Adoptio vai abortti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "tyyne"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="tyyne";24675600]Älkää miestäni kritisoiko, olin naimisiin mennessämme itsekin täysin samalla kannalla. Minä olen päätäni muuttanut ei hän.[/QUOTE]

Ei miestä nyt voi olla oikein kritisoimattakaan. Ehkäisy on kuitenkin jonkinverran molempien asia. Ja aikuisen ihmisen on ymmärrettävä, ettei mikään ehkäisy ole 100 % varmaa. Mielestäni ketään ei saa vaatia tekemään aborttia, kuten miehesi tekee vaikka olisitte mitä päättäneet. Päätöstä lapsettomuudesta pitää harkita uudelleen kun huomaa olevansa raskaana.
 
[QUOTE="tyyne";24675921]Kiitos vastauksista, yritän nyt saada mieheni keskustelemaan asiasta. Katsotaan mikä on tulos..[/QUOTE]

Onnea matkaan! Kerrohan kuinka kävi...
 
Kerrankin saa anoppia jostain ylistää! Mies suostui pitämään lapsen! Puhui juuri äitinsä kanssa puhelimessa ja tämä kuulemma aina halunnut lapsenlapsia, muttei ole uskaltanut mitään sanoa kun julistimme päätöksemme. Minusta tulee äiti! :')
 
Tää on jo niin uskomaton ketju että haiskahtaa provolta, mutta ehkä on uskottava että totta on. Mahtava juttu että pidätte lapsen! Sun miehes kyllä vaikuttaa ihme tapaukselta jos oman äidin mielipide vaikutti päätökseen, eikä sinun...mutta hyvä kun vaikutti tässä tapauksessa.
Meinasin kirjoittaa jo ekan viestin luettuani, että mieluummin pitäisin oman lapsen kuin miehen joka painostaisi oman lapsensa abortointiin. Ja minäkin olisin voinut ottaa sen teidän lapsen meidän perheeseen jos olisitte adoptioon päätyneet. :D
Mutta toivottavasti miehen tunteet lasta kohtaan herää, viimeistään lapsen synnyttyä. Hyvää raskausaikaa!
 
Onneksi olkoon, oikean päätöksen teit! Olinkin juuri kirjoittamassa että jos abortin takaraja on jo kahden viikon kuluttua, sisälläsi kasvaa pieni ihmisenalku. Tässä vaiheessa se jo liikkuu, sillä on kädet ja jalat ja se näyttää pieneltä ihmiseltä. Et pysty aborttia tekemään jos sen ultrassa näet. Käykää siis yhdessä siellä ultrassa niin asia tulee konkreettisemmaksi miehellesi. Miesten voi olla vaikea käsittää isäksi tulemista siinä vaiheessa kun raskaus ei vielä näy ulospäin.

Olen itsekin tullut vahingossa raskaaksi, ehkäisy petti vaikka sen piti olla hyvä. Mieheni oli järkyttynyt ja vihainenkin, mutta en suostunut aborttia harkitsemaan, mieluummin kasvattaisin lapsen vaikka yksin. Pari päivää mietittyään hän pysyi mukana ja vietämme nyt onnellista perhe-elämää kolmestaan. Ja meillä on tosi mukavaa! Mahdotonta enää kuvitella elämää ilman lasta, ja puhun nyt meidän molempien suulla. Lapsi on totaalisesti kietonut isänsä pikkusormensa ympärille ja lisäksi parantanut meidän keskinäisiä välejämme (vaikka väitetään ettei lapsella voi suhdetta paikata niin kyllä se tässä tapauksessa paikkasi). Huom, yksi lapsi ei ole yhtä kuin suurperhe. Yhden lapsen kanssa jää vielä sitä omaakin aikaa vanhemmille.
 
[QUOTE="tyyne";24676193]Kerrankin saa anoppia jostain ylistää! Mies suostui pitämään lapsen! Puhui juuri äitinsä kanssa puhelimessa ja tämä kuulemma aina halunnut lapsenlapsia, muttei ole uskaltanut mitään sanoa kun julistimme päätöksemme. Minusta tulee äiti! :')[/QUOTE]

Onneksi olkoon! :)
 
[QUOTE="tyyne";24675688] Mies tuli äsken ja sanoi että haluaa että hoidan asian hissun kissun, eikä hän halua olla osallisena.[/QUOTE]

Törkeää jättää koko asia sinun vastuullesi :(
 
Itse pistäisin mieheni pellolle, tai itseasiassa sanoinkin miehelleni että jos ei halua vastuutaan kantaa niin soronoo mutta toivoisin kovasti että jäisi meidän kanssa. Ja niinhän se jäikin ja sanoi että olisi ollut elämänsä virhe lähtee ! Mutta et kysynyt tuota vaan että abortti vai adoptio, itse antaisin adoptioon !
 
Jos jatkatte avioliittoanne niin toivottavasti mies menee lääkäriin katkasemaan piuhat. Ei tarttis enää leikkiä kortsujen kanssa, eikä sinun joutua tuohon hyvin tukalaan tilanteeseen. Täytyy vain sanoa että aika omituinen mies jos ei koskaan, siis KOSKAAN halua ensimmäistäkään lasta?

Saako udella teidän ikiä?

no kuule elämästä pääsee paljon helpommalla ilman lapsia, ja joku kenties voi olla onnellisempi helpomman elämän kanssa,eikä siinä ole mitään outoa.'

itseasiassa jos kaikki ihmioset tietäis mitä tuleman pitää,niin osalla jäis lapset tekemättä,sanoisin siis että fiksu mies kun tietää.
 
"Mies tuli äsken ja sanoi että haluaa että hoidan asian hissun kissun, eikä hän halua olla osallisena" siis mitä helvettiä? kyllä se mulkku oli osallisena jo vahingontekovaiheessa,ja mulkun mulkustahan tuo sai alkuunsa,turha yrittää vastuusta luistaa.kyllä mä en teille lapsia toivo,ette (varsinakaan miehesi) niitä ansaitse.
 
[QUOTE="hmm";24677125]"Mies tuli äsken ja sanoi että haluaa että hoidan asian hissun kissun, eikä hän halua olla osallisena" siis mitä helvettiä? kyllä se mulkku oli osallisena jo vahingontekovaiheessa,ja mulkun mulkustahan tuo sai alkuunsa,turha yrittää vastuusta luistaa.kyllä mä en teille lapsia toivo,ette (varsinakaan miehesi) niitä ansaitse.[/QUOTE]
Oma mokas, oisit käyttäny vaik pillereit. Et ainakaan nyt miestä rupee painostaa isäks jos se ei kerta haluu
 
Kumma juttu jos olet itsekkin ollut "ei-ikinä-lapsia" kannalla ja nyt surkuttelet täällä ja mietiskelet mitä teet. Jos et lapsia TODELLAKAAN haluaisi niin et vaivaisi päätäsi asialla sekuntia pidempään. Ei millään pahalla, mutte miehesi on täysin kusinen sika jos suunnilleen käskee sinua valitsemaan hänen ja lapsen välillä, todella kusista ja itserakasta. Se lapsi on ja pysyy sinulla, mutta mies voi jättää ihan milloin tahansa, vaikka et lasta pitäisikään. Ei se abortti/adoptio takaa teille "eletään elämäämme onnellisina loppuun asti"- suhdetta. Jos miehesin käyttäytyminen ja ajatusmaailma on tuollainen niin voin vaan sanoal, että heivaa tuollanen idiootti pois.

Ajattelen itse ainakin aborttia murhana (eri asia jos olet joutun raiskauksen uhriksi tms). Ehkäisystä pitää osata pitää sen verta huolta ettei tule raskaaksi. Tämäkin tosin mielipidieasia.
 
[QUOTE="tyyne";24676193]Kerrankin saa anoppia jostain ylistää! Mies suostui pitämään lapsen! Puhui juuri äitinsä kanssa puhelimessa ja tämä kuulemma aina halunnut lapsenlapsia, muttei ole uskaltanut mitään sanoa kun julistimme päätöksemme. Minusta tulee äiti! :')[/QUOTE]

Sori, en lukenut ketjua loppuun asti :x (alko kiehumaan =D), mutta onnea paaaaaaaaljon ! :) :kiss:

muoks. Edelleen tosin olen sitä mieltä, ettei tuollainen mies ansaitse ketään hyvää naista itselleen jos pakottaa valitsemaan itsentä ja tulevan lapsen välillä. Raukkamainen mulkku, sori :whistle:
 
Viimeksi muokattu:
jos todella et halua lasta, niin abortti.

Mutta vertailun vuoksi: ajattele, että rakkautesi mieheen on metri. Rakkaus omaan lapseen on tuhat kilometriä.

Ukkos voi lähteä kävelemään minkä tahansa bimboblondin takia, mutta äiti olisit ikuisesti kaikista olosuhteista huolimatta.
 
Ei tää voi oikeesti olla ku provo. Ei kukaan täysipäinen aikuinen nainen tällaista mieti.
Jos mies vielä sanoo, että "hoida se pois mahdollisimman huomaamattomasti, hän ei halua olla asiaan osallisena". Vahvasti on jo ollut. Tuon pitäisi olla yhteinen kriisi.
Mä miettisin tuossa tilanteessa kyllä ihan vakavissani miehen jättämistä.
 
[QUOTE="äiti";24675364]Molemmat kokeneena sanon tee abortti. Adoptio on mielessä joka päivä.[/QUOTE]

aivan varmasti aborttikin ois mielessä jos ei nyt ihan joka päivä,niin kovin usein ainakin.itse miettisin aina että nyt se olis sen ikäinen ym.
 
[QUOTE="tyyne";24675751]En tahdo sterilisaatiota. Mitäs jos mieheni kanssa eroammekin ja haluan uuden miehen kanssa lapsia?[/QUOTE]

Juuri sanoit, että teillä on keski-ikä jo lähestymässä. Alkaa haiskahtaa provolta koko aloitus...
 
Jos sinä yhtään haluat sen lapsen niin pidä se lapsi. Sinulla on siihen oikeus. Sinulla on oikeus muuttaa mieltäsi vaikka olet kuinka miehelle luvannut,että ei ikinä lapsia. Jos mies ei kerran halua lasta niin ainoa vaihtoehto taitaa olla ero. Luulen,että tuossa tilanteessa adoptio taikka abortikin hiertää välejänne kumminkin niin,että avioliittonne hajoaa siihen.
 

Yhteistyössä