Ahdistaa, paniikki..

[eieieie]

Ahdistaa, pelottaa, vituttaa, tuntuu kamalalta... Meillä on huomenna muutto ja musta tuntuu, että en selviä tästä millään!!! Siis nyt asutaan miehen asunnossa ja huomenna muutto omakotitaloon. Mä en kestä. Melkein sain jo paniikkikohtauksen äsken, mutta se onneks meni ohi. Nyt en tiedä enään,että mitä teen. Mieli tekis kerätä kamat ja juosta ovesta pihalle helvetin lujaa, mutta kun ne kamat on jo muuttolaatikoissa kaikkien ton ukon kamojen kanssa enkä niitä voi purkaa. Tekis mieli josta niiiiiin lujaa pois. En mä pysty tähän, vaikka kuinka kuvittelin. Nyt se iski todellisuutena, koska muutto huomenna.

Rakastan tota miestä, mut en mä pysty tähän!!!!! En saa unta kun ahdistaa niin paljon ja pelottaa!!! Kuuntelen Jipun ja Samuli Edelmanin - Jos sä tahdot niin biisiä, jos se vaikka vähän antais rohkeutta. Mutta turhaa tuntuu oleva.

 

[psjätäse]

Lemppaa se ukko, vähintäänkin kohtuutonta vaatia jotakin yhteen muuttamista. Huhhuh!

 

[ap]

En mä ihan viä lemppaa, mut kohta voi kyllä niin käydä, jos tää olo vaan on tällänen.. Ja ehkäpä toi ok-taloon muutto on multa liikaa vaadittu ja kohtuutonta mua kohtaan. Kiitti hyvästä vinkistä.

 

[?]

Siis mikä siinä ahdistaa?

 

[Marilii]

Ymmärrän. Kyllä iskis paniikki mullekin, jos muutto olis edessä. Ne on vaan niin rasittavia. Masennusasteikolla muutto on heti eron ja läheisen kuoleman jälkeen kolmantena. Voimia.

 

[lauantaipussi]

Rauhotu hyvä ihminen! :hug:
Jos se hyvältä on tuntunu ennen tätä niin kyllä se varmasti hyvin menee ku pääsette tavaroita laitteleen paikoilleen, et sinä siihen kuole, eikä se elämä varmaan muutu mitenkään muutaku tilaa tulee lisää!