Ahdistaa.. 10kk tyttö hoitoon.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kyllä taas on joillakin todella rohkasevia kommentteja.
Mitä toisten asuntolainat kenellekkään kuuluu?? Itse jouduin esikon laittamaan hoitoon 10kk ikäisenä. Yhtään ei lapsi siittä kärsinyt. Nuorempi menee hoitoon 1,5v ikäisenä. Ja tosiaan, mun on PAKKO mennä töihin. On se kumma, kun työn tekemistä täytyy tällä palstalla puolustella.
Ja voin myös heti sanoa, me ei asuta omakotitalossa,éikä ole asuntolainaa. Ihan vuokraa täytyy joka kuukausi maksaa..
 
Meillä meni poika pari päivää ennen kuin täytti 11 kk perhepäivähoitajalle. Ei osannut silloin vielä kävellä ja puhuakin vain pari sanaa. Kaikki meni täysin ongelmitta, vaikka oli 7-7,5 h päiviä. Perhepäivähoitaja aivan ihana, eikä yhtenäkään aamuna jäänyt lapsi itkien hoitoon. Iloisena meni hoitoon, vaikka oli iloinen myös aina kun äiti/isä tulivat hakemaan. Ensisijainen kiintymyssuhde pysyi kyllä ehdottomasti omissa vanhemmissa, vaikka joku voi muuta täällä väittää.

Vähän alle 2-vuotiaana meni sitten päiväkotiin sekaryhmään, jossa vanhimmat 5-vuotiaita. Loistavasti mennyt sielläkin. Neuvolan ja hoitajien mukaan pojalla ikäisekseen esimerkiksi puhe ja sosiaaliset ym. valmiudet olleet erittäin hyvät. Kaikkialla kehuttu aina erittäin tasapainoiseksi, ja sitä itsenikin mielestä on kaikin puolin. Kaikkiin kotona hoidettuihin saman ikäisiin kavereiden lapsiin verrattuna esim. juuri puheen kehitys on ollut ihan huikeasti edellä ja itse uskon, että isompien lasten seura ja hoitajat, jotka eivät ymmärrä lapsen omaa kieltä kuten vanhemmat, on vaikuttanut tähän. Ainakaan mitään negatiivista en ole huomannut suhteessa kotona hoidettuihin samanikäisiin.

Syyllistämistä tulee monelta taholta, mutta varmasti paras ratkaisu on kaikille se joka on koko perheen kannalta paras. Itse voin sanoa, että minusta ei välttämättä olisi kotiäidiksi, tai se ei olisi pojalle pidemmän päälle paras ratkaisu. Nyt työpäivän jälkeinen aika ja viikonloppu pyhitetään pojan kanssa olemiseen, ei jää vanhempien rakkaudesta paitsi. Ei se kotihoitokaan aina niin virikkeellistä ja täyspainoista kaikilla ole. Jotkut tutut esim. kuluttaa aikaansa lasten kanssa kauppakeskuksissa kierrellen. Tietysti kannattaa mahdollisuuksien mukaan pyrkiä löytämään lapselle hoitopaikka, jossa ryhmäkoko pieni. Se on pienelle tärkeää. Perhepäivähoitajat, ryhmiksistä ja yksityisistä päiväkodeista löytyy näitä varmaan parhaiten.

Itseäni ihmetyttää myös tässä keskustelussa se, että ainoastaan Suomessa 10 kk hoitoon menevät lapset menevät pilalle, mutta monessa muussa maassa tällaista keskustelua ei käydä lainkaan, vaikka vauvat viedään hoitoon jo muutaman kuukauden ikäisinä. Luulisin niissä maissa olevan jo monta sukupolvea täysin häiriintyneitä ihmisiä.
 
[QUOTE="vieras";23463171]Meillä meni poika pari päivää ennen kuin täytti 11 kk perhepäivähoitajalle. Ei osannut silloin vielä kävellä ja puhuakin vain pari sanaa. Kaikki meni täysin ongelmitta, vaikka oli 7-7,5 h päiviä. Perhepäivähoitaja aivan ihana, eikä yhtenäkään aamuna jäänyt lapsi itkien hoitoon. Iloisena meni hoitoon, vaikka oli iloinen myös aina kun äiti/isä tulivat hakemaan. Ensisijainen kiintymyssuhde pysyi kyllä ehdottomasti omissa vanhemmissa, vaikka joku voi muuta täällä väittää.

[/QUOTE]

Näinpä. Kun se lapsi kuitenkin on kotona about 80% viikon tunneista niin voisi kuvitella että se 20% ajasta ei vielä riitä siihen että kiintymyssuhde siirtyy vanhemmilta hoitajalle. Lapsen elämään vaan tulee yksi huolehtiva aikuinen lisää, vallankin jos puhtaan perhepäivähoitajasta. Ja niin paljon riippuu siitäkin miten vanhemmat järjestävät sen ajan kun ovat lapsen kanssa kotona, ei siinä kannata liikaa enää muissa menoissa juosta. Eli että lapsen kansa todellakin ollaan silloin kun siihen on aika. Hommia voi tehdä kun lapsi on unilla ja höllätä tahtia kotitöiden suhteen. Pakolliset vaan, paremmin joutaa sitten kun lapsi hieman kasvaa. Pyhitää siis sen kotona olo ajan yhteisille hetkille.
 

Yhteistyössä