Adoptio vai abortti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "tyyne"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Luopumisessakin on siunaus. Maailma on pullollaan adoptiojonossa odottavia hyviä vanhempia. Jos kiinnyt lapseen, lienee tarkoitus pitää se. Mietin, onko miehesi pitämisen arvoinen?
 
Haluaisitko tukihenkilön? voisin laittaa tähän kakkossähköpostiosoitteeni, jos tahdot kirjoitella? Olen myös raskaana. usko.tulevaisuuteen @ gmail.com. Välilyönnit pois...
 
Olen ap lukevinani riviesi välistä että sinulla taisi mennä tuo naimisiin mennessänne tehty "ei ikinä lapsia" -sopimus mietintään nyt? Jos olisit täysin tuota mieltä niin tuskin täälläkään kyselisit. Päätös on sinun, älä anna miehesi moukaroida mieltäsi yhteen suuntaan.
 
Tee abortti. Jos lapsi on ei-toivottu, niin abortti on paras vaihtoehto. Seuraavalla en tarkoita sinua enkä miestäsi, mutta liian paljon syntyy lapsia, joista ei välitetä tarpeeksi. Sitten niitä puolustus kyvyttömiä lapsi raukkoja pahoinpidellään jne.
 
[QUOTE="tyyne";24675612]Äh, ehkä teen vaan abortin. Helpoin vaihtoehto, eikä sitä voi ainakaan myöhemmin surkutella.[/QUOTE]

Älä pahastu, mutta aborttia sitä vasta varmasti voikn surkutella... Miettiä, että minkäikäinen hän olisi nyt jne...
 
[QUOTE="tyyne";24675612]Äh, ehkä teen vaan abortin. Helpoin vaihtoehto, eikä sitä voi ainakaan myöhemmin surkutella.[/QUOTE]

Tee se abortti, mutta hankkikaa nyt sitten ihmessä varmempi ehkäisy kuin kortsu.
 
Anna lapselle mahdollisuus! Se on kuitenkin jo pieni ihminen, vaikka vielä mahassa kasvaa ja kehittyykin! Se saa takuulla hyvän elämän ja rakastavat vanhemmat, joko sinusta tai sitten joistain muista, joilla ei ole mahdollisuutta omaa lasta saada!
 
No entäs se tuska kun tietää lapsen olevan jossain, muttei mitään tietoa missä. En kestäisi sitä ja se viimeistään ajaisi mieheni ja minut eroon. Mies tuli äsken ja sanoi että haluaa että hoidan asian hissun kissun, eikä hän halua olla osallisena.
 
Anteeksi tuntuu tosi kylmältä tuo miehesi. Onko hänellä ollut vaikea lapsuudenkoti, ettei osaa kuvitella itseään ollenkaan isäksi? Entä sinulla? Osaatko yhtään edes ajatella, miltä tuntuisi olla äiti? Onko sinulla ympärilläsi läheisiä, jotka auttaisivat sinua, mikäli et pystykään aborttia tekemään.?
 
Annatko lapses pois, siks että mies jättä sut jos pidät lapsen? Voi kuule, se lapsi tulee olemaan ja pysymään sun elämässäs, mies voi jättää koska tahansa.

Kannattaa miettiä tarkkaan, että teetkö sen vaan miehen takia, vai haluatko itsekkin OIKEASTI antaa lapsen pois, joko abortin kautta tai adoptioon.
 
[QUOTE="tyyne";24675688]No entäs se tuska kun tietää lapsen olevan jossain, muttei mitään tietoa missä. En kestäisi sitä ja se viimeistään ajaisi mieheni ja minut eroon. Mies tuli äsken ja sanoi että haluaa että hoidan asian hissun kissun, eikä hän halua olla osallisena.[/QUOTE]

Vaadi miestäsi nyt uhraamaan hieman enemmän aikaansa tilanteen pohtimiseen. Jos teidän keskustelut asiasta ovat tuollaisia 10 minuutin mittaisia,että mitäs tehtäis niin ei siinä kovin syvällisiä ajatuksia vaihdeta.
 
[QUOTE="tyyne";24675763]Kaveripiiriimme kuuluu lähinnä suurperheitä. Päätöksen teimme mieheni kanssa lähinnä juuri siksi, kun näimme miten kamalaa arkea nämä kaikki elävät.[/QUOTE]

Oletteko ehkä vl-lestadiolaisesta suvusta? Haluatte elää lapsettomina, kun toinen vaihtoehto olisi suurperhe?

Minulla on tuttavina täällä pohjois-pohjanmaalla kaksi uskovaista perhettä, joissa lapsia on vähän ja ehkäisy käytössä. Sen vuoksi, koska he eivät jaksa samaa mitä vanhempansa. Elävät nykyaikaa...
 
Sinusta en tiedä, mutta itse pitäisin lapsen ja jos se ei miehelle sopisi, niin hän saisi lähteä. Minulle parisuhde ei koskaan ole ollut niin tärkeä, että se tulisi minun ja lasteni väliin. En edes erityisemmin kaipaa parisuhdetta ainakaan tällä hetkellä. Sinä voit kuitenkin olla erilainen. Sinulle ehkä parisuhde on se elämän kantava asia ja ajatus äitiydestä tuntua vieraalta. Tai ehkä sinulla on ollut vääriä mielikuvia äitiydestä?

Sen verran voin sanoa, että vauva on vauva vain hetken, niin hyvässä kuin pahassa... Äitiys on paaaaaljon muutakin kuin se lyhyt vauvavuosi tai ne pari vuotta kun tulee paljon sotkua ja on vaippoja yms. Äitiys on kuolemaan asti kestävä ihmissuhde. Lapsi kasvaa, vauvasta koululaiseksi, koululaisesta aikuiseksi. On ihmisiä jotka eivät tuota ihmissuhdetta tahdo kokea - aivan kuten minä en välttämättä tahdo kokea avioliittoa - ja sitten on ihmisiä joille tuo on tärkeintä koko maailmassa. Ja kaikkea siltä väliltä. Sinun on itse päätettävä minkälaisia ihmissuhteita tahdot elämääsi ja kuinka paljon olet valmis niiden vuoksi uhraamaan.
 
http://www.ywca.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00011185

Soita tuonne. Oon kuullut, että saa keskustella ilman painostusta.
Jos asia olis sulle yksioikeinen, olisit jo tehnyt abortin etkä pohtisi täällä.¨

Eli harkitse rauhassa.
 

Yhteistyössä