Äh, nyt alkoi kauhistuttaa lasten hoitoonmeno ja uusi arki :(

[Nina-82]

Itse olen harrastanut koko ikäni säännöllisesti liikuntaa. Käyn salilla kolme-viisi kertaa viikossa, lisäksi pelaan sählyä naisjoukkueessa ja käyn parissa jumpassa. Mies harrastaa jalkapalloa, sählyä myös ja käy salilla joka päivä. Lapset 4v, 3v ja 2v käy kaikki jumpassa (nuorin vanhemman kanssa), muskarissa, vanhin myös naperouinnissa ja kuvataideleikkikoulussa... Mies tekee viisivuorotyötä, minä päivätyötä joustavalla työajalla...

Nyt elokuun puolessa välissä lapset menee hoitoon ja nyt on alkanut hirvittää koko tuleva rumba (( Mä oon menossa ihan kokopäivätyöhön, mut mietin jo nyt jos sittenkin alkais tehdä lyhennettyä?

Harrastuksia oon ajatellut vähän karsia, mutta ne on meille elämän suola niin en kokonaan viitsi karsia niitä pois. Harrastusten lisäksi me myös tykätään matkustella ja ollaan useampi kerta vuodessa käyty ulkomailla ja lisäksi kotimaan kohteissa... Harmittaa kun varmaan aika on sit niin kortilla töissä käydessä et joutuu ihan reilusti rajoittamaan kaikkea kivaa.

Onko lapset teillä kiukutelleet ihan kamalasti hoidon alettua? Ja onko elämä mennyt muutenkin ihan uusiksi? Onko sitten vaan ihan sellaista suorittamista kaikki ja välissä pieniä lepohetkiä? Ehtiikö enää nauttia elämästä?

 

["muu"]

No miehen mielestä on vaikea nauttia elämästä kun tekee 40h/viikkoa ja on lapsi. Vaikka minä olen kotiäitinä ja teen kaikki hommat täällä päässä. Kokeiltiin muutama viikkoa molemmat käydä töissä ja se oli ihan kamalaa. Lapsia siis vain yksi. Sopii varmaan joillekin, mutta ei todellakaan meille. Meni elämästä ihan mukavuus ja suorittamisen maku tuli tosiaan kuvioihin.

 

[Joo kuule...]

Kyllä se suorittamista on ja rytmi on niin kiihkeä ettei omia ajatuksiaan ehdi ajatella.
Mistään omista harrastuksista mä en ole jaksanut haaveillakaan! Lapsilla on noin eskari-iästä alkaen ollut 1-2 harrastusta viikossa, ei pienempinä eikä isoinakaan ton enempää.
Lomat on ihania ja viikonloput. Illat menee hujauksessa arkijutuissa. Elämästä ei kyllä oikein ehdi nauttia. Vapaa-ajat menee palautumiseen. Onneksi pikkulapsiaika on ohimenevää.

Kotona olo pienten lasten kanssa oli sen sijaan yksi mun elämän parhaista ajoista!

Suosittelen kyllä tekemään lyhennettyä jos voit. Itsellä ei talous anna periksi, harmillista

 

["vieras"]

[QUOTE="muu";26823291]No miehen mielestä on vaikea nauttia elämästä kun tekee 40h/viikkoa ja on lapsi. Vaikka minä olen kotiäitinä ja teen kaikki hommat täällä päässä. Kokeiltiin muutama viikkoa molemmat käydä töissä ja se oli ihan kamalaa. Lapsia siis vain yksi. Sopii varmaan joillekin, mutta ei todellakaan meille. Meni elämästä ihan mukavuus ja suorittamisen maku tuli tosiaan kuvioihin.[/QUOTE]

Meille kävi juuri noin ekan jälkeen. Sittenpä olinkin kymmenen vuotta kotona, vaikken ollut suunnitellut niin. Nyt en tiedä miten pääsen taas mukaan oravanpyörään...

 

["vieras"]

Juu kyllä varmaan teille tuossa jokin paluu todellisuuteen on edessä.

Mitä jos se elämän suola ois ihan se elämä itsessään lasten kanssa. Liikuntahan tekee hyvää, mutta tuossa määrin se on jo huimaa itsekkyyttä. En mä näe mitään muuta keinoa selvitä järjissään tuosta tilanteesta kuin että kaikki perheestä karsii niitä harrastuksiaan. Jokainen käy vaikka kerran viikossa jossain.

 

[hgf]

MILLÄÄN aika ei tule riittämään tuohon kaikkeen ellet sitten pärjää kahden tunnin yöunilla.
Itselläni se paikka karsia on ollut omat harrastukset
Minulla on 8 tunnin työpäivä + 1,5 tunnin työmatkat, tarvitsen 8 tuntia unta. KAIKKEEN muuhun jää siis 6,5h/pvä. Ja kun haluan myös oikeasti olla lasteni kanssa, niin näin se vaan on.
Mutta kyllä minä elämästäni nautin kuitenkin.
Nautin lasteni kanssa olemisesta, heidän kanssa ulkoilusta ja liikkumisesta jne.

 

[sijoittaja]

Koittakaa saada lapset vuorohoitoon, missä ne voi olla vuorokauden ympäri niin ei teidän tartte turhaan heidän kanssaan aikaa tuhlata. Saa harrastaa ja matkustella.