Ahdistaa kun ei ole juuri ikinä "omaa" rahaa! :/

[vähävarainen mama]

mulla ei olis juuri vaatteita jos en olisi saanut niitä tai kirppikseltä ostellut. virheen olen siinä tehnyt että oon H&M:n tiliin ostellut,siinä on kauhea korko!
mutta kun ei mulla ole ikinä oikein rahaa että voisin liikkeestä suoraan mennä ostamaan.ja toisaalta ei oikein aikaakaan katsella rauhassa ja sovitella,eikä sitten aina löydykään mieleistä. kun ei voi kuin ajatella että ostaa yhdellä kertaa yhden vaatekappaleen niin täytyy harkita se todella tarkkaan että varmasti tykkää. ja hinta tietysti merkkaa paljon kun rahaa on vähän.

kunpa edes joskus voisi ostaa mitä mielee tekee, käydä joskus kampaajalla (ikinä en ole käynyt,värjään itse hiukseni ja leikkaan tarpeen tullen), kasvohoidossa olen käynyt kosmetologikoulussa joskus, jalkahoidoissa tai muissakaan en ikinä. olisi ihana joskus päästä..

kyllä mä tiedän että monella on raha-asiat paljon pahemmin,mutta kyllä se harmittaa silti:/

 

[m]

kuulostaa todella tutulta! nyt joku näsä huutaa kohta että itte olemme asiamme näin hoitaneet

 

[pipalipaupali]

Niinnoh, meillä on tilanne, että avokki on lomautettuna jo kahdeksatta kuukautta ja miä käyn ainoastaan töissä.. Lähihoitajan palkalla ja avokin päivärahoilla pyöritetään omakotitalon taloutta.. Autolla käyn töissä 25km päässä.. Eipä varmaan tälläsenä aikana paljon rahaa ole kenelläkään käyttää itseensä tai edes toiseen.. Jaksamista sulle paljon *halauksia*

 

[appppaa]

Sama täällä Olen äitiyslomalla vielä ja tuet on pienet. Olen kouluttamaton ja työkokemus nolla (Oma vikani kun tulin kesken koulun ensikerran raskaaksi) Nyt kohta kolme vuotta kotona pikkurahalla ja miehen siivellä eläneenä olen täysin kypsä tähän touhuun ja halua töihin menoon olisi. Opiskelu ei ole mahdollisuus juuri tuon rahan takia. Mies tienaa niin hyvin että mun opintoraha jäis pariin euroon kuukaudessa. Mutta mistä nyt kouluttamaton kahdenlapsen äiti saisi. Ei mistään varmaan. Vuosi sitten ei ainakaan saanut edes kaupan kassalta vaikka haki ja haki (

 

[vieras]

Sama täällä! Pidän vuosia vanhoja vaatteita, alkkareita ja sukkia ollu pakko välillä ostaa. Pienen lapsen yh:na laitan kaiken lapseeni. Itse värjään juurikasvun, tukka kasvaa omia aikojaan kun ei sitä kukaan leikkaa. Hoidan jalat ja kasvot jos jaksan, ehkä pari kertaa vuodessa... Hemmottelu joskus olisi ihanaa, mutta pääasia on että laskut on maksettu ja lapsella kaikki tarvittava.

 

[näin]

Joskus on kyllä ihan mukava että hankki lapset vasta kun oli ammatti ja työkokemusta takana. Helpottaa kovasti näin äitiyslomalla. Ja ei niin paljoa haitanannut vaikka mies olikin tuossa tovin lomautettuna ansiosidonnaisella. Eipä tässäkään kuitenkaan rahaa luksukseen ole. Kaiholla joskus muistelen aikaa kun olin vielä sinkku ja töissä...Muistan kuinka tuntui siltä että pysty ostaan melkein mitä vaan, no joku kohtuu, mut kuitenkin. Käymään kampaajalla ja ihohoidoissa, matkustaan jne.

Mutta tälläistä se on, asuntovelallisen perheen arki. Kaippa sitten joskus vanhempana voi satsata enemmän itseensäkin.

 

[kyllä kyllä]

Joskus on kyllä ihan mukava että hankki lapset vasta kun oli ammatti ja työkokemusta takana. Helpottaa kovasti näin äitiyslomalla. Ja ei niin paljoa haitanannut vaikka mies olikin tuossa tovin lomautettuna ansiosidonnaisella. Eipä tässäkään kuitenkaan rahaa luksukseen ole. Kaiholla joskus muistelen aikaa kun olin vielä sinkku ja töissä...Muistan kuinka tuntui siltä että pysty ostaan melkein mitä vaan, no joku kohtuu, mut kuitenkin. Käymään kampaajalla ja ihohoidoissa, matkustaan jne.

Mutta tälläistä se on, asuntovelallisen perheen arki. Kaippa sitten joskus vanhempana voi satsata enemmän itseensäkin.

Kuullostaa tutulta. Meillä kaksi lasta ja itse olin töissä ja mies opiskeli kun saimme lapset. Miehen alalla on viime vuodet olleet vaan yhtä irtisanomisten ja tehtaiden lopetusten aaltoa joten koko ajan on pitänyt varautua siihen jos työpaikka lähtee alta. Ja me ollaan asettauduttu asumaan tänne missä asuu isovanhemmat eikä täältä muualle muuteta. Ja lähtihän se työpaikka mieheltäkin. Nyt tekee apurahalla tutkijan töitä ja jatko-opiskelee. No apurahahan ei ole häävi. Meidän onnekksemme ja suruksemme emme asu omakotitalossa eikä muutenkaan omistusasunnossa vaan ihan vuokralla joten ei ole muuta kuin opintolainojen lyhennyksiä meiltä molemmilta.

Mutta joo, muistan minäkin ajat jolloin asuin yksin ja säästössä oli reilusti rahaa omaa asuntoa varten ja pääsi matkusteleen ja söin melkeinpä vain ulkona, harvoin kotona. Nyt ei matkustella. Ulkona syödää muutaman kerran vuodessa.