Ah, kuinka syvältä tämä aamu onkaan... Kokemuksia kaipailen... :( (turhis)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äippä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äippä"

Vieras
Yliväsymys, univelat, miehen selkä tällä hetkellä toimintakyvytön, itkevä vauva, päänsärky, yhteinen aika 0 = riita heti aamulla täysin olemattomista asioista..

Tunnen oloni kurjaksi kun vauva joutuu kuuntelemaan kinastelua heti aamulla. Onneksi hän on vielä sen verran pieni ettei paljoa ymmärrä, mutta kyllä se aistii tietysti tämän kireän tunnelman.. :( Viimeaikoina täällä talossa ei paljoa ole nukuttu (vauvan hammasvaivat, eroahdistus jnejne) ja minä olen joutunut hoitamaan yksin omakotitalon kotityöt, hoitamaan vauvaa kokoajan, käymään kaupassa, kokkaamaan, nousemaan öisin ja aamuisin vauvan kanssa, lisäksi olen käynyt keikkatöissä jnejne. Mies ei voi tehdä tällä hetkellä mitään. Kiristää vähän vannetta tämä tällä hetkellä. No onneksi tämä on väliaikaista ja onneksi osaamme selvittää riidat aina jälkeenpäin mutta nyt on paska fiilis.

Mites teillä muilla on parisuhde luistanut vauva-aikana? Siis te jotka ette ole eronneet.. :D Oletteko riidelleet heti aamulla tai ylipäätään riidellyt enemmän kuin muuten? Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia etten tunne oloani näin luuseriksi ja surkeksi äidiksi :( Kakka aamu kerrassaan..
 
JOs tilanne on tuollainen, niin karsi ensimmäiseksi kaikki ylimääräinen pois.
Tärkeintä on vauvanhoito ja miehen kanssa hyvät välit!

Karsi keikkatyöt, ruanlaitot aikuisille, siivous ja huolehdi siitä, että itse jaksat.
Ei haittaa, vaikka koti on pommin jäljiltä vähän aikaa, kunhan itse voit hyvin.
Nuku vauvan kanssa yhtä aikaa päiväunia että jaksat!

Sitten kun tilanne rauhoittuu, palaat arkeen!
 
Meillä kaksi lasta (vauva ja toinen hieman vanhempi). ja kyllä täälläkin on riidelty enemmän kuin aijemmin. ei näin paljoa yhteenotettu esikoisen vauva aikana.
Ja tosiaan ihan typeristä pikkuasioista,ja se olen yleensä minä joka riitelen ja mies saa kuunnella..harvemmin mitään edes sanoo.
 
[QUOTE="manta";24555989]JOs tilanne on tuollainen, niin karsi ensimmäiseksi kaikki ylimääräinen pois.
Tärkeintä on vauvanhoito ja miehen kanssa hyvät välit!

Karsi keikkatyöt, ruanlaitot aikuisille, siivous ja huolehdi siitä, että itse jaksat.
Ei haittaa, vaikka koti on pommin jäljiltä vähän aikaa, kunhan itse voit hyvin.
Nuku vauvan kanssa yhtä aikaa päiväunia että jaksat!

Sitten kun tilanne rauhoittuu, palaat arkeen![/QUOTE]

Niin oliskin noin helppo homma.. Pakko käydä tekemässä noita töitä, että rahat riittää. Jos ei ole rahaa, stressi on sitä suurempi. Jos koti on sekainen, menetän viimeisetkin mielenterveyden rippeeni. Minua ahdistaa jos ympäristöni on epäsiisti. En haluaisi olla sellainen, mutta olen kuitenkin... :/ No mutta kyllä tämä tästä helpottaa. Saatiin jo sovittuakin riita. Pakko ottaa kyllä niitä päikkäreitä tänään sen verran kun kerkeän. Toivottavasti ei saataisi uutta kinastelua kyhättyä heti uudelleen. Tuntuu että kaikki pienetkin asiat jotka mies tekee tai jättää tekemättä saa minut raivostumaan. Olen varmaan tällä hetkellä suunnattoman ihana vaimo!
 
[QUOTE="vieras";24555992]Meillä kaksi lasta (vauva ja toinen hieman vanhempi). ja kyllä täälläkin on riidelty enemmän kuin aijemmin. ei näin paljoa yhteenotettu esikoisen vauva aikana.
Ja tosiaan ihan typeristä pikkuasioista,ja se olen yleensä minä joka riitelen ja mies saa kuunnella..harvemmin mitään edes sanoo.[/QUOTE]

Täällä ihan sama juttu... :D Ja sitten jos ei sano mitään niin saa haukut siitä kun ei osaa selvittää riitoja ja möllöttää vaan hiljaa.
 
NO eiköhän se oo ihan normaalia että tulee helpommin riitaa kun ollaan väsyneitä. Meillä on 3 lasta, 7v, 4v ja 1v. Nuorin ei nuku vieläkään vaan heräilee pitkin yötä ja itkeskelee välillä kans. Unet jää muutamaan rikkonaiseen tuntiin. Kyllä meilläkin on kinastelua miehen kanssa kun ollaan väsyneitä, mies vielä tekee 3vuorotyötä joka jo itsessään väsyttää. Oleellisinta mun mielestä on se, miten tähän suhtautuu. Tämä on ohimenevä vaihe, ei se kestä loppu elämää. Ja jos tunteet on vähän jäähyllä parisuhteessa niin ei se heti tarkoita sitä että on eron paikka. Tehkää elämästänne mahdollisimman helppoa, kaikki ylimääräinen pois niin että jää aikaa olemiseen ja lepäämiseen. Ja ottakaa se asenne että tämä on ohimenevä vaihe. Kun meillä on oikein rankka vaihe menossa (lapsi valvottaa jne) niin me aina katotaan miehen kanssa toisiamme ja todetaan että onneksi tämä ei kestä ikuisuutta vaan loppuu aikanaan. Tsemppiä, kyllä te yhdessä pysytte kun otatte sen asenteen!!! :) On mahdollista selvitä tuosta vaiheesta ilman avioeroa.

Meilläkään ei kahdenkeskistä aikaa oo juuri yhtään tällä hetkellä mutta silti voin sanoa että meillä menee kuitenkin hyvin. LÄhetellään toisillemme lämpimiä tekstiviestejä ja muistetaan puhua ja pussata joka minuutti joka siihen liikenee.Nykyajan trendi on mun mielestä vähän huono kun heti jos ei oo sitä rakastumisen huumaavaa tunnetta ja runsaasti aikaa seksiin ja kahdenkeskisiin menoihin niin pitäis muka erota. EI se niin oo. Rakkaus ei oo tunneasia vaan tahtoasia. Tärkeämpää on se että TAHDOTKO olla puolisosi rinnalla myös tämän vaikean ajan jolloin ei ehkä niin oo sitä aikaa ja tunteitakaan (paitsi kiukkutunteita)?? Naimisiinkin kun mennään (en tiiä oletteko te mut silti) niin kysytään että TAHDOTKO rakastaa, EI kysytä että TUNTUUKO SILTÄ ETTÄ RAKASTAT. NÄillä asioilla on oleellinen ero. Nykyään niin moni eroaa siksi että kun ei enää TUNNU siltä että rakastaa, mutta sillä tunteella ei ookkaan todellisen rakkauden kanssa mitään tekemistä. TUnteet tulee ja menee mutta rakkaus pysyy jos TAHTOO rakastaa.

SEllasta. :D
 
NO eiköhän se oo ihan normaalia että tulee helpommin riitaa kun ollaan väsyneitä. Meillä on 3 lasta, 7v, 4v ja 1v. Nuorin ei nuku vieläkään vaan heräilee pitkin yötä ja itkeskelee välillä kans. Unet jää muutamaan rikkonaiseen tuntiin. Kyllä meilläkin on kinastelua miehen kanssa kun ollaan väsyneitä, mies vielä tekee 3vuorotyötä joka jo itsessään väsyttää. Oleellisinta mun mielestä on se, miten tähän suhtautuu. Tämä on ohimenevä vaihe, ei se kestä loppu elämää. Ja jos tunteet on vähän jäähyllä parisuhteessa niin ei se heti tarkoita sitä että on eron paikka. Tehkää elämästänne mahdollisimman helppoa, kaikki ylimääräinen pois niin että jää aikaa olemiseen ja lepäämiseen. Ja ottakaa se asenne että tämä on ohimenevä vaihe. Kun meillä on oikein rankka vaihe menossa (lapsi valvottaa jne) niin me aina katotaan miehen kanssa toisiamme ja todetaan että onneksi tämä ei kestä ikuisuutta vaan loppuu aikanaan. Tsemppiä, kyllä te yhdessä pysytte kun otatte sen asenteen!!! :) On mahdollista selvitä tuosta vaiheesta ilman avioeroa.

Meilläkään ei kahdenkeskistä aikaa oo juuri yhtään tällä hetkellä mutta silti voin sanoa että meillä menee kuitenkin hyvin. LÄhetellään toisillemme lämpimiä tekstiviestejä ja muistetaan puhua ja pussata joka minuutti joka siihen liikenee.Nykyajan trendi on mun mielestä vähän huono kun heti jos ei oo sitä rakastumisen huumaavaa tunnetta ja runsaasti aikaa seksiin ja kahdenkeskisiin menoihin niin pitäis muka erota. EI se niin oo. Rakkaus ei oo tunneasia vaan tahtoasia. Tärkeämpää on se että TAHDOTKO olla puolisosi rinnalla myös tämän vaikean ajan jolloin ei ehkä niin oo sitä aikaa ja tunteitakaan (paitsi kiukkutunteita)?? Naimisiinkin kun mennään (en tiiä oletteko te mut silti) niin kysytään että TAHDOTKO rakastaa, EI kysytä että TUNTUUKO SILTÄ ETTÄ RAKASTAT. NÄillä asioilla on oleellinen ero. Nykyään niin moni eroaa siksi että kun ei enää TUNNU siltä että rakastaa, mutta sillä tunteella ei ookkaan todellisen rakkauden kanssa mitään tekemistä. TUnteet tulee ja menee mutta rakkaus pysyy jos TAHTOO rakastaa.

SEllasta. :D

No joo ollaan naimisissa eikä tämä todellakaan ole mikään eron paikka :D Ollaan oltu yhdessä jo 10 vuotta ja selvitty jos jonkimoisista vastoinkäymisistä joten tämä aloitus oli vaan lähinnä sitä, että toivoin muiden kokemuksia. Olen täysin samaa mieltä kanssasi avioliiton merkityksestä, eroista ja rakkaudesta. Olet viisas ihminen! :)
 

Yhteistyössä