkö ole tajunnut piiskata lastasi? Sillähän siittä autismista päästään?:O
:headwall: tyhmästä päästä ei kärsi vaan koko ruumis vaan näköjään lapsi parkakin kun äiti ole tajunnu piiskata autismia pois lapsesta
mut on tuossa erikoissairaanhoidossakin vikaa kun eivät ole ohjeistaneet oikein, vaan kaikenlaista kuntoutusta vaan tuputetaan :xmas:
M
"mummu"
Vieras
adhd ja masennus ovat elintasosairauksia.... ei niitä sairastettu 60-luvulla, vaikka molemmat sairaudet tunnettiin kyllä.
V
"vierailija"
Vieras
[QUOTE="mummu";29269630]adhd ja masennus ovat elintasosairauksia.... ei niitä sairastettu 60-luvulla, vaikka molemmat sairaudet tunnettiin kyllä.[/QUOTE]
Sairastettiinhan,eikä kyllä tunnettu samoin kuin tänä päivänä.
Se on tosin totta,että adhd ja masennus ovat varmasti pahentuneet nykyaikana.
Syitä voi olla monia,esim. lisäaineet,kovemmat arvot jne.
Sairastettiinhan,eikä kyllä tunnettu samoin kuin tänä päivänä.
Se on tosin totta,että adhd ja masennus ovat varmasti pahentuneet nykyaikana.
Syitä voi olla monia,esim. lisäaineet,kovemmat arvot jne.
Ä
"äiti88"
Vieras
Syöpä tulee kun syö eineksiä. Silmälasit saa, jos tuijottaa liikaa telsun ruutua. Akne johtuu huonosta hygieniasta, ja näitähän riittää.
Oma vika ja p*skoja ihmisiä ootte kaikki. T. palstatohtori
H
hygg
Vieras
L
LTO
Vieras
Onhan se valitettavasti näiden adhd-lasten määrä vähintäänkin kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Itsekään en jaksa uskoa että se olisi vain siksi että diagnosoidaan tarkemmin. Kyllä se usein valitettavasti on niin, että ongelmaperheessä se on todella paljon todennäköisempää. Kai se on että vanhemmat hakee syyn lapsen käytökselle, tai niin että perheympäristö ja kasvatus aiheuttaa tai ainakin edesauttaa adhd syntymistä.
N
"niinpä"
Vieras
Mä oon henk. koht. stä mieltä, et nykyään kaikki saa liian helpolla jonkin diagnoosin. Vie kokonaan pohjaa niiltä, joilla todellisia ongelmia on. Mä oisin itse saanut jo monta kertaa masentuneen (varmaan jopa sairaalloisen masentuneen) paperit, jos olisin älynnyt pyytää. Juu, kyllä mua vituttaa ja masentaa tosi usein, mutta haluanko siihen jotain pillereiä vielä popsia. En todellakaan. Mielummin harrastan liikuntaa ja hoidan sillä pääkoppani paremmalle mielelle. Ja kaltaisiani väsyneitä lätyksiä on tuhottomasti. Heistä vaan turhan moni sen diagnoosin ottaa ja korjaa mielummin asian käymällä apteekissa, kuin vaikka etsimällä jotain muuta keinoa hoitaa asiaa. Ja kyllä, nämä kaltaiseni ihmiset, jotka diagnosoidaan masentuneiksi, vievät mielestäni pohjan koko masennukselta. Kyllä mä sen tiedän, mihin johtaa se, että suurimmassa vitutuksessa jää vaan sinne sängynpohjalle märehtimään paskaa oloaan. Sairaaksihan se tekee. Liian usein meinaan sinne itsekkin jäädä, ennen kuin tajuan, että sieltä on pakko kömpiä pois...
Ja kaikenmaailman ADHD:t. Meidän poikasta on koko pienen ikänsä lääkärit yrittäneet jotain ongelmaa. Milloin on kasvanut liikaa, milloin liian vähän. Milloin oppinut asiat liian hitaasti, milloin taas jotain huolestuttavan nopeasti. Ja sitä rataa. Odotankin innolla, milloin joku älyää mainita tuon taikasanan. Onhan hän sellainen vauhtiveikko ja hulivili, että oksat pois... Varmaan sitten viimeistään kouluun mennessä.
Koliikkiakin tuntuu esiintyvän heti, jos lapsi hieman itkee. Näille mammoille tekisi mieli esitellä ystäväni, jonka lapsi todella siitä koliikista kärsi. Ei nimittäin ollut ihan pientä se itkeminen, itse olin asiaa useinkin todistamassa. Kyllä se ero koliikin ja normaalin vauvaitkuisuuden välillä pitäisi jo jokaisen huomata. Kyllä omakin poikani itki ensimmäiset kuukaudet mahavaivojaan, mutta ihan eritasoa se itkeminen oli.
Ja kaikenmaailman ADHD:t. Meidän poikasta on koko pienen ikänsä lääkärit yrittäneet jotain ongelmaa. Milloin on kasvanut liikaa, milloin liian vähän. Milloin oppinut asiat liian hitaasti, milloin taas jotain huolestuttavan nopeasti. Ja sitä rataa. Odotankin innolla, milloin joku älyää mainita tuon taikasanan. Onhan hän sellainen vauhtiveikko ja hulivili, että oksat pois... Varmaan sitten viimeistään kouluun mennessä.
Koliikkiakin tuntuu esiintyvän heti, jos lapsi hieman itkee. Näille mammoille tekisi mieli esitellä ystäväni, jonka lapsi todella siitä koliikista kärsi. Ei nimittäin ollut ihan pientä se itkeminen, itse olin asiaa useinkin todistamassa. Kyllä se ero koliikin ja normaalin vauvaitkuisuuden välillä pitäisi jo jokaisen huomata. Kyllä omakin poikani itki ensimmäiset kuukaudet mahavaivojaan, mutta ihan eritasoa se itkeminen oli.
V
"viera"
Vieras
Jotenkin musta tuntuu, että jos sen kaiken heitteillejätön ja kaltoinkohtelun lisäksi minulle olisi annettu kunnolla remmistä, ei se ainakaan olisi tilannetta parantanut. Ja siis kaikki nämä vuodet mä oon syönyt lääkkeitä, ollut sairaalahoidossakin ja käynyt terapiassa ja nyt vasta kuulen, että kaikki on ollut keksittyä. Voi kunpa ap olisit tämän viisauden käynyt aiemmin sanomassa niin olisin välttynyt tältä kaikelta! Ja ekaa lastakaan ei osattu hoitaa ja tokaa osattiin. Oi mitä viisauksia <3
K
ksaojjos
Vieras
VAUVA-ikäisen äiti ei ole koskaan työtön, hän on äitiyslomalla. Ai niin, vieraalle hoitoon vauva pitääkin jo raahata synnäriltä. Pääsee itse töihin lepäämään ja keljuilemaan ihanille äideille, jotka rakkaudesta hoitavat omia lapsiaan ITSE.
