Ahdistaa...pelottaa...

[rikki]

Meillä meneillään lapsen tutkimukset,ylivilkkauden takia...tää raastaa mieltä. Yritän olla positiivinen,mutta välillä vetää mieli mustaksi. Kun ei tiedä mistä tää kaikki johtuu ja mitä jatkossa tapahtuu. Tuntee tässä itsensä niin epäonnistuneeksi,kun on lapsen kanssa jotain ongelmaa. Vaikka ihan hyvin tässä elämä luistaa,muiden lasten kanssa ei ongelmia. Yhden jotenkin erityisen kanssa välillä arki raskasta. Pelottaa......saadaan kyllä jatkossa jotain apua,ihan vaan että arki sujuisi erityisen kanssa paremmin. Kaikki on meidän parhaaksi,mut silti tää on niin kamalaa kun tarvii lapsen kanssa ulkopuolista apua,tunnen itseni huonoksi vanhemmaksi. Mä en tiedä tiedä mitä tässä pitäis ajatella.....

 

[rikki]

\

Meillä meneillään lapsen tutkimukset,ylivilkkauden takia...tää raastaa mieltä. Yritän olla positiivinen,mutta välillä vetää mieli mustaksi. Kun ei tiedä mistä tää kaikki johtuu ja mitä jatkossa tapahtuu. Tuntee tässä itsensä niin epäonnistuneeksi,kun on lapsen kanssa jotain ongelmaa. Vaikka ihan hyvin tässä elämä luistaa,muiden lasten kanssa ei ongelmia. Yhden jotenkin erityisen kanssa välillä arki raskasta. Pelottaa......saadaan kyllä jatkossa jotain apua,ihan vaan että arki sujuisi erityisen kanssa paremmin. Kaikki on meidän parhaaksi,mut silti tää on niin kamalaa kun tarvii lapsen kanssa ulkopuolista apua,tunnen itseni huonoksi vanhemmaksi. Mä en tiedä tiedä mitä tässä pitäis ajatella.....

Itse hakeuduttiin tutkimuksiin,mut tällä hetkellä tuntuu että tää on liian raskasta. En kadu tutkimuksiin lähtöä,koska haluan toimia lapseni parhaaksi,ettei sitten myöhemmin tulisi isompia ongelmia. En tiedä mitä tää tunne on...tää on tosi raskasta aikaa.

 

[rikki]

\

\

Meillä meneillään lapsen tutkimukset,ylivilkkauden takia...tää raastaa mieltä. Yritän olla positiivinen,mutta välillä vetää mieli mustaksi. Kun ei tiedä mistä tää kaikki johtuu ja mitä jatkossa tapahtuu. Tuntee tässä itsensä niin epäonnistuneeksi,kun on lapsen kanssa jotain ongelmaa. Vaikka ihan hyvin tässä elämä luistaa,muiden lasten kanssa ei ongelmia. Yhden jotenkin erityisen kanssa välillä arki raskasta. Pelottaa......saadaan kyllä jatkossa jotain apua,ihan vaan että arki sujuisi erityisen kanssa paremmin. Kaikki on meidän parhaaksi,mut silti tää on niin kamalaa kun tarvii lapsen kanssa ulkopuolista apua,tunnen itseni huonoksi vanhemmaksi. Mä en tiedä tiedä mitä tässä pitäis ajatella.....

Itse hakeuduttiin tutkimuksiin,mut tällä hetkellä tuntuu että tää on liian raskasta. En kadu tutkimuksiin lähtöä,koska haluan toimia lapseni parhaaksi,ettei sitten myöhemmin tulisi isompia ongelmia. En tiedä mitä tää tunne on...tää on tosi raskasta aikaa.

Niin silti yritän hymyillä,vaikka välillä se tuntuu tosi vaikeelta...

 

[Kukkerikuu]

Meillä tutkimuksia ei voi vielä tehdä lapsen iän vuoksi (3 v. ) mutta väsyttää tuo jatkuva vahtiminen kun on vilkas kaveri kyseessä ja puhe on viivästynyt. Ulkopuoliset ei ymmärrä miten kaverin vahtiminen voi viedä voimat ja aiheuttaa stressiä, joka purkautuu erilaisin tavoin. Olen yrittänyt viestittää et hei, johtuu tästä ja esittänyt toiveita ymmärtämiseen, mutta eihän sitä kukaan usko jos ei itsellä ole ollut vastaavaa. Ei kovin hotsita lähteä kyläänkään kun poikaa saa koko ajan vahtia et ei mene jokapaikkaan. Et ole ainut asiasi kanssa. Yritetään jaksaa. :hug: =)

 

[pikkueppu]

tiedä ap;n sekä kukkurikuun tunteet hyvin....
meillä samanlaisia ongelmia
meilläkin oli viivästynyt puheenkehitys (nyt diagnoosi dyspraksia adhd tyyppisesti) oli vilkas(ja on edelleen) menijä....nyt kun ongelmat paheni taas niin lisä apuna kävin perheneuvolassa niin suosittivat lisää ojan kanssa kahd.keskistä aikaa, poika on päivät päiväkodissa itse pienemmän kanssa kotona........poika on nyt siis 5v5kk.....menossa syksyllä pien eskariin nyt ollut pienryhmässä päiväkodissa (8 lasta)hoito ollut kuntoutus mielessä.....
meillä käydään myös puhe- ja toiminta terapiassa 1 krt vko

 

[pikkueppu]

\

Meillä tutkimuksia ei voi vielä tehdä lapsen iän vuoksi (3 v. ) mutta väsyttää tuo jatkuva vahtiminen kun on vilkas kaveri kyseessä ja puhe on viivästynyt. Ulkopuoliset ei ymmärrä miten kaverin vahtiminen voi viedä voimat ja aiheuttaa stressiä, joka purkautuu erilaisin tavoin. Olen yrittänyt viestittää et hei, johtuu tästä ja esittänyt toiveita ymmärtämiseen, mutta eihän sitä kukaan usko jos ei itsellä ole ollut vastaavaa. Ei kovin hotsita lähteä kyläänkään kun poikaa saa koko ajan vahtia et ei mene jokapaikkaan. Et ole ainut asiasi kanssa. Yritetään jaksaa. :hug: =)

meillä tuossa iässä aloitettiin puheterapia ja perheneuvolassa käynnit psygologi teki testejä jotka kertoi jotakin kehityksestä ja keskittymiskyvystä vaikka vähän vailinaisia olivatkin kun ei puhetta tullut
kuin joku 10-15 sanan loppu tai alku tavua joista itse kyllä pysty päätteleen mut ei vieras välttämättä ollenkaan mitä ajetaan takaa